No niin, nyt on saatu reipas ja iloinen likka Suomeen. Kaikki on sujunut valtavan hienosti heti ensiminuuteista lähtien! Ihan ensin se antoi muiden koirien haistella itsensä läpikotaisin ja lähti sitten tekemään tupatarkastusta. Myöhäisillallinenkin maistuin erinomaisesti, sitten mentiinkin jo nukkumaan. Tuerti kömpi reippaasti peittoni alle nukkumaan, kyllä sinne vielä yksi pieni mahtuu vaikka tungosta alkaakin jo olemaan, sillä samaisen peiton alla viihtyvät myös Hra Hopo sekä Aino :)
Ikäisekseen Tuerti on todella reipas ja leikkisä. Pehmolelut on saaneet jo kyytiä: niitä ravistellaan ja tapetaan ja lopuksi sitten suolestetaan huolellisesti.
En ole kuullut sen haukkuvan kertaakaan, epäilys herääkin mahtaako semmoista taitoa edes osata..? No, uskon että se osaa, muttei ole ollut vielä sellaista tilannetta jossa olisi tarvinnut taitoansa esitellä.
Tuerti osaa pitää puolensa muttei ole laisinkaan hyökkäävän oloinen. Jotakin mammamaista siinä on, sillä yhdellä komennuksella se laittoi Aino-vauvan kuriin ja järjestykseen, siihen ei ole meidän Donna-neiti vielä pystynyt vaikka on Ainoa yrittänytkin koulia. Kokemusta Tuertilta siis löytyy, onhan sillä ollut pentuja ilmeisesti paljonkin. Yksi niistä, Krisi, asuu Alicantessa, se oli ollut Tuertin mukana tarhalle tullessaan.
Pari lisäkuvaa tyttärestä
Hieman se vielä haparoi eikä ole ilmeisesti tottunut toispuoleiseen näköönsä, mutta eiköhän tuokin ajan kanssa helpota ja se oppii hahmottamaan kaiken yhdellä silmällä.
Nyt olisi Tuertille hakusessa uusi suomalaisen suuhun sopiva nimi, Terttu ei kuulema ole sopivanlainen noin reippaalle ja nuorekkaalle likalle!!
Ehdotuksia otetaan mielellään vastaan.
