perjantai 30. joulukuuta 2016

Elämä jatkuu

...takapakeista huolimatta!

Nyt olemme päässeet jo suurinpiirtein samanlaiseen luottamukseen, kuin ennen takapakkia. Onneksi saimme keskinäisen luottamuksen niinkin hyväksi, ennen tuota ikävää episodia, joten palautuminenkin kävi nopeammin kuin ajattelin! Hieman huomaan sen vielä väistelevän minua, etenkin silloin kun seison. Mutta kun menee Bean tasolle, eli lattialle, se tulee ihan syliin saakka hakemaan rapsutuksia.

Ulkoilut alkaa sujumaan jo niin kivasti, että voimme alkaa miettimään jotain uutta reittiä. Remmit vaan on melko solmussa, kun Bea seilaa Donnan ja Elviksen välistä ja takaa ja sivuilta... :)) Ja kyllä tuo Elviskin osaa seilaamisen jalon taidon aika kivasti!
Bea kävelee tosi nätisti remmissä, se on reipas eikä kisko yhtään. Se on myös erittäin huolellinen haistelija, haluaa tosiaankin haistella riittävän pitkään ja huolella. Tarkka likka!

Perjantaina 30.12.-16 kävimme pikaisesti eläinlääkärin luona, halusin hakea varmuuden vuoksi Bealle Sileo-valmistetta tulevaa vuoden vaihdetta varten. Bea on selkeästi reagoinut pelokkaasti jo kauempana kuuluviin pamauksiin. Näin ajattelin, että sen ei tarvitse stressata ulkona riehuvaa maailmansotaa ja pelätä. En halua ottaa riskiä, että menemme sen seurauksena 10 kilometriä takapakkia... Varmuus ennen kaikkea! Ihan niinkun valjaidenkin kanssa, hätävarjelun liioittelua ehkä jonkun mielestä, mutta mun mielestä ei. Ihan tässä lähiaikoina on ollut muutamakin tapaus, että vasta Suomeen tullut koira on ollut esim vain valjaissa (ohjeistuksen vastaisesti!) ja kiemurrellut niistä irti. Toinen saatiin kiinni mutta toinen juoksi kehä I:llä auton alle. Sen "parempi elämä Suomessa" päättyi siihen... niin surullista ja niin väärin. Pieni koira parka, olisin niin toivonut sille ihanaa elämää, kaiken sen lähtömaan kurjan jälkeen :(
Bealla on (voi olla, että olen tän jo sepustanutkin, mutta Uudestaan!) 2 turvaremmiä. Toinen on kaulapannasta valjaisiin ja se toinen on valjaista/pannasta taluttimeen. Niin tain näin, niin Bea ei ihan heti pääse vapaaksi, vaan saan toivottavasti riittävät lisäsekunnit toimia, jos se pääsee jostain vermeestään kiemurreltua itsensä irti!

Hieman oli haasteellista saada Bea autoon. Ulkona minä olen edelleen pelottava ihminen, jos yritän siihen koskea. Hetki pyörittiin parkkipaikalla, en saanut koskettua Beaan. Sitten käveltiin rappukäytävään jossa otin likan syliin ja kannoin autoon.. Eläinlääkärissä Bea oli kiltisti, antoi tätien paijata ja eläinlääkärin kuunnella sydän! Kaikki kunnossa!

Painoa oli tullut muutamia satoja grammoja lisää ja aloitimmekin pari päivää sitten kevyen dieetin, sillä Bea on hiukan pyöreä, kylkiluut tuntuvat jos oikein herkillä sormilla tunnustelee! :))
Luulen, että Bean ihannepaino voisi olla n 7-7,5 kg ja nyt se oli sen reilun 8kg.

Kuvassa Bealla on uudenkarheat valjaat, olisin jotkut muut kuin lilat halunnut, mutta eipä ollut värivalikoimaa. Ja koska Bealla on hyvin erikoinen ruumiinrakenne, en ole löytänyt sille sopivia valjaita, nämä olivat ainoat! Bealla on kapea kaula ja leveä rintakehä. Valjaat, jotka on sopivat kaulasta, on liian pienet rinnan ympäriltä. Ja toisin päin myös, jos löytyy sopivat rinnan kohdalta, ne on kuin pelastusrenkaat kaulalta. Myöskin nämä molemmista remmeistä säädettävät! Olen niin monta iltaa istunut ja etsinyt netistä ja nyt nämä Puppian huppuvaljaat (huppu ihan turhake, on vaan tiellä ja edessä!) olivat sellaiset, jotka istuu Bealle tosi hyvin! Kuvassa näkyy myös aika hyvin nuo turvavaljaat.

Ja Bea on alkanut hiukan keppostelemaan :)
Eräänä päivänä kenkäni löytyi olohuoneessa olevasta koirien pedistä, ehjänä ja perjantai-iltana sillä aikaa, kun kävin näöntarkastuksessa, JOKU oli napannut korkeahkon laatikoston päältä monta viikkoa olleen lahjapaketin.. ja ollut kovin utelias, mitä sieltä löytyy! Siellä oli suklaarasia, jota ei oltu purtu sekä vauvelin lelu, joka oli täysin ehjä, mutta lahjapaperit olivat olleet ihan parasta tekemistä!

Bea toivottaa kaikille oikein onnellista Uutta Vuotta 2017 ja toivoo, ettei kukaan koira joudu karkuteille vuoden vaihtuessa... Bealle itselleen koittaa tuhat kertaa parempi uusi vuosi, kuin vanha oli...!

VIDEOlla ollaan kävelyllä Elviksen kanssa :)


Bea tykkää ulkoilusta

Uudet valjaat ja turvaremmihässäkkä! 

Bea edelleen tykkää keittiön tuoleista! 

Maharapsut on ihan parhaita! 
Meillä on Irinan kanssa hyvät välit, kuten huomaatte! 
Jännittävä paketti! Syyllinen reilusti paikalla ihailemassa hampaittensa jälkiä! :)

maanantai 26. joulukuuta 2016

Takapakkia

No niin, aika vetää takaisin aiemmat ajatukseni siitä, että Bea olisi jo kotiutuskelpoinen!
Takapakkia tuli että heilahti. Ja kaikki sai alkunsa suurinpiirtein näin:

Tiistaina aloitin Axilur-kuurin, keskiviikkona annoin siis toisen tablettisatsin. Keskiviikon-torstain välisenä yönä oli Bean masu reagoinut matolääkkeeseen niin kovin, että sillä oli yöllä ollut todella kova ripuli. Aamulla heräsin, totesin tilanteen ja aloin mitään sanomatta siivoamaan. Mutta Bean käytös oli täysin muuttunut! Se meni pitkin seiniä, katsoi minua kauhu silmissään... Yritin saada sille kaulapantaa, eihän siitä meinannut tulla mitään... Yritin ymmärtää, mitä yön aikana on tapahtunut, että Bean käytös muuttui niin täysin. Ehkä ne menneisyyden peikot tulivat vahvasti esille, mahdollisesti se on saanut huutia edellisessä elämässään lattian sotkemisesta? Lisäksi sen masu on varmastikin ollut kipeä. Ja ehkä se tämän kaiken sitten liitti minuun? En tiedä, mutta ihan kamalan kurjaltahan tämä tietenkin minusta tuntuu, mutta varmastikin myös Beasta! Kun meillä oli jo hyvin läheiset välit! Aloitamme siis alusta.
Nyt olemme päässeet jo siihen pisteeseen, että Bea tulee eteiseen ja antaa nätisti pukea valjaat ja takin, tulee jopa reiden päälle, ihan lähelle siis. Ja on taas muutaman yön nukkunut jo makkarissa meidän kanssamme.
Ulkona tuli eilen täysi paniikki, se ryntäili ja säntäili ympäriinsä, pelkäsin niin kovasti, että turvavermeet pettää ja se pääsee vapaaksi.. Näitä paniikkejakaan ei ole tapahtunut enää pitkään aikaan ennen eilistä. Ja se paniikki johtui siitä, että sanoin Donnalle hieman napakammin, että ei saa syödä niitä jäniksenpipanoita, joita se jatkuvasti ja intohimoisesti ulkoota etsii ja löytää... eli suu kiinni Marjo, kun olet koirien kanssa ulkona...!

Jouluhan tuli ja meni, koirat ja Irina saivat myös herkkupaketteja, hyvältä tuntui katsoa Bean askartelua oman pakettinsa kimpussa. Mahtoikohan tämä olla Bean ensimmäinen, oikea Joulu, jolloin sai ihan ikioman paketinkin?

VIDEOon on kuvattu koko koiralauman askartelut pakettiensa kimpussa :)

Aloimme kuuntelemaan läppäriltä jo vuoden vaihteen pauketta ja rytinää, vielä ei ainakaan Bea ole siihen reagoinut, mutta läppäriltä kuuluvat äänethän eivät vastaa sitä todellisuutta, jossa talon seinistä lähtee kaikuja ja tuuletusräppänästä puskee hajuja sisään ja pimeydessä välkkyy... mutta kyllä me kuitenkin jatketaan harjoituksia, ei siitä nyt haittaakaan voi olla!
Jos haluat harjoitella oman lemmikkisi kanssa, niin TÄÄLTÄ löytyy

Lisäksi muutama peruskuvakin on ympätty postaukseen!


Oma paketti!

Venyy, venyy...

Ai miten niin suloinen!?!

Niin sielukas katse..


perjantai 23. joulukuuta 2016

Hyvää Joulua!

Tämä lienee Bean ihka ensimmäinen oikea Joulu. Pukki tuo varmasti Bealle monta pakettia, sillä Bea on ollut niin hirmuisen kiltti, varmaan koko elämänsä.. :) Luulen, että myös maisitiaisia on tarjolla, kinkkua ainakin, tietty!

Mitään erityisen uuttahan täällä ei ole tapahtunut, normisettiä vaan :D Josko Joulun jälkeen olisi muutama uusi kuvakin tarjolla?

Video on ollutkin jo yhdistyksen face-sivuilla, mutta tässä se vielä uudelleen. Kotihoitopaikan vanha neiti Donna, helmikuussa 16v jaksaa näitten hoitolasten kanssa temuta, on se vaan niin suloista!

Ja Bea rakastaa puruluita, mutta Dental Stickseistä se ei ymmärtänyt sitten yhtikäs mitään :))

Täh? Mikä tämä muka on??! 
Ja edelleen.. Bea rakastaa rapsutuksia  < 3





BEA & HOITOMAMMA + KAVERIKOIRAT + KISULI toivottavat kaikille Rauhallista ja Hyvää Joulua! 
Kuvassa Donna joulufiiliksissä, toivottelee meidän kaikkien puolesta Hyvät Joulut!



sunnuntai 18. joulukuuta 2016

2 viikkoa Suomessa

Bea on ollut nyt 2 viikkoa Suomessa.
Vaivaiset 2 viikkoa ja se on kehittynyt ihan hurjasti! En olisi ikinä uskonut, että siitä pelosta tärisevästä pienestä tytöstä kehittyisi näin nopeasti ihan peruskotikoira!

Vasta kuluneella viikolla Bea on alkanut käymään vesikipolla. Aiemmin se ei juurikaan juonut. Lie tottunut siihen, ettei vettä ole ollut saatavilla...
Ja juuri kun kirjoitin, ettei se ymmärrä leikistä eikä puruluista mitään, se lauantaina alkoi rouskuttamaan puruluita! Ja sitten vaan odotellaan, milloin ne leikit laitetaan pystyyn! :))

Bea on oikeastaan aika täydellinen kotikoira. Sillä ei ole eroahdistusta, on itsenäinen mutta seurallinen - ei siis jatkuvasti roiku kantapäillä, Ei hauku turhia, ainoastaan haukahtelee ja kurlaa, kun toivoo rapsutuksia ja silloin, kun on veskihätä. Siis on tästä päätellen sisäsiistikin :D
On oppinut kivasti jo ulkoilun salat, ja jos se tätä vauhtia kehittyy, siitä voi tulla vaikka millainen lenkkimestari! Bea antaa pukea nätisti vaatteet ja valjaat.
Kissa on Bean mielestä jännittävä otus, ei käy härkkimässä eikä kiusaamassa, kunnioittaa ja antaa olla, vaikka se kiinnostaakin.
Kuten olenkin jo useaan otteeseen kirjoittanut, niin Bean mielestä läheisyys ja rapsutukset on maailman parasta! Niistä ei voi saada tarpeekseen..

On ollut ihanaa seurata, miten se on muuttunut hyvään suuntaan. Nyt se jo iloisesti heiluttelee häntäänsä tyytyväisen näköisenä ja iloisena. Jonkin verran se vielä saattaa välillä väistää esim kättä, mutta se ei siltikään pelkää, väistäminen taitaa olla sillä vaan niin tiukassa muistissa? Se on onneksi nuori koira vielä ja kaikki edellisen elämän kurjuudet tulevat painumaan unholaan.

Bean turkista.... näyttää siltä, että ovat joutuneet tarhalla leikkaamaan turkkia, se on ehkä ollut pahasti huopaantunut ja varmasti myös likainen. Eli jännityksellä jäämme odottelemaan, miten pitkä tuosta kiharaisesta karvasta tuleekaan vai kasvaako kuitenkaan pituutta ollenkaan??!!

Tietenkin mietin, millainen koti olisi Bealle ihanteellisin. Bean uudessa kodissa voi olla toinen koira, mikäli kemiat kohtaavat. Voi olla myöskin koiriin tottunut kissa. Lapsista en osaa sanoa, miten Bea niihin suhtautuu. Mutta ennenkaikkea Bean uuden kodin tulee oikeasti rakastua Beaan. Haluta auttaa Beaa reipastumaan ja luottamaan, että maailma tarjoaa sille jatkossa vain parasta! Ja kun oikeasti rakastaa, niin se voittaa kaikki esteet ja vaikeudet. Sitä Bea tarvitsee. Se ei ole rakkautta saanut aikaisemmin, nythän me sitten tarjoillaan sille ihan sylikaupalla rakkautta! Olisi varmasti hyvä, jos uusi koti sijaitsisi hieman hiljaisemmalla alueella, rivi- tai omakotitalo olisi käytännön kannalta varmasti aika hyvä ratkaisu.
Ehdottomasti uuden kodin tulee ymmärtää herkkää ja kultaista Beaa, antaa sille aikaansa, mennä sen ehdoilla kunnes yhteinen sävel löytyy. Bea on sen ansainnut!



Pömppömasu ruokalevolla! 

Puruluu, mikä uusi ja eksoottinen herkku, nam! 
Bean mielestä tyyny on ihan paras nukkumapaikka! Siinä se yönsä nukkuu, vaikka oikeita petejä olisi kyllä tarjolla! 

torstai 15. joulukuuta 2016

Kotikoira

Bea ei ole ollut Suomessa kahta viikkoakaan, ja siitä on kuoriutunut ihan tavallinen kotikoira.
Sen reipastuminen on tapahtunut hurjan paljon aikaisemmin, kuin edes kuvittelin! Ajattelin, että se on kuukausikaupalla kotihoidossa reipastumassa, mutta ei, se alkaa olemaan jo kotiutusvalmis!

Bea on kotioloissa, tutun ihmisen kanssa, ihan peruskotikoira. Ei jännitä, ei pelkää mitään, mitä kotona tehdään, edes imuri ei sitä hätkäytä. Se on rauhallinen ja tyytyväinen, syö hyvin, on sisäsiisti eikä turhia hauku. Silloin kun se haluaa huomiota, se saattaa haukahtaa ensin pari kertaa ja päälle päätteeksi kurlata ihanalla tavalla!
Bea rakastaa olla sylissä tai kyljessä kiinni rapsuteltavana :)

Ulkona voidaan jo kulkea tuttuja reittejä ilman paniikkeja, Bea kulkee reippaasti. Toki remmin kanssa on vielä sellaista harjoittelua, että se osaisi pysytellä yhdellä puolella eikä veivaa takakautta eteen, jolloin pitää taluttajan kinttujaan nostella :)) Mutta Bea ei hätkähdä myöskään jalkojen heilahdustakaan.
Kolmesti päivässä me kuljetaan kylillä, mennään kahta reittiä vuorotellen, myöhemmässä vaiheessa voidaan laajentaa reviiriä, antaa Bean nyt ensialkuun tottua ulkoiluhommiin, tutut reitit tuo sille turvallisuuden tunnetta. Onhan meillä aikaa, kiire ei Bean kanssa saa olla!

Leikkimisestä Bea ei vielä oikein ymmärrä mitään. Hieman se saattaa innostua käsileikistä, mutta leluista tai puruluista se ei ymmärrä vielä mitään. Uskon kuitenkin, että kunhan aikaa kuluu riittävästi, Beasta tulee leikkisä tyttö, sellaisia merkkejä on ilmassa. Mutta sen aika on sitten myöhemmin :)

Otettiin tyttösestä hieman mittoja; korkeutta on muutamia senttejä yli ranskanbulldoggin eli noin 38-40 cm ja painoa aika tarkalleen 8 kg. Beahan on kovin kevytrakenteinen.

Meillä ei oikein mitään uutta auringon alla, elämä menee perusarkea pyörittäessä. Sellaista tavallista koiratalousarkea :))

Muutama kuva on tullut napattua, harmi, kun en oikein saa otettua kuvia ulkona, kun on kädet täynnä remmejä. Mutta jos jossain vaiheessa joku ystävä tulisi kuvaamaan, katsellaan! Mutta tässä muutama kotoinen kuva Beasta!


Väärinpäin!!! 

Bea tykkää olla tuolilla, se ei hamua pöydälle, vaan lepäilee rauhassa...
... niinku näin! 
Lähentymistä. Elviksen viereen on turvallista pötkähtää

Bea tykkää sylittelystä todella paljon, sillä on ilmeisesti aikamoinen hellyysvaje

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Reipastelua

Beasta kehkeytyy päivien myötä yhä reippaampi ja uteliaampi pieni tyttönen!

Se haluaa tietää mitä tapahtuu, missä ja miksi :) Likka on fiksu, on jo oppinut aikaa sitten (!!) että kun tullaan omalta pihalta sisälle, se odottelee että otan flexin irti. Samoin se tietää, että kun lähden omieni kanssa kävelylle, Bea jää kotiin odottamaan, ei yritä enää punkea mukaan. Rauhallisena se odottelee ilmeisesti makkarissa, että tullaan takaisin.

Bealla ei ole eroahdistusta ollenkaan. Ja se on alkanut ihanasti "komentamaan" kurlaamalla, että nyt voi rapsutella tai tulehan sieltä lattialle, niin se voi tulla syliin. Bea tykkää, kun sen ottaa syliin ja asettelee sen selälleen, niin voi paijata masua. Siihen se voisi vaikka nukahtaa... Bea tykkää olla lähellä. Viikossa se on kuoriutunut isosti, kun miettii millainen se oli tarhalla, pelosta tärisevä koira ja millainen se oli pari ensimmäistä päivää, väisteli kättä ja pysytteli kauempana.

Bea osaa myös pyytää ulos, se alkaa eteisessä kurlaamaan, ja kun nousen ylös mennäkseni sen luo, se siirtyy terassin ovelle, aika selkeästi siis kertoo, mitä haluaa seuraavaksi tehdä!

Ihan oikeita ulkoiluita valjailla ja remmeillä harjoitellaan vielä, edistymistäkin on tapahtunut siten, ettei se näyttäisi olevan tuossa huudeilla ainakaan enää niin paniikissa kuin aiemmin. Bea haluaa haistella pitkään ja huolella löytämiään hyviä hajuja. Eikä anna periksi, vaikka kuinka yrittäisin kevyesti hinata sitä eteenpäin, ei käy, kun on haju kesken, niin se haistellaan loppuun. Piste. :))

Muuten täällä elellään ihan perusarkea, kerätään rohkeutta ja nautitaan toistemme seurasta.

Muutamia kuviakin on taas tullut otettua
Hauskaa pian alkavaa uutta viikkoa!

Bea osaa jo rentoutumisen jalon taidon

Leluja on, mutta ihan vielä ei Bea oikein niillä osaa mitään tehdä

Utelias pieni koira!

Pyyhe on tarkoitettu työpäivien ajaksi, jos vaikka pissahätä yllättäisi,
mutta voihan siinä tosiaan pötkötellä ihan muutenkin vain!

Ulkoharjoituksissa

Kongi oli kiva!

Donna, 15,10v on hyvä turva

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Rakkautta etsimässä

Bea on reipastunut todella paljon muutaman päivän aikana!
Nyt se ei enää paniikissa väistele jalkoja, vaan siirtyy rauhallisesti sivuun, jos on tiellä.
Haluaisi kovasti tulla muitten koirien kanssa ulos, välillä olenkin ihan hiki päässä, kun yritän saada 3 koiraa ulos ulko-ovesta ja nätisti pidätellä Beaa! Kiltisti se jää kotiin odottamaan ja on iloisen näköisenä odottelemassa kun tulemme takaisin. Paniikkia sille ei tule, kun lähdemme.

