keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Kotihoito päättyy, Yodalla on koti!

Niinhän siinä sitten tietenkin kävi, aikaisemmin kuin aluksi ajattelin. Yoda on nyt löytänyt itselleen kodin!

Haikein mielin taas annan tuon pienen rakkauspakkauksen pois käsistäni. Kuinka paljon sydän kestää näitä luopumisia? Toisaalta, autoin pienen parempaan elämään, siitä saa taas voimia jatkaa eteenpäin. Ja varsinkin kun tietää, että Yodaa rakastetaan uudessa kodissaan paljon. Siitä tulee varmastikin perheen Prinsessa!

Ikävähän tuota riiwiölasta tulee. Kuka sitten puree mun varpaita ja sormia? Kuka tuhnuttaa sylissä ja suukottaa korviani? Avaa kengännauhat, vaikka ne on tuplasolmussa? Herää joka aamu täynnä energiaa, nauttien uuden päivän sarastuksesta, elämä on ihanaa -asenteella tai pyörähtää pyörremyrskyn lailla eteisestä olkkariin? :)) Jälleen olisin mielelläni pitänyt pikkuisen itselläni, energiapommina ja vaavina mutta kun perheessäni on jo yksi vanhuskoira (pian 16v), yksi on sairas ja tutkimuksetkin vielä kesken ja kolmas myöskin omalla tavallaan vammainen koira (ranskanbulldoggi), selkäranka spiraalina, kaikki mahdolliset luupiikit ja rustottumat... eihän mulla ihan oikeasti rahkeet riitä ja se vaan on tosiasia.

Mutta Yoda löysi itselleen ikioman, loppuelämänsä perheen ja siitähän me nyt iloitaan! Hirmuisen paljon Onnea Yodalle omasta perheestä ja perheelle ihanasta pienestä riiwiölapsesta!!
Iso kiitos Yoda-Yoddis-Jonttu-Nappula, kun tulit vieraaksemme, piristit päivämme!

Vihoviimeiset kuvat kotihoitopaikasta + 1 video jossa neiti nautiskelee sohvalla olemisen riemusta!
TÄSSÄ video

Ai söpö vai?? EI! Vaan ylisöpö!!!

Neiti Aurinkoinen

Kyllä, Elvis on oikein kiva päikkärikaveri!
Pääasia

Tämmönen jengi ja tietty mä, jäädään Yodaa kaipailemaan. Menee taas huusholli melko hiljaiseksi tehosekoittimen lähtiessä kohti uusia seikkailuita!

tiistai 6. syyskuuta 2016

Ensimmäisen viikon jälkeen

Mitä kaikkea on tapahtunut ensimmäisen viikon jälkeen??
Hurjasti kaikkea! Yoda edistyy suurin askelin :)
Eka viikko meni varmaankin hiukan himmaillessa ja ihmetellessä mitä tapahtui. Sitten alkoikin kotiutuminen hurjaa vauhtia. Mitäs kaikkea... no Yoda ei harrasta pummaamista ollenkaan. Se osaa odottaa ulko-ovella lupaa rynnistää rappuun, samoin se odottaa nätisti lupaa hyökätä ruokakipolle. Sitä vielä hiotaan, kunhan tässä opetellaan ensin se istuminen, treenit alkoi eilen :)) Nyt Yoda on tehnyt melkein kaikki asiansa pihalle. Ja siitä on tullutkin kova tyttö merkkailemaan ja kuittailemaan Donnan ja Hanin jättämät hajut, niin ja muidenkin! Eipä ole hesareita ollut lattialla moniin päiviin enää! Ulkona se on täysin vapautunut, lentää ja juoksee minkä remmi myöten antaa. Juu, yritetään harjoitella, mutta kun maailma on ihan täynnä kaikkea ihanaa, mikä pitäisi äkkiä nähdä, haistaa ja kokea!! Ei pysty pieni koira malttamaan mieltään :) Haukkuu se muille koirille edelleenkin, minua se ei haittaa.
Yksin olot alkaa sujumaan mallikkaasti. Aamulla lähden 7 aikoihin töihin, heitän ennen lähtöä kourallisen pieniä kissan nappuloita pitkin eteisen lattiaa ja laitan oven kiinni. Ei ole tallenteesta kuulunut kiukuttelua. Tulen kotiin noin klo 11 ja lähtiessäni teen saman. Koirat käy pihapissalla lounastauollani. Työpäivän jälkeen olen kotosalla noin 15.30 ja lähdetään tietenkin hetimiten pihalle. Tallenteelta on yleensä kuulunut ihan muutamia haukahduksia mutta pääasiassa täällä ei tapahdu mitään. Yoda ei ainakaan vielä ole keksinyt alkaa pureksimaan mitään mitä nyt ei niin välttämättä tarttis pureksia... 

Viime viikolla Yoda oli mukana Raittikarnevaaleilla, jossa oli tosi paljon ihmisiä ja hälinää. Varauduin kantamaan sitä sylissä, jos sitä liikaa jännittäisi. Mutta mitä vielä! Katin kontit, Yoda nautti puikkehtiessaan ihmisten jaloissa! Häntä oli tötteröllä selän päällä ja tyttö näytti niin kovin tärkeältä! :)) Lauantai-sunnuntain välisenä yönä kävimme Hki-Vantaan lentoasemalla vastaanottamassa pientä Simon-koiruutta Espanjasta. Eikä se tosiaankaan ollut moksiskaan myöskään siellä, ihmisten, matkalaukkujen ja kärryjen seassa! Mutta kummallista kyllä, tämä maailmanmatkaaja sitten saattaa saada pienimuotoiset räpärit yksinäiselle ihmiselle kävelytiellä... :D Ja hienosti Yoda saatteli pikku-Simonin meille kotiin, antoi sen olla rauhassa, muisti varmaan itse, miten oli pallo hukassa kentältä tultuaan ihan uuteen ympäristöön. No ei tietenkään muistanut, mutta minusta on hauska ajatella asiat näin!! :))

Niin on huomenna pari viikkoinen vierähtänyt Yodan saapumisesta. Jotenkin tuntuu, että se olisi ollut jo kauemminkin täällä, on kotiutunut niin hienosti! 
Täällä siis homma hanskassa, eikä ne ole edes hukassa!


Terassikoira


Elviksen kanssa jotain tärkeitä uutisia lukemassa!

Potretti!

Yoda oli muutaman tunnin työpaikallani, erittäin hyvä toimistokoira!

Huipulla?

Puheenjohtaja avasi kokouksen. Pahoittelut huonosta kuvanlaadusta...