Pikakuulumiset

No niin, nyt on torkuttu hyvin, sillä ihka omalla patjalla. Oon huomannut, että se jostain syystä siirtyy eteisestä olohuoneeseen päin...? No, oli se siellä tai täällä, mä kyllä pötkötän siinä, on se niin ihana, mun iki iki oma! Juu, saattaapi muuten olla, että se on mun ihan ensimmäinen täysin oma juttu...

Mun masu on ollut kunnossa, kun hoitomamma laittaa jotain pulveria ruoan sekaan ja nyt se on jo ihan vakuuttunut, että mä en sottaile kotipesää. Sanoi laittavansa matot pian lattialle, mielenkiintoista, onkohan ne jotain syötävää?

Me ollaan käyty kotiseutulenkkiä Konstan kanssa, ja hoitomamma tarkkailee silmä kovana miten mä käyttäydyn... luulee, etten huomaa! Hah, mut mähän olen normaali, utelias koiranen, yritän nuuskutella ohi ajavia autojakin. Siihen toi hoitomamma sanoo, ettei se ole terveydelle hyväksi, mennä liian lähelle nuuskimaan.

Hirmusti täällä Suomessa on uusia hajuja! Ihania hajuja. Voisin nuuskia niitä loputtomiin. Mut ei, kun on jatkettava matkaa, herkkukauppaan nääs, ja sehän sit sopii mulle! Hoitomamma sanoo, että mulla on hyvä kunto, no tietty on, olenhan kirmaillut tarhalla jo puolitoista vuotta kavereiden kanssa kilpaa :)) Mun tarha oli semmoinen, että siellä koirat sai juoksennella valtavan suurella aidatulla alueella päivittäin, suurissa laumoissa, eikä meille tullut riitoja. No joskus tietenkin, kun joku uusi tulokas sotki kuvioita, alkuunsa.

Laitan tuossa muutaman kuvan teille, Konsta vissiin aattelee, että mä olen sen uusi pikkuveli, kun on alkanut retkottelemaan eteisessä mun läheisyydessä... se on aika kiva fiilis!

Mä taas tuun kertomaan mitä kuuluu, kunhan kerkiän, on niin paljon kaikkea uutta..!

Herkkujen hakeminen väsyttää, terveellä tavalla...

Santi ja Konsta, veljekset kuin ilvekset?