Iltapäivällä otin sen mukaan ihan ulko-ovesta ulos, kun niin kovin tahtoo. Edistymistä on tapahtunut, me päästiin ovesta ainakin 70 metriä ja Bea ihan kävelikin! Hirmuisesti sitä hajut kiinnosti ja olisi jäänyt joka hajua nuustamaan pitkäksikin aikaa, eikä tullut kuin yksi pieni peruutuspaniikki. Loistavaa! Voimme jatkaa ulkoharjoituksia siis! Tosin, en tiedä mikä tilanne sitten kun menen huomenna töihin, ja ulkoilut tapahtuu pääasiassa pimeällä. No, katsotaan :)

Häntäkin on heilahdellut silloin tällöin! Bealla on paljon pidäteltyä iloa ja riemua, se hyppelehtii välillä hurjasti ja päästelee jänniä gurrrrr.... ääniä! Voi miten näenkin sen jo muutaman viikon kuluttua riehumassa onnellisena ja hivenen vapautuneempana!

Vielä sillä on paniikkeja, useimmiten se antaa laittaa valjaat ym päällensä, mutta joskus sille iskee ahdistus ja se lähteekin karkuun. Tätähän me treenataan kokoajan, että käsittely tulisi tutuksi. Jos istut lattialla, niin Bea kyllä tulee luoksesi hakemaan silityksiä ja rapsutuksia. Niistä se ei saa millään tarpeekseen! Luulen, ettei Bea edellisessä elämässään ole rapsutuksia tai hellyyttä saanut laisinkaan, nyt kiritään mennyt aika kiinni, ja tyttö saa paljon rapsuja ja rakkautta!

Beahan siis on poliisin toimesta otettu huostaan talosta, jossa oli paljon erittäin huonosti hoidettuja koiria. Ja jos espanjalainen poliisi puuttuu asiaan ja soittaa eläinsuojaan, niin silloin koirilla on ollut todella huonosti asiat! Bea tuli Villenan tarhalle jo syyskuussa 8 muun koiran kanssa, loput 7 koiraa menivät jollekin toiselle tarhalle. Kaikki 8 koiraa on pieniä tai keskikokoisia ja yhtä arkoja kuin Bea...

Bea on kiinnostunut mitä kotona tapahtuu, tulee katsomaan mitä teen ja seurailee muutenkin tarkkana ja kiinnostuneena. On siis hyvin utelias tyttö ja se on hyvä juttu, sillä uteliaisuus voittaa pelon!

Sisäsiisti tyttö on, jos muistat viedä sen säännöllisesti pissalle. Tänä aamuna kävimme suht koht heti herättyämme pihapissalla ja ruokailun jälkeen Bea alkoi kurisemaan ja tönötti eteisessä. Ymmärsin, että se haluaa ulos, ja niinhän se halusikin kakkoselle! Bea ei ole kylmälle arka, vaan olen voinut olla sen kanssa omalla pihalla pelkällä pannalla ja flexillä, ei ole palellut. Tosin, emmehän me siinä pitkiä aikoja seisoskelekaan :)

Aiemmin se ei uskaltanut itse tulla terassin ovesta sisään eikä ulos, vaan kannoin sen. Nyt on jo toisin, se tulee mielellään ulos, mutta sisälle tulemisen kanssa on satunnaisesti paniikki, mutta sen saa sillä selätettyä, että menen kyykkyyn ja houkuttelen Bean luokseni ja nätisti nappaan sen syliin. Useimmiten se kyllä tulee ihan itse. Sillä taitaa olla takaraivossa pelkääminen ja jännittäminen, mutta niistä pääsee kyllä yli kärsivällisyydellä! Kuten on jo tässä muutaman päivän aikana nähtykin!

Meillä kävi itsenäisyyspäivänä vieraitakin eikä Beaa jännittänyt kummemmin. Hetken se katseli ja mietti mikä on homman nimi, mutta meni kyllä käden luo rapsuteltavaksi!

Nyt on kaikki huushollin koirapaikat, sohvaa ja sänkyä lukuunottamatta, käyty läpi! Viime yönä se aloitti nukkumisen ekaa kertaa makkarin lattialla olevalla fleecepeitolla ja aamulla se löytyi makkarin lipaston alta, jossa on myös koirien pehmeä peti. Tähän mennessä se on nukkunut ainoastaan olohuoneessa tai eteisessä, nyt se halusi sinne, missä me muutkin ollaan :)

