Joulu tulee

Moi taas pitkästä aikaa!

Mun hoitomammalla on kaikenlaista puuhaa, on koulua ja muuta höpöä, eikä se kerkiä ottamaan kuvia kokoajan... Ja nyt tulee Joulu. Mielenkiinnolla jään odottelemaan, mikä se sitten mahtaa olla! Siivotaan ja siivotaan kuitenkin ensin. Höh, mut me Konstan kanssa ei olla kauheesti auteltu, ollaan vaan retkoteltu ja laiskoteltu. Nautittu siis ihan täysillä elämisen ihanuudesta.
Olen saanut muutamia uusia lelujakin, narupallo on aika kiva, mä tykkään! Sen voi ottaa vaikka puistoon mukaan!

MUN pallo!

Pallo mukana, pedissäkin

 Ja me ollaan oltu muutaman kerran koirapuistoilemassakin! Jee, siitä mä tykkäsin kovasti! Eka kerran oltiin ihan pikkuporukalla, oli toi yks vinttikoiratyttö mukana ja oltiinkin ainoita silloin puistossa. Ei siit ollu kaveriksi, siinä se seistä nökötti takki päällä onnettoman näköisenä, vaikka kintut on luotu juoksemaan! No, mut me kaivettiin sitten hoitomamman käsilaukusta mun pallo ja heiteltiin sitä. Ai että tykkäsin, että pääsee revittelemään!

Ja sit toisen kerran oltiinkin sellaisessa Rescueväen tapaamisessa jossa oli valtavan paljon koiria! Isoja koiria, pieniä koiria, hitaita koiria ja nopeita koiria. Se vinttari seistä nökötti sielläkin paikallaan... omituinen. Mut mä juoksin ja leikin kaikkien kanssa! Ei mitään väliä oliko kaveri tyttö vai poika, iso tai pieni, kaikki oli tosi kivoja! Ja mä taas niin tykkäsin :)

Vaikka mulla on noissa kuvissa tuo hieno villis päällä, en ole kylmän arka ollenkaan, olenhan sydämeltäni suomalainen ja kestän kylmempää ilmaa mainiosti. Villis oli nyt sitten vaan hätävarjelun liioittelua... mammat!

Voisin jo ihan hyvin muuttaa sinne Ikiomaan Kotiin, jota tässä ollaan etsimässäkin. Mä en vaan tiedä, mistä sellainen löytyy, tiedätkö sinä??

Laitan muutaman kuvatuksen syksyltä tuohon ihailtavaksenne

Vartioin untasi veli, tutka - viritetty, valot - check, asento - valpas

Sanovat kauniiksi, ja oikeassa ovat!

Ja kun se Joulu on tuloillaan, niin toivotan teille kaikille OIKEIN HYVÄÄ JOULUA, sekä rauhallista vuoden vaihtumista!! With Love -Santi

Aika juoksee!

Jaahas jaahas, kiirettä on pitänyt!
Mä olen elänyt ihan tavallista kotikoiran elämää. Ja tykkään siitä!

Hoitomamma sanoo, että nyt on vissiin murkkuvaihe menoillaan, kun se on tainnut jäädä väliin tarhalla ollessani. Hiukan kokeilen rajojani, mitä lie sitten tarkoittaakaan. Sitäkö, että kokeilen välillä josko voitais liikkua rivakammin lenkillä tai toisinaan ilmoitan selkeällä äänellä, että rappukäytävässä lojutaan ja metelöidään, vaikka se on järjestyssäännöissäkin kielletty? Pyh, voi olla, että mä vielä jonakin päivänä näytän sille mitä murkkuilu oikeesti on..!?
Tai sitten en, ei voi vielä tietää :D

Juu, ja olen minä käynyt eläinlääkärilläkin. Se kehu, että olen hieno poika, annoin tutkia ja hutkia ihan rauhassa ja verikokeetkin ottaa mukisematta. Olen siis leishmania-negatiivinen ja luonteeltani positiivinen!! Jei!

