Maanantaina lähdin töihin, viritin tietokoneeseen Audacityn nauhoittamaan ääniä ja näin tietäisin kuinka paljon täällä haukutaan ja piipataan, millaista ääni on ja onko sykleissä jne.
Tulokset oli aika järkyttäviä kun tulin töistä kotiin ja katsoin nauhoituksen... 7 tuntia ja 30 minuuttia jatkuvaa haukkumista, muutama vartin tauko välissä...
Muutenkin olin aika järkyttynyt ja surullinen kotiin tullessani; eteisen portti oli keskeltä purtu poikki, ykköset ja kakkoset lattialla + ykköset vielä sängyssä. Hani kävi vain kurkkaamassa että tulin kotiin, ja kaatui umpiväsyneenä sohvalle. Tuo asioiden lattialle laskeminen järkytti siksi, että se kertoo kuinka valtavassa paniikissa Hani on täällä ollut.
Juuri ja juuri se jaksoi ulos lähteä ja syödä, sen jälkeen se vaipui koomaan sohvalle, aivan sama mitä ympärillä tapahtui, se ei jaksanut liikahtaakaan. Miettikää, noin pitkä aika paniikissa, se käy varmasti sydämenkin päälle jo, pumppu on hakannut miljoonaa koko päivän... Mikäli en olisi tiennyt väsymystilan syytä, olisin lähtenyt kiikuttamaan sitä Viikkiin ja vähän äkkiä, se vaikutti niin sairaalta, lasittunut katse eikä mitään liikettä, vain rintakehän nousu kertoi sen olevan hengissä.
Onneksi se kuitenkin iltasella sitten jaksoi jo nakertaa puruluuta mutta vaikutti silti olevan aivan eri maailmoissa edelleen.
Tiistai-aamulla pakkasin sille mukaan patjan ja eväät, me lähdettiin Hanin kanssa töihin.
Mulla on onneksi niin upea tilanne tällä hetkellä, että voin ottaa sen töihin mukaan, kiitos Katja, olet ehkä maailman ihanin pomo!
Eihän tämäkään päivä ilman ongelmia sujunut, sillä galgotin piti nostaa autoon, matka sujui moitteetta. Parkkihallin katolle parkkeerasin jotta saan ovet apposen auki. Koira ulos ja kampekassi käsivarrelle. Ja tietty ensimmäinen stoppi kun piti laskeutua portaat alas, nehän olivat aivan ventovieraat portaat, aivan erilaiset kuin mitä pitkin se äsken laskeutui kotipihalla parkkipaikalle :)
Koira kantoon ja raput alas. Ulko-ovesta jees, sisään vaan mutta apua, hissi!! Koira kantoon ja hissiin.
Tutustumista työympäristöön ja aamupala maistui erinomaisen hyvin :))
Siitä edespäin päivä meni kuin siivillä, tämän päivän perusteella parempaa toimistokoiraa mulla ei ole ollutkaan. Muutaman kerran harjoiteltiin hissiä, eihän se kiva ole, mutta pienellä avustuksellahan sinne sitten mentiin.
Töissä oleminen oli Hanille harjoittelua myös, sillä se jäi pötköttelemään huoneeseeni vapaaehtoisesti, kun liikuin lähistöllä, palkkioksi rauhallisuudesta tulin takaisin ja annoin palan juustoa. Tätä tehtiinkin monta kertaa päivässä. Lisäksi ihanat työkaverini osasivat juuri sopivasti lähestyä arkulia ettei se ainakaan pelännyt ketään, oli vain hanimaisen varovainen.
Toivottavasti huomenna on samantapainen päivä, sillä harjoitukset on eroahdistuksessa se kaikkein tärkein asia. Hakusessa on nyt myös lääkitys harjoituksen tueksi. Pystyn ottamaan Hanin töihin jatkossakin, ja aion tilaisuuden käyttää ilman muuta.
Tänään sain tehtyä ihan oikeasti töitäkin, sillä maanantai meni harakoille kun ajatukset kulki kotosalle ja mietin mitä siellä oikein tapahtuu.
Kuva toimistokoirasta, työkaverin ottama, sillä aamutohinassa jätin kamerani kotiin. Huomenna voisin ottaa kuvatuksia enemmänkin :)
 |
| Duunissa on rankkaa!! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti