Anita saapui eilen, 8.9. Suomeen. Jo Alicanten kentällä huomasin, että tytöllä hermot on terästä. Ei ollut millänsäkään kaikesta hälinästä ja touhusta, olla möllötti vaan :)) Ja kun miettii, niin eihän tyttönen ole elämässään nähnyt yhtään mitään, ollut pelkästään tarhalla! Ei ole nähnyt ihmisvilinää, matkalaukkujen raahaajia, meteliä...
No, saavuttiin Suomeen ja sama ilmiö Helsingin kentällä, ei ollut tyttö millänsäkään! Käsittämätön tapaus. Kujettiin kentältä parkkipaikalle, läpi automaattiovien, ritilöiden, hissiin ja autoon. Ja likka vaan kulki. Autossa otti hyvän asennon ja huokaisi.
Tulimme kotiin ja aloitettiin tutustuminen omiin koiriin. Ensin ulos tuli Donna, jolle Anitan piti haukkua kumealla ja komealla äänellä. Jutusteltiin siinä hetki ja tytöt olivat nätisti vierekkäin. Sitten haettiin Hani, jolle Anita ei enää haukkunut, kait se ajatteli, että tämä on loppumaton jono koiria... Ei kannata. Hani tapansa mukaan vain vilkaisi Anitaa, ei vois nääs vähempää kiinnostaa..! Anitakaan ei kiinnittänyt juurikaan huomiota Hanskiin. Lopuksi haettiin Elvis jota Anita sitten pelkäsi. Mutta se ei ole bulldoggin maailmassa mitään uutta, muut eivät oikein tiedä mikä pää puree. Ja sitten yhteislenkille joka sujui kuin vettä vaan, tosin oli meitä 3 taluttajaakin.
Sisälle kun tultiin, Anita otti pojan huoneen omakseen, se on lähinnä eteistä. Oli siellä tunnin, tuli varovasti tutustumaan muuhun huusholliin, meni takaisin. Kissat on Anitan mielestä jotain ihan kummallista. Ja kissoja kiinnosti uusi tulokas, ne kävi kurkkimassa useasti. Ja saivat Anitan murisemaan.
Likka joutui suihkuun illan aikana, ei se oikein arvostanut tapahtumaa, mutta antoi silti nätisti pestä pahimmat pölyt itsestään.
Anita on nyt ottanut itselleen eteisen ja kylppärin. Saa olla rauhassa niin kauan kun tarvitsee. Tulee se sieltä jonain päivänä tänne meidän muiden joukkoon :))
Ruoka on maistunut ja tyttöhän on tietenkin myös sisäsiisti!
Kulkee toistaiseksi remmissä kuin unelma. Oli varmasti hiukan huvittavan näköistä, kun aamusella lähdin 4 koiran kanssa kävelylle... Näki, että herätimme hilpeyttä, noh, nauratti mua itseänikin, hullu koiranainen...! Hienosti kokoonpano toimi, Hanski oli kiinnitettynä juoksuvyöhön ja se hiihteli perässä Hanimaiseen tapaansa. Onneksi ei tullut muita koiria vastaan, Donna saa aina sellaisen räpärin siinä vaiheessa, että olisi ehkä Anitakin voinut hairahtua mukaan. Ja se likka on vahva kuin härkä, olisi vienyt mua kuin märkää rättiä halutessaan.
Tähän mennessä Anitasta ei ole kuin hyvää sanottavaa.
On sisäsiisti, kulkee remmissä kauniisti, hyvät hermot, kiltti, hiljainen, osaa jo kotiin, eli on kartalla, ei hämmästele tai pelkää näköjään mitään (bussit, autot, fillarit, rullaajat...) kaunis ja suloinen... Tästä joku kyllä saa itselleen todellisen aarteen!
Laitan muutaman kuvan, näitä tulee taas lisää kunhan tilanne tasoittuu!
 |
| Alicanten kentällä, valmiina seikkailuun! Anita ja Nikita |
 |
| Hki-Vantaan kentällä, vasta saapuneena |
 |
| Anitan mestat, eteinen ja kylppäri :) |
 |
| Suihkunraikkaana, ilme hieman pöllämystynyt! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti