Ensimmäinen viikko suomalaisena!

Juu, perjantaina tuli viikko täyteen Suomessa oloa ja eloa. Oon suomalaistunut kuulema aikas hyvin!

Mitäs kaikkee onkaan tapahtunut... joo, mä sitten siirsin ihan itse sen pedin kuitenkin olohuoneeseen, meni siinä muutama päivä, kun sortteerasin ja mallailin paikkaa, jossa se olis hyvä. Nyt se on hyvällä paikalla, ton isobroidin vieressä :)

Läheisyys tuo turvaa

Juu, ja sain ihka oman puruluunkin! Sen ja muuta mukavaa oli lahjoittanut yks Sari-niminen ihminen, kun se oli niin kovin ihastunut minuun jo ennenku saavuin Suomeen. Ja kyllähän minä sitä arvostin ihan tosissani, ihan viimeistä nuljaketta myöden, nam! Kiitti Sari!

Ihailijapostia!

Ulkoiltu ja lenkkeilty ollaan säännöllisesti, mä tykkään olla ulkona. Täällä uudessa kotomaassa ruoho on ihan oikeesti paljon vihreämpää ja mehukkaampaa kuin Espanjassa. Mä tykkään syödä sitä ja kieriskellä siinä... Jei, kato vaikka!

Kierin ja pyörin, on mukavaa

Aikalailla tavallista kotikoiran elämäähän mä siis jo nyt vietän. Hoitomamma on reenannu mun kans sitä yksin olemista ja hyvin se on sujunut. Mä en viitti haukkua edes rappukäytävän äänille kun ei niistä kukaan muukaan välitä mitään. Haukun kyllä, muhkealla äänellä, kun joku pelaa mun kans pallolla, voi että, yritän liittää jossain vaiheessa yhden videon jolla pureksin vinkupalloa... Heh, aika vinkeä ääni siitä lähtee kyllä :D

Joo, ei kait tässä kummempia tälläerää, palailen astialle taas joku päivä kun on jotain kerrottavaa.
Nii, sen verran vielä, että toi broidi on kyl aika kiva, se ei kärky mun ruokia (enkä mä sen), mut se pitää mulle seuraa, kun syön kuulema tosi hitaasti, nautiskellen...!
Terkkuja vaan teille
- Santi

Lounasseuraa