maanantai 22. syyskuuta 2014

Voihan nenä!

Viime viikon aikana Anitan on rentoutunut jo sen verran, että nenä on alkanut viemään. Anita on siis alkanut tiiviisti haistelemaan ulkona ollessamme. Nyt nenä vie Anitaa, juu, ja hieman minuakin. Silti Anita kävelee kivasti remmissä, vauhti on hieman tiivistynyt ja välillä kun tulee oikein herkullinen haju, mennäänkin rivakammin. Pysähdymme kyllä joka kerta, kun nenä meinaa viedä liian lujaa.
Anita haistelee maata mutta hyvin usein ottaa hajuja myös ilmasta. Nenä kohti taivasta ja taas mennään :))

Kävipäs viime viikolla sellainenkin tapaus, että tallimaisemissa ulkoillessamme meitä vastaan tuli mies hyvin pienen koiran kanssa, minä huomasin, Anita ei. Mies meni koiransa kanssa piiloon roskisrivin taakse, Anita ei vieläkään huomannut mitään. Mutta kun kävelimme roskisten ohi, nosti Anita nenänsä ilmaan, katseli ympärilleen ja haukahti kahdesti. Eli ei Anitan nenää petetä, vaikka silmät ei mitään nähneet, nenä kertoi kyllä!

Anita on myös menneellä viikolla ottanut hienoja katsekontakteja ulkona. Ihan vaan muuten vaan. Se tuntuu tosi hyvältä, likka hidastaa ja kääntyy katsomaan ja taas jatketaan. Laumaantuminen on myös tapahtunut, ilmeisesti. Tytär kulki Anitan kanssa edellämme, minulla oli loput 3 koiraa kourassani. Anitalla oli vaikea kävellä edellä, kun piti huolehtia, että loppujengi pysyy mukana eikä katoa mihinkään.

Muuten täällä mennään rauhallisissa merkeissä, Anita päivystää tyttären huonetta, koska kissat majailevat siellä. Muttei sitäkään niin kiihkeästi enää, välillä on päiviä, kun ei jaksa niin kovin kiinnostaa, kun taas toisinaan on ihan kerrassaan tohkeissaan kissoista. Vaihtelevaa. Kävi Anita myös tutustumassa tuttujen marsuihin, voi hyvä tavaton, ne vasta outoja olivatkin! Anita tuijotteli kiinnostuneena vaikka kuinka ja kauan, alkoi sitten kaivamaan häkin alta lattiaa, jos vaikka sitä kautta pääsisi lähemmin tutustumaan!

Eli kaikkiaan, pienet koirat, kissat ja muut pieneläimet kiinnostavat Anitaa aika tavalla. Ulkona se saa myös hepulikohtauksen nähdessäänn pupuja! Eihän tuon näköisessä koirassa voi olla metsästävää rotua, eihän?!! :))

Anitan korvassa oli sitten hiivaa. Sitä hoidetaan nyt seuraavat 3 viikkoa puhdistamalla ja korvatipoilla. Hoitotoimenpiteet Anita antaa tehdä todella hienosti!

Uutta opittua on, että ulkoa tultuamme olen osoittanut Anitalle paikan, jossa sen pitää odotella vuoroaan valjaiden riisumiseen. Ja siinä se olla nököttää kiltisti.

Kaikki siis hyvin! Muutamia kuvia taas kaunottaresta ihailtavaksenne

Marsut... omituisia otuksia!

Kaunis...

Anita vaan on niin kuvauksellinen!

Voisin vaikka piipahtaa lätäkössä!
Laitan myös kuvan omasta laumastani, jonka kanssa Anita nyt asustelee, eli musta nököhammas Donna, 13,5 vuotta, galgorouva Hani, noin 5 vuotias ja tullut Suomeen 2v sitten ja pahnan pohjimmaisena Elvis, ranskanpullapoika, 3vuotias.
Donna, Elvis ja Hani
 Lisäksi tämä kaksikko, Elli ja Irina
Elli ja Irina


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti