Käytiin sitten Tertun kanssa eilen illalla tutustumassa tallielämään. Sepä vasta olikin jännä juttu! Terttu kiersi tallilla innoissaan muttei huomannut katsoa ylös vaan kulki nenä maassa. Pysähdyttiin mamman lempparihepan Pablon luokse ja jäin rapsuttelemaan sitä. Silloin Terttu tajusi oman pienuutensa... Ei se säikkynyt, tuijotti vaan ylös epäuskoisena!
Uskon että Tepasta voisi tulla vaikka kuinka hyvä kaveri hevostenkin kanssa. Muutoin tallilla oli Tepan mielestä kivaa, oli niin paljon ihmisiä joiden luokse se rynnisteli häntää vatkaten, lisäksi sen mielestä paikka on hienosti suunniteltu, sisävessassakin oli olkia ja puupohja! Siis tallin käytävällä..
Mutta jännä juttu, ettei Tepa ensimmäisenä hyökännyt munkkien kimppuun kuten suurin osa koirista tekee; heppamunkithan on koirien herkkua, yök.
Harmi etten muistanut kameraa ottaa mukaan. No ehkä viikonloppuna sitten jos mennään Tertun kanssa uudelleen tallille.
Olenko mä jo kertonut kuinka ihana Terttu on?? Ja kuinka paljon se on meille iloa antanut??
Mahtavan suloinen tapaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti