Täydellinen epäonnistuminen

Kokonainen, vaivainen kuukausi on kulunut siitä, kun Dorita laskeutui Suomeen, kotihoitoon.
Se on kehittynyt todella paljon noin lyhyessä ajassa. Muutama esimerkki;
Osaa olla yksin kotona, pureskelee vain pahveja, joita sille jätetään. Muutamana päivänä se ei ole jaksanut edes pureksia kaikkea, vaan on lounastauolla tullut unisena minua vastaan. Se ei myöskään kokoajan halua tietää, missä minä olen, vaan voi hyvinkin pötkötellä vaikkapa sänkyni päällä vaikka minä olen olohuoneessa. Eli rentoutumista on tapahtunut paljonkin

Ulkoilu tutuilla reiteillä sujuu jo paljon paremmin, toki sitä vielä jännittää, mutta olemme päässeet kiertämään nuo reitit paljon aikaisempaa reippaammin.

Rappukäytävästä kuuluvat äänet se ilmoittaa entistä laiskemmin ja kylään tulevat ihmiset eivät enää jännitä kuin hetken, ja sitten se jo meneekin moikkaamaan häntä vispaten.

Ja vain 5 viikossa! Ihan loistavaa kehittymistä, olen kovasti ylpeä siitä!

Mutta minä itse olen epäonnistunut jo toistamiseen tänä vuonna. Ja annan itselleni anteeksi.
Kotihoitajan tarkoitus on ottaa tarhakoira kotiinsa, tutkailla millainen se on ja millaiseen kotiin se parhaiten sopisi. Ja tietenkin aloittaa sen kanssa kotikoirana olemisen aakkoset, valmistaa sitä loppuelämänsä kotiin. Tässä kohtaa meni pieleen. Ensin Bea ja nyt Dorita. Kotihoito epäonnistui täysin, sillä olen korviani myöten hullaantunut Doritaan, enkä aio sitä kenellekään muulle antaa. Se jää tänne. Se on jo kotona.
Olen niin onnellinen että sain tuon rakkauspakkauksen luokseni! Se on niin ihana tyttö, hellä, leikkisä, läheinen... ihan meidän näköinen tyyppi! Saa onnitella! :))

Kyllähän tänne vielä sopii kotihoitolaisiakin, kunhan Dorita on ensin reipastunut. Vai uskallanko ollenkaan enää kotihoitolaisia ottaa edes...!!
Dorita, Rita, Riitta, Riitta-Liisa, Rimpula, Möhkis, Torttu... niin, näitä lempinimiä silloin kyselin, ennenkuin se tuli. Doritaksi jäi mutta vino pino toinen toistaan älyttömämpiä lempinimiä sille on jo siunaantunut, joku niistä ehkä jää pysyväksi!

Blogin päivittäminen ei nyt ihan kokonaan lopu, vaan kirjoittelen aina välillä Doritan kuulumisia, kuten myös Bean ja siinä sivussa Elviksenkin! Irina-kissakin voi vilahdella tekstissä ja kuvissa :)

Liivijengi iltakävelyllä

Bea ja Dorita, ystävät

Omituisia asentoja vol. XXI
Kuvassa se ottaa lääkkeensä pikkukiposta

Silppuri tehnyt työtään, mutta vain pahveja on rikottu. No, ehkä hiukan
myös maton reunaa tuunattu...  Bea on kuitenkin syytön ainakin suurimpaan sotkuun

Näin meillä yleensä järjestäydytään nukkumaan...

...ja näin herätään. Ihan on silmukat sikkuralla unesta! 

Turvassa. Kotona. Rakas.

Hymyilyttää..

...ainakin jo hiukan.

Menneinä viikkoina hymy on ollut aika hukkateillä Doritan kanssa.
Se edelleen, rohkaisulääkkeestä huolimatta, jännittää ulkoilua. Sinne ei siis voi asioita toimitella. Homma menee näin. Ensin Dorita pihapissalle omaan pihaan. Sitten kaikille valjaat niskaan, pikku lenkki hissukseen, tullaan kotiin, Dorita omalle pihalle - jos vaikka saatais uusi puolen kilon painoinen aarrepussi terassikokoelmiimme :))

Arki siis alkoi ja niin alkoi hampaiden teroittelutkin sillä aikaa kotona. Dorita kyllä silppuaa vaikka ja mitä. Olen joka päivä ottanut videokuvaa ja tehnyt niistä syväanalyysin :D
Mielestäni sillä on hitusen verran eroahdistusta, se piippailee mutta on muutoin rauhallinen. Samoin tuo tuhoaminen vaikuttaisi sekä tekemisen puutteelta että hermostumiselta.
Tähän mennessä koirat ovat saaneet olla vapaasti asunnossa makuuhuonetta lukuunottamatta, mutta maanantaina kokeilin, miten rajattu tila vaikuttaa Doritaan. Koirilla on siis päivän aikana käytössä hyvän kokoinen eteinen sekä isohko kylppäri.

Kävin myös keskellä päivää lounastauolla moikkaamassa koiria, siivosin suurimmat roskat lattialta, lähinnä niitä sallittuja eli maitotölkkiä ja pahvilaatikoita. Muuta se ei ollutkaan ehtinyt silppuamaan. Se jäi nätisti odottamaan kun lähdin takaisin töihin ja noin 15.45 tulin sitten oikeasti kotiin, niin Dorita ei ollut silpunnut edes niitä jätettyjä pahvin  palasia. Vaikuttaa siltä, että tuo rajattu tila vaikutti suotuisasti. Jatkamme kokeiluja siis samalla kaavalla!

Dorita kävi myös mökillä viikonloppuna ja se tykkäsi. Siellä ei tarvinnut jännittää tuleeko vastaan joku kun ei tule. Ja asiatkin oli siis helppo toimitella pihalle! Doritalla oli pitkä liina ja se oli tosi reipas ja sai jopa muutaman pikkuhepulinkin!

Doritalla on kertakaikkisen ihana luonne, se on hyvin hellä ja rakastava. Oma porukka on sille kaikki kaikessa. Vahtivietti on hiukan heräilemään päin edelleen, mutta ei näyttäisi ottavan siitä otetta kuitenkaan.

Dorita tarvitsee edelleen aikaa tutustuakseen uuteen elämään tarhan ulkopuolella. Sille tapahtui liian paljon lyhyessä ajassa. Kaikki tuttu ja turvallinen hävisi ja tilalle tuli ämpärikaupalla uutta ja jännittävää, hieman pelottavaakin...

Perheporukalla löydettiin sitten Doritan näköinen rotukin, ei me ihan tosissamme olla, mutta kyllä ulkonäöllisesti ja osin luonnekuvauskin osuu aika liki. Leikki leikkinä kuitenkin! Me ajateltiin, että Dorita on  Uruguayncimarrón.

Niin ihanan rento tyttö sohvalla, jalat solmussa, silmät kiinni...

Lumi yllätti espanjalaisen! Eipä haitannut yhtään!

Ensilumi ja minipihalla minihepuli!

Matkalla möksälle.

On ollut rankka ja hauska päivä mökillä, kaikki ihan poikki

Onni on oma tyyny...

Omituisia asentoja vol. XX

Moi mutsi, voitko rapsutella? 

Porkkana päivässä pitää elkut loitolla?

En tiedä, kun tässä talossa ei porkkanoita tarjoilla muttei kyllä sitä keppiäkään :))
- Dorita

Joka tapauksessa, Dorita on käynyt joka viikko eläinlääkärillä. Viime viikolla Hakkaraisen Tanjaa moikkaamassa, laitettiin leishmanialääkkeet kohdilleen. Juu, Doritalla on leishmania, mutta se on jo hyvin hoidossa ja voipi olla, että jonain päivänä se jopa häipyy, ei ehkä ikuisiksi ajoiksi, mutta joksikin aikaa kuitenkin! Pahanmakuisen lääkkeen Dorita lupsuttaa Naturell jugurttiin liotettuna. Helppo nakki!
Perjantaina käytiin Arkissa Kristiina Thorpia moikkaamassa, Kristiina on käytökseen erikoistunut eläinlääkäri. Juteltiin Doritan peloista ja mitä niille voisi tehdä. No ei paljoa sen enempää kuin on tehtykin jo, mutta saimme treenin tueksi lääkityksen. Toivottavasti saamme niiden avulla treeneihin pikapotkua, niin päästäisiin kaikki nauttimaan ulkoilun ihanuudesta ja hajumaailmasta piakkoinkin! No en minä ihmeitä odota, mutta saahan sitä haaveilla...?! :)

Yksin olemiset sujuu edelleen fleecen silppuamisten merkeissä, Dorita ei ole ahdistunut, ainoastaan levoton ja ehkä myös tylsistynyt. Mä uskon, että se aika on nyt avainasemassa ja pianhan se huomaa ettei hätää ole. Ja meillä kun on nuo arkirutiinit hallussa, tylsän samanlaisia kaikki päivät ja etenkin aamut! Ensi viikolla ollaan sitten siinä arkimeiningissä ja hieman mammaa jännittää miten Dorita pärjää!

Dorita on ystävystynyt Bean kanssa eikä Elviskään oikein pysty olemaan etäinen, kun Dorita niin ihanasti nuolee sen korvat puhtaiksi... eli tyttö on täällä sulattanut jo kaikki muut paitsi Irina vielä yrittää olla ylimielinen. Dorita yrittää saada Irinaa leikkimään, Irina sihisee sille ja on karvapallona... ihan höpsöjä tyyppejä!
Doritalla on ihan älyttömän kultainen luonne... saadaan nää jänskät pakettiin niin taivas on rajana, elämä voi hymyillä leveästi!

Ei mulla muuta, tsekkaa parit kuvat ja videon Doritasta ja Beasta, ne on niin söpösiä!
Tässä VIDEO Beasta ja Doritasta, ihanat tytöt!

Mami värkkäs tämmösen fleecen.. ei järin hieno eikä lähellekään muodikas, mutta ajaa asiansa.

Irina ja Dorita, päikkäriaika!

Koirajengi kasassa

Varmaan hyvä nukkuma-asento?? Ei tod... 

Raps raps...

Ja mitään en tehnyt! En! 

Syyllinen ei ole Bea eikä vissiin Doritakaan vaan Pirkka!?

11 päivää takana

Pikku päivitystä ja muutama kuva.

Dorita on mukautunut porukkaamme loistavasti. Alkuhömpötysten jälkeen se lähinnä vaan makoilee ja nautiskelee olostaan.
Ulkoilut on edelleen jänniä mutta siinä edistytään, kun pyöritään samoja polkuja päivästä toiseen. Tylsää tietenkin meille muille, mutta Doritan kannalta aika tärkeää. Se ei jännitä ulkoilua niin paljoa, koska tietää mihin mennään. Jäädään ihan rauhassa katselemaan mitä se milloinkin haluaa jäädä miettimään. Paniikkeja tulee vielä välillä, muttei selvästikään niin herkästi kuin viime viikolla, yes!
Ulkoilua ollaan treenattu valoisan aikaan ahkerasti, jopa 5 kertaa on käyty pihamantereen puolella :)) Ja tietty ne iltaulkoilut lisäksi

Tähän lisänä on nyt tullut orastavaa eroahdistusta. Se on ollut nyt 1,5h yksin muiden koirien kanssa, pientä piippailua kuuluu satunnaisesti. Kerrostaloihmisenä onneksi sen eroahdistus ilmenee tavaroiden rikkomisena eikä haukkumisena. Tai miten sen nyt ottaa... eihän se tietenkään kiva ole tulla kotiin ja alkaa keräämään silppuja. Se silppuaa fleecejä, sillä en ole enää jättänyt koirien petejä esille, niistä lähti kivat pumpulivuoret kun teki pienen reiän... :))) Ikeasta saa edullisesti lisää fleecejä, ja jos sen rikkomisvimma pysyy vain fleeceissä, olen siitä tosi tyytyväinen. Koiraihmisen kotona ei ole yleensä mitään kovin kallista, sohvakin on Tori.fi:stä ja maksoi kokonaiset 50e. Jos se sitten joskus joutuu ruokalistalle, niin se ei ihan hirveästi harmita.
 
