Kaikkien aikojen lyhyin blogi?

Gordo tuli ke-iltana kotihoitoon.
Gordo sai kodin.
Ihana vekkuli näin äkkiseltään, ei tuntunut pojalla olevan ongelmaa missään kohtaa!
Tuli illalla, nuuski paikat, tutustui leluihin riepottamalla niitä. Puri Hopon takajalkaa kun halusi jo painia (Hopo katsoi hyyyyvin hitaasti, sillä Koponen on erittäin iltauninen kaveri). Kun ei Hoposta saanut kaveria, niin seuraavaksi sitten Buddya kutsumaan :)
Ihanan haukun uusi perhe saa Gordosta!!
Muutaman kuvan kuitenkin ehdin napsasta siitä!
Hip hei Gordo, paljon paljon Onnea uuteen kotiin, tee kaikki onnellisiksi, ennenkaikkea itsesi!!

GORDO

Ja taas mennään!
3.11. keskiviikkoiltana on tulossa Asokan tarhalta Gordo-poika kotihoitoon.
En usko että sekään kovin kauaa joutuu kotia etsimään, aika herkkupalahan se taitaa olla!!

Lisää tietoa kunhan kaveri on saapunut :)

Laskuri näyttää 1336

Otto löysi kodin!

Lyhyesti ja ytimekkäästi; Otto lähti sunnuntaina uuteen kotiinsa. Siellä on kavereina muutama villakoiruus ja emäntä vailla vertaansa :)
Minua harmittaa kun käsi on rajoittanut blogin kirjoittamista, olisi ollut niin paljon kivoja asioita Otosta kirjoitettavana, eikä yhtään ainutta "huonoa" asiaa!!
Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, Otto löysi näinkin pian uuden kodin.
Ikävähän sitä karvapalleroa tulee, täällä kotona kaikki tuntuu tylsältä ja rauhalliselta; kyllä Otto-poika pisti vipinää kaikkien kinttuihin!
Ihanaa ja rakkaudentäyteistä elämää Ottoselle!

Lisää kuvia :)

Hirmusti olis kaikkea kivaa kerrottavaa, mutta lasta ranteessa joudun vielä toppuuttelemaan sanaista arkkuani :(
Mutta kuvia sitten viihdykkeeksi tekstiä odotellessa!
Tässä tämänpäiväinen hepulituokio, Otto oli ihan tohkeissaan tästä kaikesta hurjasta riekkumisesta! Koko jengi paineli nukkumaan tuokion jälkeen, tasainen tuhina vain kuului...:)

Kuvia

Hieman allapäin tässä kaikenlaisten sattumusten johdosta, mutta Otolla menee kivasti ja se lienee pääasia??!! :) Lisätekstiä kunhan käteni paranee! Niin, sitä on pitänyt sanomani, ettei minun 12 vuotias ole ollut Otolle ongelma :)

Pitemmittä puheitta tuoreet kuvat ulkoa

Harjoituksia

Toivon jatkossa ettei blogistani tehdä taistelutannerta, kiitos.

Eilinen päivä Oton kanssa sujui lähes samaan tyyliin kuin edellinenkin. Teimme yksinoloharjoituksia useamman kerran ja ne tuntuvan sujuvan oikeinkin hyvin. Hopo on Oton tukena harjoituksissa.
Bulldoggi ja kissat saavat vielä Oton tunteet kuohumaan kovastikin, kissat ovat tehneet oman ratkaisunsa ja siirtyneet saunaosastolle oleskelemaan. Hyvä niin.

Buddy on niin kiltti ja pitkäpinnainen ettei se edes tuhahda Oton kommenteille ja pikkuhiljaahan nuo minun aiemmatkin koirat Buddyn hyväksyivät ja ymmärsivät ettei turinat ole mitään murinaa vaan ihan kuorsaamista ja bulldogin hengittämistä. Ehkäpä Ottokin pian sen oivaltaa?

Olemme löytäneet nyt aika kivan rytmityksen, aamu- ja iltapäivä tallustellaan metsässä ja haistellaan siellä elämän hajuja, illalla pimeän tultua niin aikaisin, käyskentelemme tietä pitkin nuuskimassa muiden koirien kommentteja.
Siinä meillä on haastetta, onneksi naapurin Anna ja koiransa Kaunis Alma ovat jeesaamassa sillä 4 pörräävää koiraa on yhdelle ihmiselle aikamoinen haaste!! Anna, Alma ja Hopo kulkevat kimpassa, ja mulla on sitten Buddy, Donna sekä Otto. Alma eikä Hopo oikein osaa katukävelyn jaloja taitoja ja räyhnäävät kaikille ja kaikella. Ja nyt siis myös räyhäjengiin liittyi Otto. Wau, täytyy sanoa että olo on kuin kylähullulla konsanaan :)
Otto reipastelee ulkona, on niin intopinkeenä ettei taida etutassuja lenkeillä käyttää laisinkaan vaan kävelee tai pompsuttelee takajaloillaan! Ihana, sormet syyhyisi käydä opettamaan sille kaikenlaisia hyödyllisiä taitoja kuten renkaan läpi hyppääminen, tanssiminen... :D !!

Mun mielestä kaikki on tähän mennessä mennyt tosi hienosti Otto-pojan kanssa, taidankin ottaa kameran mukaan tänään ulos, niin saa mahtavia ruska-Otto kuvia!!

Oton eka päivä

Oton ensimmäinen kokonainen päivä on onnellisesti pian pulkassa.
Aamulla vastassa oli iloinen villakoirapoika joka oli nukkunut hyvin. Ihan heti en ollut riittävän nopea, vaan pissat lirahti sisälle.
Lähdin urhoollisesti 4 koiran kanssa aamukävelylle metsään ja täytyy sanoa että Otolla menohalua riittää! Reipas ja utelias!!
Ruokakin maistui suht hyvin, tosin nappulat se suodatti sievästi kipon viereen ja söi jauhelihapuuron :)
Sitten alkoi kisujahti mutta aika helposti se uskoo kun kauniisti ja päättäväisesti kielsin sitä touhoamasta liikaa kisujen ympärillä. Onhan se villakoira - viisaaksi tunnettu.
Muuten päivä mennä luiskahti, otettiin koko jengin voimin päikkäritkin, ah!!
Illalla ennen nukkumaan menoa Hopo ja Otto vetäisivät oikein kunnon hulluhepulit ja Buddy olis tietty halunnut mukaan, ei Otto oikeastaan hanttiinkaan laittanut, mutta katsoin turvallisemmaksi ettei Buddy lähde pienten poikien leikkiin. Joten pienet sitten purkasivat loputkin energiat ja nyt näyttää olevan petivalmista tavaraa!

OSTEON ELI OTTO-POIKA

Piti eilen jo käynnistää blogi jossa olisin jakanut tunnelmia uuden hoidokin tulosta.
Hyvin ristiriitaisin tuntein ja nopealla aikataulullahan poika saapui, mietin miten se tulee meillä toimeen kun täällä on kaikkea mistä se ns. ei tykkää; nuori pojankloppi, toisia uroksia, on kissaa ja kiirettä.


Hieman alustusta mistä se tuli ja miksi Otto nyt sitten meille muutti...
Otto on siis ollut vuoden suomessa ja on 2-3 vuotias musta kääpiövillis. Espanjan elämä sillä on ollut aika surkea, se löytyi pentutehtaasta monen muun kanssa. Liekö ensimmäisen vuotensa seissyt häkissa?
Otto sai kodin ja kaiken piti olla sen osalta hyvin. Mutta kävi ilmi, että Otto räyhää remmissä toisille koiruuksille eikä sulattanut perheen 13v poikaa vaan kävi sitä puremassa, ensin harvoin ja viimeaikoina ihan säännöllisesti. Miksi, sitähän me emme voi tietää. Nyt sitten perheeseen on tulossa koiranpentu ja perhe teki päätöksen että Oton on parempi olla muualla.
Perheessä pystyttiin olemaan Oton kanssa päivät kotona joten mahdollisesti tiedossa on myös eroahdistusta..


Näin.
Kävin siis vastaanottamassa paketin tänään Helsingin linja-autoasemalta.
Kotimatkalla autossa se oli tietenkin arka mutta erittäin uteliaasti tutki ikkunasta näkymiä. Kiipesi olkapäälleni että näkisi vieläkin paremmin :)
Reippaasti tellusteli parkkipaikaltamme ulko-ovelle, kuittasi puskat ja turautti vielä kakkosella perään, hieno poika kun ei se ole kuulemani mukaan sisäsiistiksi oppinut. Alku meni siis  hienosti :)


No sitten tuli se totuuden hetki, kotiovi auki ja Otto sisään. Kyllä siinä oli pienelle turriaiselle kauhun hetket, tosin se ilmaisi heti viehkeällä äänellään ettei tarttis tulla tungeksimaan... Buddy sai suurimmat haukut ja heti hyvänä kakkosena kissat.
Tilanne rauhoittui nopeasti, sillä lapseni oli ohjeistettu ( ties monennenko kerran! ) olemaan huomioimatta Ottoa, joten heistä ei ollut Otolle stressiä.


Tätä kirjoittaessani Otto on ollut tässä kummajaisten huushollissa tunnin. Mielestäni se, että se makoilee melko rennon näköisenä eteisen portin vieressä ja omat koirani jossain täällä pitkin poikin lattioita, tarkoittaa sitä että tässä on vielä ehkä toivoa saada lauma toimimaan ja Otto rohkeammaksi ja itsenäisemmäksi pieneksi sieväksi villakoiraksi!


Blogi siis jatkuu tämän uuden hoidokin myötä, kuviakin tulee kunhan tässä tutustellaan ensin!

2 kuukautta ja puoli päivää

Niin, kaikki kaunis päättyy aikanaan.
Terttu on löytänyt itselleen loppuelämän kodin ihanien ihmisten kanssa. Se pääsi ihan ainokaiseksi prinsessaksi, rakastetuksi perheenjäseneksi. Olen samaan aikaan valtavan onnellinen mutta myös hirmu  surullinen. Terttu kotiutui niin mahtavan nopeasti meille,  hioutui yhteen perheeseeni. Ikävähän sitä tulee!
Tämä on se ainoa huono puoli kotihoitajana olemisessa; luopuminen. Mutta... kaikkia vain ei itse pysty pitämään vaikka kuinka haluaisi!
Tertulle ja uudelle perheelle oikein paljon onnea, pitäkää huoli toisistanne, olette ajatuksissani.
Terttu, ole oma ihana itsesi ja muista että hoitotäti rakastaa sinua ja muistelee lämmöllä.

Tepa vinkkaa kaikille kiitoksensa jotka olette blogia ja Tertun elämää täällä hoidossa seuranneet!
Gracias!

He-hei, nyt mä meen... ;-)

Hymyillään kun tavataan!

Loppuuko blogi?

Nyt on niin ihanasti asiat, että Terttu Tepanen on saamassa ikiomaa kotia!
Miellyttävä perhe tulee katsomaan Terttua lauantaina, jos ja kun he huomaavat millainen helmi meillä asustelee, luulen kyllä että Terttu suuntaa uuteen elämäänsä häntä pystyssä ja hymy huulillaan!

Terttu olisi perheen ainokainen, luulen että se on juuri sitä mistä Terttu tykkää eniten, olla se ainut pieni sydänkäpynen.

Snif. Hoitoäiti täällä jo valmiiksi murehtii ja ikävöi, lapsi lähtee maailmalle. Terttu on ansainnut kuitenkin parhaat mahdolliset olot ja paljon enemmän huomiota kuin mitä minä sille pystyn tarjoamaan!

Keskustelen tänään Tertun kanssa yleisistä käytössäännöistä ja -tavoista jotta se varmasti vie jalat kertaheitolla kotiehdokkaalta :)

Ans kattoo ny miten käy!

Toimistokoira

Nappasin tänä aamun Tertun mukaani töihin. Ja likka oli into pinkeänä eteisessä jo kun tajusi että VAIN se lähtee mamman kanssa :)  Näppärästi se suuntasi heti parkkipaikalle ja löysi oikean ajoneuvonkin, vaikkei montaa kertaa autossani ole ollutkaan. Ovi auki ja Terttu oli jo autossa. Tohkeissaan se katseli ikkunasta ulos koko pitkän (5km...) matkan töihin.

Ja töissähän se valloitti hetimiten kaikki. On niin hauskaa nähdä aikuisten miesten menevän polvilleen lepertelemään pikkukoiralle... niin, olen töissä miesvaltaisella alalla, selvennökseksi vaan.
Otin jopa kameran mukaan että saisin kuvia, mutta kuinka ollakaan, on senverran paljon napsittu kuvia, että akku olikin loppu, harmillista!

Terttua parempaa toimistokoiraa minulla ei ole mukana töissä ollutkaan! Mahtava! Se pureskeli luita, lötkötti rennosti huoneeni lattialla - välillä peiton päällä ja välillä pelkällä viileällä lattialla,  kävi moikkaamassa kaikki jääkaapilla kävijät ja tietenkin paheeni vuoksi joutui useita kertoja ulos kävelemään ja haistelemaan uuden paikan hajuja. Täytyy sanoa että Terttu kesti kuin mies :-)

Mutta nyt on tytteli ihan väsy, aika rankka päivähän se taisi olla vaikka mukavaa olikin!
Ymmärtääköhän Tepa nyt mun väsymystäni välillä työpäivän jälkeen kun on itse kokenut saman...? No, tuskin kuitenkaan.

Mutta kivaa meillä oli, minunkin muuten niin tavallinen tylsä työpäivä oli oikein piristävä Tertun ansiosta.

Äitienpäivä

Tertun kanssa vietettiin ihan oikeaa äitienpäivää. Lötköttiin vierekkäin ja lepäiltiin. Syötiin hyvin ja ulkoiltiin. Tepa on myös äiti ja ansaitsi äitienpäivä-ruusun. Tyttäreni oli sen Tepalle hankkinut! Painovirhepaholainen oli tainnut vaan lipsahtaa lappuseen... :)

Tavallista arkea

Wappu tuli ja meni, ihan tavallinen päivähän se oli.
Terttu on nyt hyvin tottunut suomalaiseen ilmastoon ja pihalla oleminen sateellakin onnistuu hyvin, hajut ne kiinnostaa niin paljon että tulkoot vaikka pikku-ukkoja taivaalta, niistä viis! :)

Edelleen jaksan ihmetellä miksi kukaan ei ole jo hakenut Terttua omaan kotiinsa kainalokanaseksi?? Terttu on niitä koiria joista kuvat eivät kerro oikeastaan paljoa mitään, se pitää tavata livenä niin siihen rakastuu! Mahtavahan se on, en viitsi toistella tässä aiempia kehuja, mutta päivä päivältä siitä muokkautuu aina vain mukavampi ja helpompi frouva. Niin, huomennahan me Tepan kanssa kuorsataan puolillepäivin kun on Äitienpäivä!! Muut saa passata meitä äitejä...

Laitan tähän muutaman kuvan, toisessa on kovia kokenut Tuhatjalkainen Hopon ja Tepan käsittelyssä, toisessa kuvassa Terttu kekseliäänä otti lelukorin nukkumapaikakseen ja oli ilmeisen tyytyväinen siihen, sillä uni maittoi siinä pitkään.

Wappuja!

Torstaina tuli kuluneeksi tasan kuukausi kun Tepatsu tuli meille kotihoitoon. Aika on mennyt todella nopeasti ja vaivattomasti sillä Terttu on hyvin helppo koira!
Ihanaa on ollut seurata sen kehitystä, nyt se on jo kuin kauemminkin täällä asustellut haukku, yksi muiden joukossa.

Terttu on muuten neljästä koirasta se ainoa joka ei vaivaudu pummaamaan mitään! Yleensä se vaan toteaa että jaahas, tuolla syödään jotakin ja käy jonnekin pötköttelemään.
Alkutaipaleen pienet merkkipissat sisälle on täysin mennyttä aikaa, homma hoidetaan vain ja ainoastaan pihalle, vieläpä tarkkaan harkittuun paikkaan.

Nyt on ensimmäinen virallinen juhlapäivä jonka Terttu elämässään viettää; wappu. Keitetään koissujen kanssa nakit ja maistellaan tippaleipää, jätetään marssit julkisilla paikoilla väliin mutta marssitaan sitäkin enemmän omassa pikku metsässämme.  Eiköhän se ole sitten siinä!