Bea on todella hellyyttävä koira, joka janoaa rakkautta ja hyväksyntää. Beaa on helppo rakastaa, mutta Bea vaatii kärsivällisyyttä, pitkäjänteisyyttä ja ymmärrystä. Ja tietenkin Beanlaisia järjestelyitä!
Jotenkin se on niin suloinen kun sitä paijaa ja rapsuttelee, se ikään kuin ei uskoisi todeksi, että se kaikki tapahtuu sille, ilme on epäuskoinen; voiko joku rakastaa minua - se kysyy! Voi kyllä voi! Bea on äärettömän kultainen ja ihana pieni koiruus!
Ihan vielä ei ole Bean aika lähteä ulos suureen maailmaan, siihen totutellaan pienissä erissä alkaen tuolta omalta pihalta ja ihan lähimetsiköstä. Näin se huomaa, ettei ole mitään pelättävää ja jossain vaiheessa voidaan pikkuhiljaa siirtyä hieman pitemmälle ja pitemmälle, hitaasti mutta varmasti :)

Keskiviikkona onkin tehty urakalla yksinoloharjoituksia niin, että kaikki koirat + kissa jäävät kotiin ja vain minä lähden pois. Tähän mennessä kaikki on sujunut oikein mallikkaasti, kotona ei ole tuhottu mitään eikä pihaustakaan ole kuulunut! Loistavaa! :))

Kissa herättää Beassa hieman pelonsekaista kummastusta, se ei millään muotoa käyttäydy agressiivisesti kissaa kohtaan, päin vastoin, sitä kiinnostaa kovin, mikä ihme otus tuo oikein on. Bea varovasti nuuskii kissaa salaa, silloin kun siihen tarjoutuu tilaisuus.  Sille lienee joka tapauksessa parasta antaa tilaa silloin kun se liikkuu... :)

Tästä on taas hyvä jatkaa yhtä suurin harppauksin eteenpäin kuin tähänkin saakka! Tyttö edistyy niin hurjalla vauhdilla, että päätä huimaa!

Muutama kuvakin on tullut napsastua
Tää olkkarin peti on niin ihana! Saa olla muitten seurassa, Bea tykkää! 

Ihan kiva kun kävi vieraita! 

Rakkautta... sitä Bea janoaa - ja saa! Ensin varovasti syliin, hieman rentoutuu, vähän enemmän...ja sitten täysi rentous!

maanantai 5. joulukuuta 2016

Ensimmäinen vuorokausi

Bean ensimmäinen vuorokausi suomalaisena on mennyt yllättävän hyvin!

Kylppärin konttori meni vaihtoon ja uusi, parempi office löytyy nyt eteisen pedistä. Siellä se myös kait yönsä nukkui. Nukkuikin hyvin, sillä ennen nukahtamistani kuulin sen näkevän hurrrrjia unia!

Muutama pissa on tullut sisälle, ulkona on Bean mielestä vielä todella jännää. Siellä saattaa iskeä pienimuotoinen paniikki, jolloin se on pakko napata syliin, ettei pääse luikertelemaan karkuun. Mutta sinne osui kuitenkin se kakkonen, mä luulen, että kun se tuosta hieman reipastuu ja tottuu, huomaan sen olevan sisäsiisti tyttö! Ja miten iloinen se oli, kun huomasi, että jännittävän ulkoilun jälkeen tultiin takaisin turvalliseen kotiin!
Ulkoillessa Bealla on varmistuksen varmistukset päällänsä, yksi turvaremmi valjaista remmiin ja toinen valjaista pantaan... se olisi ihan järkyttävä tilanne, että noin arka koira pääsisi karkuun! Toivon, ettei niin todellakaan käy! Jatkossa treenaamme ulkona olemista omalla, aidatulla pienellä pihallamme :)

Niin kiva on ollut tämän päivän heti aamun aikana todeta, ettei se väistä kättäni, näkee, että sitä jännittää, mutta sen mielestä paijaaminen ja jutteleminen on ihanaa. Niin nätisti se antaa myös pukea valjaat ja remelit sekä takin, ei panikoi ollenkaan.
Se tulee helposti jo lähelle minua, taakse tietenkin, mutta hakeutuu läheisyyteen.

Mehän ollaan jo harjoiteltu yksinoloja, sillä omien koirieni on tietenkin päästävä kävelylle, eikä Bea vielä pysty lähtemään mukaan, se on sitten jäänyt tänne Irina kissan kanssa kahdestaan hoitamaan vahdin virkaa :) Ja kun me tullaan takaisin sisään, on Bea eteisessä odottelemassa, ja näyttää selkeästi iloiselta, vaikkei häntä vielä heilahdakaan!
Hännästä, eilen se vielä pysytteli alhaalla, vaikkei koipien välissä ollutkaan. Mutta tänään se on jo noussut selän korkeudelle ja välillä jopa hieman ylikin!