Latasin koneelle YouCam -ohjelman, jolla voin tallentaa videokuvaa silloin, kun koirat on keskenään kotona. Ilokseni huomasin, että Dorita ei ole laisinkaan hädissään, hieman levoton vain. Makaa hetken fleecen päällä, käy eteisessä, tulee takaisin makoilemaan. Kulkee ja käyttäytyy rauhallisesti, ei pyri ikkunoille eikä ulko-ovelle.
Ollaan harjoiteltu paljon yksin jäämisiä. Vien yhden roskapussin ja tulen takaisin. Vien toisen roskapussin ja tulen takaisin, saatan hiukan lakaista rappukäytävän edustaa ennen takaisin menoa. Käyn bussilla vaikkapa Honkkarissa, kuten tänään. Tulee aika kalliiksi nuo yksinoloharjoitukset, jos joka päivä pitää lähteä jonnekin aikaa tappamaan... tänään tarttui Honkkarista kahdet värivalot, toiset sisälle ja toiset pihalle. Lisäksi 3 Callunaa ja kaksi jotain kummallista keltaista pallerokasvia. Koirankakkapusseja, laastaria ja fleece, josta yritän askarrella Doritalle syyspompan :)
Ramppaamista ja ramppaamista. Hieman pitempiä aikoja ja taas lyhyitä. Sunnuntaihin mennessä pitäisi päästä edes vähän lähelle 8 tuntia... taitaa jäädä haaveeksi, mutta yritetään!

Olen myös yrittänyt olla liikoja huomioimatta Doritaa, vaikka se osuus on ihan jättivaikeaa! Toinen on niin hitsin suloinen ja hellyyttävä! Mutta kun nyt päästään tästä yli, ettei eroahdistus pukkaa enempiä päälle, niin sittenhän ei rakkauden määrää enää rajoiteta, sitä odotellessa...

Autoilu sujuu Doritalta oikein kivasti. Nyt se jo itse hyppää takapenkille. Ei heti malta istua vaan seisoo ja keikkuu penkillä. Juuri kun ollaan tulossa perille, se yleensä rauhoittuu istumaan. Mutta ei voi huonosti eikä panikoi, se on hyvä se!

Mitähän vielä. No, nyt ei tule kummempia mieleen, joten muutama kuvatus rinsessasta!

Auringonlapsi

Doritan oma tyyli istua

Bean kanssa päikkäreillä

Hyvää yötä...

Puruluut maistuu

Ei mene aina kuten Strömsössä

No niin,
viikko on kulunut siitä, kun Dorita lennähti Suomeen.
Ensimmäiset päivät se taisi kulkea laput silmillä, eli oli aivan kipsissä. Sitten se alkoi havainnoimaan ympäristöään ja sen myötä tulikin sitten pelkoja. Eniten sitä jännittää ihmiset ulkona. Silloin saattaa tulla jopa paniikki. Pakittaa ja pyrkii kotiinpäin. Nyt ei ole asiatkaan tulleet ulkoillessa, vaan tuohon omaan postimerkkipihaan. Apteekista hain Adaptilin-tuotteita, olisin ottanut pannan ja sen vekottimen pistorasiaan, mutta nepäs ovatkin juuri niitä tuotteita, joita ei vielä ole apteekkiin toimitettu. Ostin kuitenkin Pet Remedy -suihketta, olen sumuttanut sitä kaulaliinaan ja pitänyt Doritalla ulkoillessa. Samoin olen pukenut sille sievän vaaleanpunaisen tiukan t-paidan, ihan lämmittämismielessäkin, mutta ennenkaikkea turvallisuuden tunteen vuoksi. Ei muuten noin romuluiselle sovi vaaleanpunainen ollenkaan... :))))
Mä vähän luulen, että nämä apukeinot on vähän auttaneetkin ulkoilua, kts. alta video, joka on otettu 11.10.

Sisällä se on ihan mahtava kaveri, osaa hienosti rentoutua, tulee muiden koirieni kanssa toimeen, samoin kissan. Ruoka maistuu ja samoin lelut. Ja vähän mamin tossutkin. Ja ehkä mööpeleiden kulmatkin... :) Uskoo hyvin, kun nätisti sanoo, ettei tuo nyt ole oikein soveliasta!
Sisäsiistihän Dorita on. Nyt sillä on parina päivänä ollut vatsa sekaisin (odotettavissa ruoan ja bakteerikannan muutoksen vuoksi) ja arvatkaas miten helpoksi se homman mulle tekee? Sepäs menee kylppäriin ja tähtää (ja myös osuu!) lattiakaivoon. Ei muuta kuin suihkulla siistiksi.

Yksinoloja ollaan harjoiteltu hiljalleen, pian aloitetaan ihan tosissaan pitempiä aikoja, kun mamin valitettavasti täytyy palata työelämään, tämä äitiysloma ei ymmärtääkseni ole lakisääteinen.

Nyt pitää ennenkaikkea muistaa, että se on ollut tällaisissa oloissa vasta viikon. Ennen sitä Dorita ei ollut kokenut eikä nähnyt mitään muuta kuin tarhan. Siihen nähdenhän meillä menee hienosti! Kurja vaan, että juuri nyt on niin pirun sateista ja pimeää, jotka tekee ulkoilun haasteista paljon suuremmat kuin jos se olisi tullut kesällä valoisaan aikaan.

Mutta näillä mennään ja toivotaan reipastumista pihamantereen puolelle, niin päästäisiin nauttimaan pitkistä lenkeistä koko jengin kanssa!

VIDEO Pink Panther :))

Voihan kauneuden määrää...!

Hyvin toimii kissankin kanssa!

Ihan iisisti nukutaan. Kun kissa hyppäsi lempipaikalleen selkänojalle,
Dorita kyllä murahti sille, mutta kävi sitten nukkumaan

Uusi aluevaltaus, mamin sänky. Eipä viihtynyt kauaa, kun tuli hiki! 

Bea on turvallinen ystävä

Kokeilussa t-paita, toimii! 

Katsottiin eläinohjelmaa iltasella

Arjen harjoittelua

Mielestäni Dorita on sopeutunut tosi hyvin arkeemme. Paljon sillä on asioita, jotka jännittävät, etenkin ulkona. Tietenkin jännittää, kun jatkuvasti tulee sille uusia asioita nenän eteen! Pyöriä se jää miettimään, samoin ihmisiä, autot on jo ihan ok, kun ne on todettu kulkevan riittävän kaukaa meistä. Ääniä se jää kuuntelemaan, koiria ei ole tullut vielä vastaan.
Lauantaina oli jo tunnin mittainen yksinoloharjoitus ja se sujui hiljaisuuden vallitessa. Jatkamme harjoituksia.

Dorita on tosi iloinen ja kova tyttö suukottelemaan, häntä paukuttaa seiniä ja oven karmeja alvariinsa :)
Hieman on havaittavissa mustasukkaisuutta ja omistushalua. Elvikselle se ei sano mitään, sillä Elvari laittoi tungettelevan neidin heti kättelyssä ruotuun, mutta Bea on niin kiltti ja vaatimaton, että iltaisin Dorita ei halua sen hyppäävän mamin viereen, vaan saattaa murahtaa Bealle, kun se on hyppäämässä sänkyyn. Samoin puruluun kanssa, se aikansa rouskutteli ja kun ei leukaluut enää jaksaneet, niin Dorita alkoi huolellisesti peittämään sitä petiinsä, hienon työn tyttö tekikin. Bea käveli vain ohi tietämättä luusta, Dorita katsoi aiheelliseksi murahtaa sille ja sanoa, että se on sitten vain ja ainoastaan hänen luunsa.
Näistähän me tietenkin tässä harjoitellaan pois.

Vessaan ei Doritalla ole edelleenkään kiire. On hyvä panttaamaan.... Ymmärrettävästi se ei arvosta Suomen ilmastoa, ja sillä on myös siihen totutteleminen (kuten myös minulla, edelleen...!)

Kissan se antaa olla nätisti, Irina on yhden kerran (tänään) säikyttänyt Doritan ihan kiitettävästi. Tosin Dorita on tosi epävarma kissan suhteen eli myös säikähtää helposti :D

Ruoka maistuu hyvin, samoin vesi. Vettä onkin neliön säteellä kiposta.

Remmikävely Doritalla on toistaiseksi mallikasta. Nyt se on hieman huomannut jo hajujen päällekin eikä vain tutkaile ympäristöään

Tästä on taas hyvä jatkaa, Dorita on todella ihana ja kuuliainen tyttönen!

Tässä VIDEO iltakävelyltä

Syksyinen aamukävely

Ilta-Dorita. Eikö voitaisi jo mennä nukkumaan...??

Dorita tutustuu porkkanaan.

Vihdoinkin pääsee keräämään lisää voimia! 

Täällä ollaan!

No nyt se sitten onnistui ja Dorita saapui torstaina 5. lokakuuta n klo 12 tänne viileään, sateiseen ja pimeään Suomeen Espanjan lämmöstä ja auringosta! Tervetuloa ihanainen!

Sain Espanjasta kuvaa, kun Doritaa haettiin hetimiten klo 03.00 kieppeillä tarhalta lentokentälle, jossa sen piti olla klo 04.00 tekemässä lähtöselvitystä. Vaparit sanoivat, ettei Dorita olisi millään halunnut jättää sille tutuksi ja turvalliseksi tullutta paikkaa, olihan tarha sille koti. Ai miten se tuntuikin pahalta, repiä toinen pois siitä ympäristöstä, jota se oli oppinut rakastamaan! Mutta noin pitemmän päälle, eihän tarhaolot kotioloja voita...

Kentällä kaikki sujui odotetusti ja Hki-Vantaan kentällä se ei millään olisi uskaltautunut boxista ulos. Siispä avattiin boxista kansi, niin uteliaisuus kuitenkin voitti ja Dorita lähti liikkeelle. Jännittihän sitä ihan mahdottoman paljon! Nätisti se kuitenkin kulki kentältä parkkipaikalle, autoon meneminen ymmärrettävästi oli hieman liikaa kaiken jännän päälle, joten tyttö sylikyytiin ja takapenkille. Koko matkan (20 min) se katseli ikkunasta ulos malttamatta istua. Kotona tutustuttiin muihin koiriin pienen kävelylenkin aikana ja sisälle meneminen sujui mallikkaasti. Dorita lähti uteliaana tutkimaan paikkoja. Väsynyt se oli, istui ja nukkui, meni makuulle ja nukkui... joi ja söi hyvin.

Ilta meni ihmetellessä, yönsä tyttö nukkui sikeästi  ja aamulla kun silmäni avasin, sain käsipusuja ja hännänheilautuksen! Paljon pirteämmän oloinen likkahan se siinä toivotteli huomenet.

Tänään on jo tutustuttu kissaan, on mennyt tähän mennessä oikein hyvin. Dorita on utelias, ja hieman pelokaskin, ei ainakaan näin ensimetreillä ole ollut aikeita jahtauspuuhiin. Tämä tilannehan voi vielä muuttua...

Näytin lelukorin aamusella ja sehän kelpasi, vissiin kaikki lelut on jo suolistettu! Puruluu oli myös mieluisa, sitä se ei kauaa jaksanut jyystää, mutta ymmärsi kuitenkin heti sen tarkoituksen.

En eilen väkisin alkanut sitä pesemään, se ilmaisi selkeästi, että puuhaan ei heru yhteistyötä. Katselemme myöhemmin, miten homma hoidetaan kaikista mukavimmin.

Tänään olemme käyneet useasti pikkukävelyillä, läheisen koulun oppilaita välitunnilla jäimme matkan päästä ihmettelemään. Kaikkihan on Doritalle ihan uutta ja ihmeellistä, sen elämä on ensimmäisen vuoden ollut nähtävästi jossain pihan perällä ilman ruokaa ja seuraavat kaksi vuotta tarhan suojissa. Hiljalleen lähdettiin kävelemään koulun suuntaan ja kyllähän tyttö uskalsi.
Olen eilisen ja vielä tämän koko päivän tähän hetkeen asti odotellut sitä yhtä asiaa, pissaa. Ei ole tullut sisälle eikä ulos, mutta äsken juuri, tuossa omassa pihassa, tämä suuri tapahtuma sitten tapahtui! Pissa on iloinen asia :))

Jatkan päivityksiä myöhemmin, mutta tässä kuvakavalkaadi eiliseltä ja aamulta!

Vaikea jättää tuttua ja turvallista... :( 

Alicanten lentokentän hississä

Pian chek-in ja uuteen elämään

Hki-Vantaalla

Matkalla Espooseen

Eka tunti, ihan pöllämystynyt

Terassikoira

Tutkailua

Kesästä syksyyn, parissa tunnissa. On siinä sulattelemista!

Näinhän se petivalinta on ihan jees?

Kovin väsynyt. Talutinta pidettiin illan verran ihan varmuuden vuoksi

Irinan ja Doritan ensivaikutelmat toisistaan

Lelut on kivoja!

Puruluu