Terttu kavereineen toivottaa kaikille ILOISTA WAPPUA!

Tallielämää, osa 2

Käytiin tänään tutustumassa tallielämään uudestaan. Tällä kertaa Terttu oli todella kuin kotonaan, eikä hämmästellyt enää ympäristöä ja hevosia. Mahtavan luottavainen ja terveen utelias tyttö!
Kaikkein hauskointa edelleen on ne ihmiset, varsinkin tallikahvilassa jossa tuoksuukin aivan ihanalta...

Tässä muutama kuvatus tallikeikalta :)

Näin kaukaa on ihan helppo katsella hevosia

Tai näin läheltä...

Ja ennen kotiinlähtöä "me"syödään jäätelöä auringonpaisteessa               

Kaunista ja aurinkoista viikonloppua!!

Tallielämään tutustumassa

Käytiin sitten Tertun kanssa eilen illalla tutustumassa tallielämään. Sepä vasta olikin jännä juttu! Terttu kiersi tallilla innoissaan muttei huomannut katsoa ylös vaan kulki nenä maassa. Pysähdyttiin mamman lempparihepan Pablon luokse ja jäin rapsuttelemaan sitä. Silloin Terttu tajusi oman pienuutensa... Ei se säikkynyt, tuijotti vaan ylös epäuskoisena!
Uskon että Tepasta voisi tulla vaikka kuinka hyvä kaveri hevostenkin kanssa. Muutoin tallilla oli Tepan mielestä kivaa, oli niin paljon ihmisiä joiden luokse se rynnisteli häntää vatkaten, lisäksi sen mielestä paikka on hienosti suunniteltu, sisävessassakin oli olkia ja puupohja! Siis tallin käytävällä..
Mutta jännä juttu, ettei Tepa ensimmäisenä hyökännyt munkkien kimppuun kuten suurin osa koirista tekee; heppamunkithan on koirien herkkua, yök.
Harmi etten muistanut kameraa ottaa mukaan. No ehkä viikonloppuna sitten jos mennään Tertun kanssa uudelleen tallille.

Olenko mä jo kertonut kuinka ihana Terttu on?? Ja kuinka paljon se on meille iloa antanut??
Mahtavan suloinen tapaus.

Tonni täynnä!!

Nyt on täynnä tuhat kävijää Tertun blogissa!! Tepa kiittää :)

Tertun ulkoilu alkaa muistuttamaan koiran ulkoilua, kun lumet on sulaneet. Se ei enää jumita ja pyydä sisälle, vaan kulkee reippaasti ja nuuskii innoissaan maata. Mielellään se menee metsässä kallioiden ja kivien päältä, sillä Tertun herkät varpaat eivät tykkää märästä, upottavasta mutavellistä. Nyt se on jopa alkanut potkimaan maata takajaloillaan, kyllä on naurussa pitäminen sillä tyyli on kovasti omintakeinen! Takajalat saattavat unohtua pitkälle taakse, ballerinamaisesti. Vaikka Tepasta ei ihan äkkiä muuten tule ballerina mieleen… se on vähän äijämäinen rouva, hyvällä tavalla.

Ruoan tärkeys on tietenkin selvä juttu, Terttu kähisee ja inisee ruokaa odotellessa. Ja kun kippo lasketaan nenän alle, kuluu muutama sekunti kun Tepa on valmiina odottamassa, josko muilta koirilta jotakin jäisi. Se ei yritä väkisin kenenkään kipolle vaan tosiaan odottelee nätisti, toistaiseksi. Täytyy muistaa, että mikä pätee nyt, ei ehkä päde enää viikon päästä, kun sen rohkeus ja turvallisuuden tuntu kasvaa.
Äänistä, Tepalla on muutama hassu juttu, juuri tuo ääni jolloin ruokaa odotellaan mutta myös silloin kun sitä alkaa villittämään. Silloin Tepa istuu tiukasti peppunsa päällä, inisee ja kähisee ja nostelee etujalkojaan. Ja sitten ryntää hepuloimaan.

Aika harvoin kuulen sen haukkuvan, sekin on hieman äijämäinen käheähkö ääni. Joskus Tepa saattaa kuulla jotakin mikä sen mielestä ei kuulu asiaan, silloin se pöhkii hetken aikaa. Kunhan siihen ei kiinnitä huomiota, Tepa huomaa itsekin, ettei ollut mitään syytä ja jatkaa yleensä syvällisiä ajatuksiaan, eli nukkumista.

Kuvia

Tällä kertaa kunnon pläjäys kuvia!
 
Ulkoilua

Hepulointi lelun kanssa, Tepan lempparipuuhaa :)

Iloinen tyttö

Tertun kanssa elämä kulkee omia polkujaan, luonnollisesti. Sen kanssa ei erityisemmin tarvitse kääntää mitään kuvioita, vaan Tepa on hyvin luontevasti kotikoirana.

Terttu on ensimmäinen tapaamani koira, joka jokaikisen ulkoilun jälkeen ryntää rappukäytävään ja hyppelee onnellisena kotiovelle. Se todellakin kertoo kuinka paljon tuo pikkuinen rakastaa kotia jonne voi ulkona käynnin jälkeen palata. Turvallinen ja lämmin paikka jollaista sillä ei ilmeisesti koskaan aiemmin ole ollut.

Mielellään se myöskin kipuaa iltasella syliin tuhisemaan ja nauttimaan rapsutuksista. Köllöttää ja huokailee tyytyväisenä. Ennen nukkumaanmenoa edeltää hurjat lelunheittelyt ja touhuamiset, siinä Terttu onkin tosi hyvä eikä kaipaa kaveria sotkemaan leikkejään. Omat koirani antavat sen touhuilla ihan rauhassa, katsovat vaan kun se puuhastelee onnellisen näköisenä :)

Rentoutusharjoituksia

Terttu ei ole stressaavaa tyyppiä lainkaan, päin vastoin.
Pääsiäisen olemme pyhittäneet rentoutumisharjoituksille, tässä tuloksia kuvina. Aika hyvin ollaan onnistuttu, vai mitä!

 Aluksi...

Tuerti on Terttu edelleen

Pikku-Aino lähti tänään uuteen kotiinsa, toivotan sille paljon onnea uuteen elämään!
Näin se vaan on, kun yksi nimi näyttää sopivan ja sitä alkaa käyttämään niin eihän sitä osaa enää muuttaa! Terttu on niin napakka nimi tuolle tomeralle vanhemmalle rouvalle että! Joten Onnea vaan, Tuertista leipastiin sitten uudestaan Terttu!

Minkähänlaiseksi tämä elämä tässä laumassa mahtaa muuttua Ainon lähtemisen myötä? Hra Hopo jo eilen katseli Terttua hymy suupielessään, se on hiffannut, että  vaikkaTerttu on varsin äänekäs otus ja ärhäkän oloinen mutta tarkoittaakin vain leikkiä! Tepa nimittäin ON kovin ärhäkkä leikeissään, ärisee äkäisen oloisesti, itsekin sitä alkuunsa mietin että mahtaakohan se olla kiukkuinen vai mitä.
Tänään se putosi pehmeästi sohvalta lattialle kun pyöriskeli lelun kanssa. Ei jäänyt likka edes hämmästelemään lattialle, vaan nappasi lelun uudestaan suuhunsa ja sohvalle takaisin!

Päivän otokset Tertusta

On tullu leikittyä

TUERTI etsii uutta nimeä :)

No niin, nyt on saatu reipas ja iloinen likka Suomeen. Kaikki on sujunut valtavan hienosti heti ensiminuuteista lähtien! Ihan ensin se antoi muiden koirien haistella itsensä läpikotaisin ja lähti sitten tekemään tupatarkastusta. Myöhäisillallinenkin maistuin erinomaisesti, sitten mentiinkin jo nukkumaan. Tuerti kömpi reippaasti peittoni alle nukkumaan, kyllä sinne vielä yksi pieni mahtuu vaikka tungosta alkaakin jo olemaan, sillä samaisen peiton alla viihtyvät myös Hra Hopo sekä Aino :)

Ikäisekseen Tuerti on todella reipas ja leikkisä. Pehmolelut on saaneet jo kyytiä: niitä ravistellaan ja tapetaan ja lopuksi sitten suolestetaan huolellisesti.

