Aika luopua...

Tunteiden myrskyssä on viimeisin viikko mennyt. Olen iloinnut Jackin kodin saamisesta mutta samalla käsitellyt luopumisen suurta tuskaa. Ja nyt se on edessä. Jack muuttaa omaan kotiinsa huomenna, 3.7. alkuillasta.

 Siitä on siis 2 päivää vajaa puoli vuotta, kun Jakkinen muutti meidän kotiimme, hioutui laumaamme ja sulatti sydämemme. Hymypoikamme Jack.

Voin vain täydestä sydämestäni onnitella Jackin uutta perhettä, he saavat hiomattoman timantin haltuunsa. Onnittelen myös vilpittömästi Jackia, sillä tiedän uuden perheen rakastavan sitä yhtä paljon kuin me Jackia rakastamme. <3

Uskon, että Jackilla on loistava tulevaisuus edessään :) Uskon, että se ilahduttaa ja yllättää uuden perheensä käymällä pentuvaiheen läpi, sillä sitä se on täällä kepposillaan jo aloitellutkin. Uusi perhe myös tietää, että pentuvaiheen jälkeen tulee aina murkkuikä... :D

Jakkisen uusin metku on ollut viime aikoina tyhjien wc-paperirullien hakeminen omatoimisesti. Juu, eihän siinä mitään, hakekoot vain, sehän on vaan mahtavaa, että uskaltaa, mutta kun tuo riiveli popsii koko rullan suurena herkkuna suihinsa ja nielaisee tyytyväisenä... :) Kuitua, sanoo Jack.

Muuten Jackin kanssa eläminen on ollut helppoa ja mutkatonta, ei mitään ihmeellistä aurinkomme alla. Juhannus oli ja meni, Jakkisen ensimmäinen.
Grillimestarin tarjoilema makkara maistui juhannusjuhlijalle oikein hyvin.

Laitan blogiin kuulumisia Jackista ja muutaman uuden kuvan kunhan poika on asettunut aloilleen uudessa kodissaan.

Hirmuisesti Onnea Jakki-makkaralle, Jakki-makupalalle, Jakki-kakkiselle uuteen kotiin!!!