Ja kyllä mun nyt tähän väliin täytyy kehua oikein urakalla näitä mun omia elukoitani, kuinka hienosti ne antaa tulokkaan tulla ja kotiutua rauhassa! Ei tarvitse Bean stressata tungettelevia koiria. Täyden 10 pisteen lauma mulla täällä kotona

Alkuillasta Bea kipitti ihan muina naisina olohuoneessa sijatsevalle koiranpedille ja jäi siihen pötköttelemään!

Uusi konttori

Valmiina ulkoiluun
On jännittävää... hieman takaviisto asento ja nuttu toisella poskella :)

Olohuone todettu turvalliseksi! 
<3 3="" p="">

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Bea on saapunut Suomeen!

Bea saapui Suomeen 4.12.2016 puolen päivän aikoihin.

Bealla on pitkä ja jännittävä päivä takanaan, reissu alkoi jo la-iltana, kun vapaaehtoistyöntekijät hakivat Bean tarhalta kotiinsa yöksi, sillä lentokentällä oli oltava jo klo 05.00 ja matkaa kentälle on noin 70 km.

Lentoboxissa nökötti pelokas ja vapiseva pieni koira. Annettiin sen hetki miettiä mitä oli tapahtunut. Ojensin sille käteni, Bea väisti muttei ollut aikomustakaan purra, vaikka se pelkäsi ihan hirmuisesti. Sain laitettua sen remmiin ja avasimme boxin katon. Bea ei uskaltanut kentällä liikkua, vaan nappasin sen syliini ja lähdimme autolle. Onneksi Bea on melko pieni ja kevyt tyttönen kannettavaksi!
Autossa sitä alkoi väsyttämään kovin, se meinasi jo muutamaan otteeseen käydä takapenkillä pötkölleen, mutta tuli toisiin aatoksiin. Ihan muutamaa minuuttia ennen perille tuloa, se sitten pötkähti makaamaan. Tavattiin kotihoitajan koirat parkkipaikalla, Beaa jännitti kovasti.

Tultiin kotiin ja koirat saivat hoitaa tutustumisen itsekseen, luotan omiin koiriini ja niiden kykyyn arvioida tulokkaan tilanne. Näin kävikin, että kukaan ei ollut enää kiinnostunut Beasta, vaan se sai olla ihan rauhassa, jopa kissa kävi vain katsomassa Beaa kylppärissä ja lähti pois. Bea otti kylppärin turvapaikakseen, sieltä se käy välillä kurkkimassa kotihoitopaikkaa :)

Bea on arka mutta utelias ja se on mielestäni tosi hyvä! Pikkuhiljaa mennään Bean ehdoilla, nyt se saa olla ihan rauhassa kylppärissää niin kauan kun tarve vaatii. Kyllä se sieltä aikanaan tulee, on se sen verran utelias!

Ruoka ja vesi sille maistui heti, ja Bea arvostaa selkeästi kylppärin pehmeitä mattoja, niillä on kiva pyörähtää, siitä otin videonkin, hassu likka!

Suihkuun Bea ei olisi millään halunnut tulla, mutta kun lämmin vesi helli sen ihoa, näytti siltä, että se olisi jopa tykännyt. Joka tapauksessa oli rauhassa ja antoi minun pestä.
Mutta se suihkun jälkeinen hepuli! Ihan tohkeissaan Bea rallatteli itseään kuivumaan kaikissa mahdollisissa paikoissa! :))
Ja suihkun jälkeen se myös kävi ensimmäistä kertaa olohuoneessa ja makkarissakin! Lisäksi siinä huumassa se tuli iloisesti mun luokse häntä ylhäällä, no, se taisi olla vahinko :)

Suihkun jälkeen oli myös kiva mennä kerälle pötköttelemään, ihan itse järjesteltyyn mattopinkkaan :)
Herttainen Bea!

Tässä video, Bea ollut Suomessa noin tunnin verran!
Tässäpä video suihkuhepulista!




Bea vapaaehtoisen kotona Espanjassa yökylässä

Lentoboxissa. Liian jännittävää tulla ulos...

Matkalla kotihoitopaikkaan, mitähän elämä tuo tullessaan, miettii Bea? 
Hyvin maistui ruoka!



Bean mielestä tämä on erittäin hyvä turvapaikka
Suihkun jälkeen tuli väsy...