Eläinlääkärillä

 Naapurit muuten kertovat, että kotona on ihan hipihiljaista kun kukaan ei ole kotona. Ja mitäs varten pitäisi möykätä jos ei ole mitään aihetta?
Palloahan mä rrrakastan ihan yli kaiken! Ja hikisukkia. Sisustan mielelläni eteistä, ihan tylsän näköistä, kun kengät on nätisti vierekkäin. Minusta on paljon elävämmän näköistä, kun eriväriset ja -näköiset kengät on vapaasti sijoiteltuna siellä ja täällä.

Ton Konstan kanssa meillä menee hyvin, se on ihan kiva kaveri. Kyl me kerran vähän irvisteltiin ja arvatkaas mikä oli syynä? Naiset? No EI tietenkään, vaan luu. Puruluu. Hoitomamma sitten otti molemmilta luut pois. Höh. Eihän me tosissaan oltu, isojen poikien pärinöitä vaan. Se ei taida oikein ymmärtää meidän huumoria?

Hoitomamma sanoo, että mä olen sähläävä sohvaperuna. Ja hymyilee. Se on varmaan jotain tosi hassua :)

Laitan muutaman kuvan tuohon teille ihailtavaksi, voitte katsoa, miten on ilme pojalla muuttunut. Olen kuulemma nykyään niin eläväinen ja tyytyväinen!

Heippa taas seuraavaan kertaan
- Santtu

Me kaverukset!

Korvat kertoo, että on hyvä olla!

Rapsutusjonossa, koska on mun vuoro?!

Hanipäivitys

Laitan tähän väliin lyhyen Hani-päivityksen :)

Hani on ollut Suomessa hiukan yli vuoden, 17.10.2012 se laskeutui Alicanten lämpimästä Suomen syksyyn, ja paleli... Ja pitänee myös viedä työkavereille keksit loppuviikosta, sillä tulee täyteen myös tasan vuosi siitä, kun Hani aloitti työt :D ONNEA meille, että saimme Hanin tänne, se on antanut niin paljon iloa ja hupia, tokihan se on myös eroahdistelullaan ottanut osansa pärekasasta, mutta eiköhän tämä tästä. Ja siihen asiaan, eli eroahdistukseen, Hanilla on reilu tunti se aika, jonka yksin pystyy olemaan. Eli ihan samat on kuviot kuin viime vuoden lopulla...

Noh, koska suurempaa kerrottavaa ei ole, laitan kuvapläjäyksen tulemaan, jotta tekin näkisitte, miten paljon Hanista oikeasti voi iloa ja hupia olla ;)

Hani kokeilee uutta sänkyä 

Okei, on se edellistä kapeampi, mutta lieköhän tämä jo liioittelua... Mukava asentohan tuo EI voi olla!?

Väittäisin, että Hanila on tylsää töissä?!!

Öööö...? Se on kyllä välillä ihan täyden tolvastin näköinen, mutta niin suloisella tavalla!

Ja tämän syksyn muotia!

Hymytytöt!

Friends

Aurinkoisella ilmalla voi ulkoilla ilman takkiakin!

Ensimmäinen viikko suomalaisena!

Juu, perjantaina tuli viikko täyteen Suomessa oloa ja eloa. Oon suomalaistunut kuulema aikas hyvin!

Mitäs kaikkee onkaan tapahtunut... joo, mä sitten siirsin ihan itse sen pedin kuitenkin olohuoneeseen, meni siinä muutama päivä, kun sortteerasin ja mallailin paikkaa, jossa se olis hyvä. Nyt se on hyvällä paikalla, ton isobroidin vieressä :)

Läheisyys tuo turvaa

Juu, ja sain ihka oman puruluunkin! Sen ja muuta mukavaa oli lahjoittanut yks Sari-niminen ihminen, kun se oli niin kovin ihastunut minuun jo ennenku saavuin Suomeen. Ja kyllähän minä sitä arvostin ihan tosissani, ihan viimeistä nuljaketta myöden, nam! Kiitti Sari!

Ihailijapostia!

Ulkoiltu ja lenkkeilty ollaan säännöllisesti, mä tykkään olla ulkona. Täällä uudessa kotomaassa ruoho on ihan oikeesti paljon vihreämpää ja mehukkaampaa kuin Espanjassa. Mä tykkään syödä sitä ja kieriskellä siinä... Jei, kato vaikka!

Kierin ja pyörin, on mukavaa

Aikalailla tavallista kotikoiran elämäähän mä siis jo nyt vietän. Hoitomamma on reenannu mun kans sitä yksin olemista ja hyvin se on sujunut. Mä en viitti haukkua edes rappukäytävän äänille kun ei niistä kukaan muukaan välitä mitään. Haukun kyllä, muhkealla äänellä, kun joku pelaa mun kans pallolla, voi että, yritän liittää jossain vaiheessa yhden videon jolla pureksin vinkupalloa... Heh, aika vinkeä ääni siitä lähtee kyllä :D

Joo, ei kait tässä kummempia tälläerää, palailen astialle taas joku päivä kun on jotain kerrottavaa.
Nii, sen verran vielä, että toi broidi on kyl aika kiva, se ei kärky mun ruokia (enkä mä sen), mut se pitää mulle seuraa, kun syön kuulema tosi hitaasti, nautiskellen...!
Terkkuja vaan teille
- Santi

Lounasseuraa

Pikakuulumiset

No niin, nyt on torkuttu hyvin, sillä ihka omalla patjalla. Oon huomannut, että se jostain syystä siirtyy eteisestä olohuoneeseen päin...? No, oli se siellä tai täällä, mä kyllä pötkötän siinä, on se niin ihana, mun iki iki oma! Juu, saattaapi muuten olla, että se on mun ihan ensimmäinen täysin oma juttu...

Mun masu on ollut kunnossa, kun hoitomamma laittaa jotain pulveria ruoan sekaan ja nyt se on jo ihan vakuuttunut, että mä en sottaile kotipesää. Sanoi laittavansa matot pian lattialle, mielenkiintoista, onkohan ne jotain syötävää?

Me ollaan käyty kotiseutulenkkiä Konstan kanssa, ja hoitomamma tarkkailee silmä kovana miten mä käyttäydyn... luulee, etten huomaa! Hah, mut mähän olen normaali, utelias koiranen, yritän nuuskutella ohi ajavia autojakin. Siihen toi hoitomamma sanoo, ettei se ole terveydelle hyväksi, mennä liian lähelle nuuskimaan.

Hirmusti täällä Suomessa on uusia hajuja! Ihania hajuja. Voisin nuuskia niitä loputtomiin. Mut ei, kun on jatkettava matkaa, herkkukauppaan nääs, ja sehän sit sopii mulle! Hoitomamma sanoo, että mulla on hyvä kunto, no tietty on, olenhan kirmaillut tarhalla jo puolitoista vuotta kavereiden kanssa kilpaa :)) Mun tarha oli semmoinen, että siellä koirat sai juoksennella valtavan suurella aidatulla alueella päivittäin, suurissa laumoissa, eikä meille tullut riitoja. No joskus tietenkin, kun joku uusi tulokas sotki kuvioita, alkuunsa.

Laitan tuossa muutaman kuvan teille, Konsta vissiin aattelee, että mä olen sen uusi pikkuveli, kun on alkanut retkottelemaan eteisessä mun läheisyydessä... se on aika kiva fiilis!

Mä taas tuun kertomaan mitä kuuluu, kunhan kerkiän, on niin paljon kaikkea uutta..!

Herkkujen hakeminen väsyttää, terveellä tavalla...

Santi ja Konsta, veljekset kuin ilvekset?

Moikka, olen Santi

No niin, täällä minä nyt sitten olen, viileässä Suomenmaassa. Olen siis Santi, parivuotias podencopoika Espanjasta, Castallan tarhalta.
Olen ollut tarhalla jo helmikuun 2012 puolivälistä lähtien, hyvä että sinne pääsin, sillä edellinen elämäni ei ollut herkkua. Minun omistajani oli alkoholisoitunut "metsästäjä" joka sitten silloin tällöin pieksi minua ja siksi selässäni onkin kipukohtia, jotka rajoittelevat elämääni, hyvin vähän tosin, mutta kuitenkin. Kuulemani mukaan en saisi rappusissa kuljeksia päivittäin tai intoutua hyppimään kovasti. Noh, kotihoitajani tarkkailee olemustani ja raportoi siitä sitten eteenpäin ja katsellaan tässä nyt sitten, sanovat.

