tiistai 11. joulukuuta 2012

Työmotivaation puute

Mitään kovin erityistä ei ole tapahtunut, edistyminen on joskus tuskallisen hidasta. Olosuhteiden pakosta kuitenkin vain, Hani on mielestäni ollut jo pitempään valmis yksinoloharjoituksiin.
Mutta miten arkipäivänä voi taikoa tilanteen, jossa kukaan ei ole kotona??

Hani käy edelleen töissä kanssani, nyt siinä on selkeästi näkynyt työmotivaation puutetta... Se ilmenee aamulla siinä kohtaa, kun pitäisi ulko-ovelta kaartaa alas parkkipaikalle. Hani laittaa ns. liinat kiinni ja jää jäkittämään, kuten alussa teki, mutta silloin eri syistä. Nyt sitä ei kerta kaikkiaan huvita raahautua takeissaan kylmään autoon ja sieltä tylsääkin tylsemmäksi tulleeseen työhuoneeseeni! Kiltisti se kuitenkin lähtee seuraamaan minua, kun sanon, ettei minuakaan huvittaisi.. :)

Töissä se tietää, että käsilaukku tarkoittaa minun lähtevän pitemmäksi aikaa pois, eli 20 minsaa. Hani ei kuitenkaan hermostu asiasta, tiputan sille muutaman koirankeksin pedille ja lähden. Takaisin tullessani kyselen duunikavereilta, onko Hani piipannut silläaikaa, ei ole. Mutta kuullessaan askeleeni, alkaa iloinen piippaus. Ja keksit on aina syöty, se on hyvä merkki se, siitä tietää, ettei Hani ole stressaantunut tilanteesta.

Juu, viime viikonloppuna Hani oli kahdesti noin 10 minuuttia yksin (lue muiden elukoideni kanssa).
Lauantaina Henna lähti ratsastamaan hiukan ennen klo 10 ja minä tulin kotiin vähän sen jälkeen. Jännittyneenä kuuntelin, kuuluuko rappuun hätääntyneitä ulinoita tai haukkumista. Eipä kuulunut. Syy selvisi tuota pikaa; Hani oli askarrellut keittiön oveen jääneen roskispussin pitkin huushollia aikansa kuluksi :)
Sunnuntaina lähdin laittamaan autoa tolppaan ja puhdistamaan sitä lumesta, Hani vain jäi katsomaan eteiseen kun suljin oven. Ei yrittänyt tunkea mukaan. Takaisin tullessani se tuli jostain eteiseen vastaanottamaan minua häntä iloisesti heilahdellen. Ei askarteluja tällä kertaa ( oppii se meikäläinenkin sitten ensimmäiselläkin kerralla, edes joskus! ). Kovin on vaikeaa olla sellaisessa tilanteessa ihan cool, kun tekisi mieli tuulettaa kovaäänisesti ja hihkua innosta :D

Kuvia ei taaskaan ole Hanista, ainoastaan tämä hieno jouluaskartelukuva. Kahvinpuruja oli sitten eniten jokapaikassa, kahvin ystävä kun olen!

Askarreltu on!

3 kommenttia:

  1. Hiljaa hyvä tulee... Meillä on riesana tämä sisälle pissailu, eli kun Molly jää yksin kotiin niin pisut tulevat vuorenvarmasti lattialle. Muuten ei tyttönen tunnu olevan kovinkaan hermostunut, kun ihmiset lähtevät kotoa.

    VastaaPoista
  2. Hu huu, miten sujuu Hanin kanssa? Onko upea tyttö sopeutunut? Kaikkea hyvää teille!

    VastaaPoista
  3. Hu huu :)
    Olen ollut toooodella laiska kirjoittamaan blogia, myönnän... Ihanaa kun joku koputtaa olalle ja herättää mut talviunesta :D

    Hanin kanssa mennään joulukuiseen tahtiin, edistymistä yksinolon kanssa sen verran että reilun tunnin pystyy olemaan yksinään, eli todella hitaasti mennään eteenpäin. Mutta pääasia, ettei olla menty yhtään askelta taaksepäin!!
    Aloitettiin tänään harjoitukset tosissaan, ja kunhan opettelen käyttämään upouutta kameraani, niin blogia tulee taas päivitettyä kun on kerrottavaa ja hyvälaatuisia kuviakin sitten ehkä!!

    VastaaPoista