Kotihoidokkien kuulumisia: Vesiaihe

No niin. Anita tykkää vedestä. Ja siitä mitä on vedessä.
Tässäpäs teille tarina, joka on totta ja tapahtui perjantaina. Ystäväni aikuinen poika lähti Anitan kanssa piiiitkälle lenkille, siis useita useita kilometrejä. He päätyivät järven rannalle hieman hengähtämään ja maisemia ihailemaan. Siinä seisoivat laiturilla kaikessa rauhassa ja Anita tuijotteli vettä. Salamannopeasti Anita sukelsi kuonollaan ja nappasi järvestä kalan suuhunsa!! Mitäh??!! Juu-u :)))) Hetken katseli sätkivää kalaa ja tuuppasi takaisin järveen, kasvamaan... No johan on likka! Vai mitä!??

Heidän matkansa jatkui sitten eteenpäin, kunnes totesivat vissiin molemmat, että tuli haukattua liian iso pala ja katsoivat parhaaksi hypätä bussin kyytiin ja tulla kotiin. Siis Anita meni bussin kyytiin kuin vanha tekijä, ei paniikkia eikä edes epäröintiä. Hieman keskustelivat paikan valinnasta, Anita olisi halunnut takapenkille, mutta keskiriviin oli tyytyminen :) Toi koira on siis jotain ihan mahtavaa! Miettikääs ihan oikeesti, tyttö ei ole elämässään nähnyt MITÄÄN eikä kokenut MITÄÄN ja kävelee bussiin kuin se olisi aina bussilla matkannut! Wau..

Lauantaina kävimme kiertämässä erään espoolaisen saaren ja toden totta, Anita olisi halunnut kahlata paljon pitemmälle veteen, mitä remminperhana periksi antoi. Tyttö on ihan varmasti ensi kesänä ensimmäisenä heittämässä talviturkkia pois!

Anita siis jännittää lenkillä toisten koirien kohtaamisia ja haukkuu niille. Mutta tyttö on kovin helppo rauhoittaa. Teimme lauantaina ystävän ja koiransa (pienen) kanssa ohitusharjoituksia. Kaikki oleminen pienen koiran kanssa sujui loistavasti, Anita oli rento ja pystyi keskittymään nameihin ja minuun, samoin ympärillä tapahtuviin asioihin. Ei siis huomioinut pientä koiraa oikeastaan laisinkaan, kunnes teimme harjoitteen jossa kävelimme vastakkain, silloin Anita reagoi aivastuksen murahtamalla, välimatkaa oli noin 10 metriä. Eli jatkamme ohitustreenejä Anitan kanssa. Onneksi se todellakin on helppo saada rauhoittumaan, sille ei jää rähinävaihde päälle laisinkaan!

Mitäs muuta... Niin, uusi aluevaltaus on nyt sitten tehty ja sohva havaittu vallan ihanaksi alustaksi! Anita tykkää möyriä sohvalla ja jäädä siihen nukkumaan. Hieman meidän galgo on ihmeissään, että mihin Hani mahtuu nyt nukkumaan... Hani on tainnut kasvattaa juuret sohvaamme ja on nyt irrallaan alustastaan :D No, Anita ei kauhean kauaa viihdy sohvalla, sille taitaa tulla siinä kuuma. Eli Hani on saanut jatkaa nukkumalla yönsä omalla sohvallaan, omassa sohvan nurkassaan.

Ai niin, olenko maininnut ihan erikseen, että Anita osaa olla yksin työpäivien ajan, tallenteesta kuuluu yleensä kerran Anitan haukuntaa, ihan hetken, taitaa silloin posti kolahtaa luukusta sisään. Muuten on hiljaista.. :)

Näin on viikko Anitan kanssa hujahtanut, meillä on ollut kivaa ja Anita rentoutuu päivä päivältä enemmän ja enemmän, myös ulkona!

Kuvia kuvia!!