Hyvin on alkanut!

Nyt olemme tehneet yksinoloharjoituksia aamuisin, aluksi tunnin pätkissä ja nyt olemme edenneet siihen, että Hani pärjää hienosti yksinään jo kokonaisen tunnin lisäksi 15-20 minuuttia!!

Äänitän joka aamu kuuluuko piippausta. Alkuun kuului piippausta 10 minuutin kuluttua lähdöstäni.
Se on mielellään jäänyt sohvalle köllimään eikä ole edes eteiseen tullut katsomaan kun porukka valuu ovesta ulos :)

Viime perjantain äänitteessä kuului 50 minuutin yksinolon jälkeen todella lyhyt (n. 15-20 sek.) piippausjakso, ja sitten täysi hiljaisuus... Mitä nyt Hopo välillä avasi ääntään, se kun rakastaa omaa ääntään...

Tästä on hyvä lähteä pidentämään yksin olemisen aikoja! Ensi viikko menee tasaisesti sen kannalta, lapset ovat molemmat pois hiihtolomareissuillaan, eli Hani jää yksin heti kun poistun ovesta ulos. Normaalisti nuorisolla on pari sellaista päivää lukujärjestyksessä jolloin lähtevät kotoota myöhemmin.
Mä olen jo aika toiveikas Hanin suhteen, tosin en vieläkään uskalla alkaa tuulettelemaan, mennään hitaasti mutta varmasti eteenpäin.
Clomicalmia olen nyt vähentänyt ja vähennän hissukseen kunnes kaikki tabletit on purkista loppu, nyt se saa vielä hetken puolikkaan tabletin joka toinen päivä, jonkun viikon kuluttua kahden päivän välein jne.

Viime viikolla oli myös Hanin hammaskiven puhdistusoperaatio. Ihana bambi jalat sekaisin yritti viimeiseen saakka pysyä pystyssä rauhoituksen alettua vaikuttamaan, mutta uni otti vallan... Hammaskiven lisäksi lähti yksi huono poskihammas.

Ja pupujen hajut saavat pian vallan galgottimen ulkoiluista... Se tiirailee tarkkana josko paistia olis näkyvillä... Suuri Metsästäjä Hani!

Muutama kuvatus:

Mikä ihana nenu!!

Onko ihan pakko lähteä töihin??

Silkkiturkki!