keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Aika juoksee!

Jaahas jaahas, kiirettä on pitänyt!
Mä olen elänyt ihan tavallista kotikoiran elämää. Ja tykkään siitä!

Hoitomamma sanoo, että nyt on vissiin murkkuvaihe menoillaan, kun se on tainnut jäädä väliin tarhalla ollessani. Hiukan kokeilen rajojani, mitä lie sitten tarkoittaakaan. Sitäkö, että kokeilen välillä josko voitais liikkua rivakammin lenkillä tai toisinaan ilmoitan selkeällä äänellä, että rappukäytävässä lojutaan ja metelöidään, vaikka se on järjestyssäännöissäkin kielletty? Pyh, voi olla, että mä vielä jonakin päivänä näytän sille mitä murkkuilu oikeesti on..!?
Tai sitten en, ei voi vielä tietää :D

Juu, ja olen minä käynyt eläinlääkärilläkin. Se kehu, että olen hieno poika, annoin tutkia ja hutkia ihan rauhassa ja verikokeetkin ottaa mukisematta. Olen siis leishmania-negatiivinen ja luonteeltani positiivinen!! Jei!


Eläinlääkärillä
 Naapurit muuten kertovat, että kotona on ihan hipihiljaista kun kukaan ei ole kotona. Ja mitäs varten pitäisi möykätä jos ei ole mitään aihetta?
Palloahan mä rrrakastan ihan yli kaiken! Ja hikisukkia. Sisustan mielelläni eteistä, ihan tylsän näköistä, kun kengät on nätisti vierekkäin. Minusta on paljon elävämmän näköistä, kun eriväriset ja -näköiset kengät on vapaasti sijoiteltuna siellä ja täällä.

Ton Konstan kanssa meillä menee hyvin, se on ihan kiva kaveri. Kyl me kerran vähän irvisteltiin ja arvatkaas mikä oli syynä? Naiset? No EI tietenkään, vaan luu. Puruluu. Hoitomamma sitten otti molemmilta luut pois. Höh. Eihän me tosissaan oltu, isojen poikien pärinöitä vaan. Se ei taida oikein ymmärtää meidän huumoria?

Hoitomamma sanoo, että mä olen sähläävä sohvaperuna. Ja hymyilee. Se on varmaan jotain tosi hassua :)

Laitan muutaman kuvan tuohon teille ihailtavaksi, voitte katsoa, miten on ilme pojalla muuttunut. Olen kuulemma nykyään niin eläväinen ja tyytyväinen!

Heippa taas seuraavaan kertaan
- Santtu

Me kaverukset!

Korvat kertoo, että on hyvä olla!

Rapsutusjonossa, koska on mun vuoro?!