En ole kuullut sen haukkuvan kertaakaan, epäilys herääkin mahtaako semmoista taitoa edes osata..? No, uskon että se osaa, muttei ole ollut vielä sellaista tilannetta jossa olisi tarvinnut taitoansa esitellä.

Tuerti osaa pitää puolensa muttei ole laisinkaan hyökkäävän oloinen. Jotakin mammamaista siinä on, sillä yhdellä komennuksella se laittoi Aino-vauvan kuriin ja järjestykseen, siihen ei ole meidän Donna-neiti vielä pystynyt vaikka on Ainoa yrittänytkin koulia. Kokemusta Tuertilta siis löytyy, onhan sillä ollut pentuja ilmeisesti paljonkin. Yksi niistä, Krisi, asuu Alicantessa, se oli ollut Tuertin mukana tarhalle tullessaan. Pari lisäkuvaa tyttärestä

Hieman se vielä haparoi eikä ole ilmeisesti tottunut toispuoleiseen näköönsä, mutta eiköhän tuokin ajan kanssa helpota ja se oppii hahmottamaan kaiken yhdellä silmällä.

Nyt olisi Tuertille hakusessa uusi suomalaisen suuhun sopiva nimi, Terttu ei kuulema ole sopivanlainen noin reippaalle ja nuorekkaalle likalle!!
Ehdotuksia otetaan mielellään vastaan.

Tänään se sitten tulee, Terttu!

Koneen piti laskeutua Hki-Vantaan kentälle 19.10 mutta sain jo aamupäivällä tietää, ettei kone ole lähtenyt edes Suomesta, siinä oli jotakin vikaa. Eli lähtö Suomesta Alicanteen oli myöhässä joka tarkoittaa että myös saapuminen Suomeen onkin n. klo 23 paikkeilla yöhämärissä... Harmillista, olisi ollut ihan kivasti aikaa totuttaa omat koirat ja Terttu toisiinsa! Mutta aina ei käy niinkun toivoo ja on suunniteltu.
Omat koirani tiedän ottavan Tertun hyvin vastaan, ne on niin tottuneita kotihoitolaisiin, pikku Ainosta en tiedä yhtään miten se suhtautuu. Toivottavasti ei ainakaan räksää keskiyöllä kovinkaan paljon... Ah, naapurit rakastavat minua entistäkin enemmän :)
Mutta hieman vielä odottelua, ja sitten voi toivottaa Tertun tervetulleeksi Suomeen!

Odottajan tunnelmia

Terttu on piakkoin tulossa, nyt mietinkin onko minulla kaikki mitä se tarvitsee; Tehobakt - on, riisi/kanapuuro - juuri keitetty, shampoota (mahdollista reissusotkua varten) - on. Mitäs vielä?
Mukana tulee takit, pannat ja remmit. Pyysin mukaan jonkunlaista t-paitaa tai neuletta, kun Tertulla on niin kylmänaran näköinen masunalus, eipähän saa sitten mitään nisätulehduksia täällä! Lisäksi tosiaan toivon tänne Suomeen jo kevättä ja lämpimiä ilmoja, pääsee Terttukin sitten heti nauttimaan raikkaasta ilmastosta...
Ja sitten vaan toivotaan parasta :)

Mahtaa tulla mielenkiintoiset päivät 30.3.-2.4. sillä silloin täällä asustelee vielä hoitokoira Aino (Atta). Aino on pikkiriikkinen ja nuori energinen terrimeeri. Täytyy lahjoa lapset auttamaan koirien ulkoiluttamisessa! Raha, sillä saa melkein kaikkea :)

TUERTI / Terttu

TUERTI

Terttu Espanjassa

Hurjat leikit :)

Terttu pelastettiin huonoista oloista, se on tehnyt useita pentuja eikä sitä oltu hoidettu laisinkaan - siitä johtuen sen toinen silmä on jouduttu poistamaan.

Terttu on 8-9 vuotias pienikokoinen tyttö joka nyt nauttii elämästään Ensisuojassa.

29.3. se matkustaa luokseni Suomeen kotihoitoon, ehkä sillä on vielä mahdollisuus saada ikioma koti jossa sitä kohdellaan kuin prinsessaa?