Tarhalla tykkäsin ihan valtavasti pelata pallolla, nyt on pallo toistaiseks piilotettuna, sillä minun pitää ensin rauhoittua ja kotiutua. Sitten on pallon aika.
Aika hyvin olenkin jo kotiutunut Espooseen. Kotihoitopaikassa minulla oli upouusi pehmeä peti olohuoneeseen laitettuna. Jo perjantai-iltana sain kotihoitajan ymmärtämään, että haluan olla eteisessä josta näen joka paikkaan, ja hän siirsi siis pedin eteiseen ja ah, nyt paapin siinä ihan koko ajan ja nautin sen pehmeydestä... :)
Täällä on toinenkin koiruus, Konsta, aikanaan Viron puolelta adoptoitu vanhempi herrasmies. Me kunnioitetaan toistemme tilaa ja ollaan kohteliaita. Konsta ei ole edes käynytkään mun pedissä enkä minä Konstan. Voi olla, että käväsen kokeilemassa sen petiä joku päivä...
Ruoka täällä on hyvää ja sitä tulee säännöllisesti. Kummallinen ympäristö täällä, on viileää ja vihreää, hirmuisesti hajuja!! Ymmärsin hetimiten, ettei omaa kotia aleta sottaamaan vaan hommat hoidetaan pihamantereen puolelle. Olenhan fiksu poika :)
Juu, kävin mä tänään suihkussakin, jännää oli ja mua hiukan hirvitti, mutta vesi oli lämmintä. Siinä sitten istua törötin kun en muuta voinut. Jälkeenpäin oli kiva kuivatella itteeni seiniin. Hoitotäti sanoi, että onneksi on maalatut seinät, en mä oikeen tajunnu, vitsi se kait oli kun niin hymyilytti?

Mä jatkan sit juttua joku toinen päivä, nyt vielä väsyttää, taidan kömpiä omaan pehmoiseen petiini nukkumaan univelkoja pois.
Laitan muutaman kuvan tohon alle, saatte ihailla vapaasti!

T. Santi

Tässä olen vielä Espanjassa, siel oli hirveen kuuma!

Oli siellä Espanjassakin ruohikkoa muttei niin mehevän näköistä kuin täällä Suomessa

 tässä olen Espanjassa, lentokentällä. Tuo kaveri lähti Belgiaan tuntia ennen ku mä hyppäsin boxiin ja lähdin Suomeen

Mikä maa, mikä valuutta? Suomi? Euro :)

Perhepotretti, melkein, yksi puuttuu, mut se tais istua tietsikalla. Mut tos on mun kans Konsta ja mun oma hoitomamma!

Ensimmäisen päivän rapsut on kuulemma parhaat, noh, katsotaan, nyt ne ainakin maistui tosi tosi hyvältä!

Kyl nyt jo naurattaa, suihkun jälkeen...

Juu juu, naurattaa naurattaa, jos kuitenkin pieni kuvaustauko, hei, jooko?

Päivystävä podenco, keittiössä tietty :D

Kesä meni...

Heikosti tuli päiviteltyä kesän aikana Hanin blogia. Mutta toisaalta, mitään uutta ei juurikaan tapahtunutkaan, kesä oli ihana ja lämmin, kävimme uusissa paikoissa ja Hani voitti yhä uudelleen ja uudelleen itsensä selättäen jännityksiään :)

Jatkossa on tarkoitus kirjoitella Santi-pojasta, joka tulee Castallan tarhalta Suomeen kotihoitoon 4.10.
Santi ei tule meidän huusholliin, vaan ystäväni luokse etsimään kotiaan, mutta auttaakseni häntä ja tietenkin Santin kodinsaamista, kirjoittelen Santin kuulumisia hoitajan kertoman ja tietenkin oman näkemykseni kautta!
Että sitä sitten odotellessa, ensin kipaisen 30.9.-4.10.2013 Espanjassa käymässä... ;)

 Hanin kuvaterveiset!

Kolmikko päikkäreillä

Hani kotimetsässä, uusissa valjaissa

Pikku-Allie ruokajonossa

Koipia ja kauniita katseita, niistä on Hani tehty

Tässä on sitten Santi

Vesimies?

Nähtävästi!

Komea poika