keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Rakkautta etsimässä

Bea on reipastunut todella paljon muutaman päivän aikana!
Nyt se ei enää paniikissa väistele jalkoja, vaan siirtyy rauhallisesti sivuun, jos on tiellä.
Haluaisi kovasti tulla muitten koirien kanssa ulos, välillä olenkin ihan hiki päässä, kun yritän saada 3 koiraa ulos ulko-ovesta ja nätisti pidätellä Beaa! Kiltisti se jää kotiin odottamaan ja on iloisen näköisenä odottelemassa kun tulemme takaisin. Paniikkia sille ei tule, kun lähdemme.

Iltapäivällä otin sen mukaan ihan ulko-ovesta ulos, kun niin kovin tahtoo. Edistymistä on tapahtunut, me päästiin ovesta ainakin 70 metriä ja Bea ihan kävelikin! Hirmuisesti sitä hajut kiinnosti ja olisi jäänyt joka hajua nuustamaan pitkäksikin aikaa, eikä tullut kuin yksi pieni peruutuspaniikki. Loistavaa! Voimme jatkaa ulkoharjoituksia siis! Tosin, en tiedä mikä tilanne sitten kun menen huomenna töihin, ja ulkoilut tapahtuu pääasiassa pimeällä. No, katsotaan :)

Häntäkin on heilahdellut silloin tällöin! Bealla on paljon pidäteltyä iloa ja riemua, se hyppelehtii välillä hurjasti ja päästelee jänniä gurrrrr.... ääniä! Voi miten näenkin sen jo muutaman viikon kuluttua riehumassa onnellisena ja hivenen vapautuneempana!

Vielä sillä on paniikkeja, useimmiten se antaa laittaa valjaat ym päällensä, mutta joskus sille iskee ahdistus ja se lähteekin karkuun. Tätähän me treenataan kokoajan, että käsittely tulisi tutuksi. Jos istut lattialla, niin Bea kyllä tulee luoksesi hakemaan silityksiä ja rapsutuksia. Niistä se ei saa millään tarpeekseen! Luulen, ettei Bea edellisessä elämässään ole rapsutuksia tai hellyyttä saanut laisinkaan, nyt kiritään mennyt aika kiinni, ja tyttö saa paljon rapsuja ja rakkautta!

Beahan siis on poliisin toimesta otettu huostaan talosta, jossa oli paljon erittäin huonosti hoidettuja koiria. Ja jos espanjalainen poliisi puuttuu asiaan ja soittaa eläinsuojaan, niin silloin koirilla on ollut todella huonosti asiat! Bea tuli Villenan tarhalle jo syyskuussa 8 muun koiran kanssa, loput 7 koiraa menivät jollekin toiselle tarhalle. Kaikki 8 koiraa on pieniä tai keskikokoisia ja yhtä arkoja kuin Bea...

Bea on kiinnostunut mitä kotona tapahtuu, tulee katsomaan mitä teen ja seurailee muutenkin tarkkana ja kiinnostuneena. On siis hyvin utelias tyttö ja se on hyvä juttu, sillä uteliaisuus voittaa pelon!

Sisäsiisti tyttö on, jos muistat viedä sen säännöllisesti pissalle. Tänä aamuna kävimme suht koht heti herättyämme pihapissalla ja ruokailun jälkeen Bea alkoi kurisemaan ja tönötti eteisessä. Ymmärsin, että se haluaa ulos, ja niinhän se halusikin kakkoselle! Bea ei ole kylmälle arka, vaan olen voinut olla sen kanssa omalla pihalla pelkällä pannalla ja flexillä, ei ole palellut. Tosin, emmehän me siinä pitkiä aikoja seisoskelekaan :)

Aiemmin se ei uskaltanut itse tulla terassin ovesta sisään eikä ulos, vaan kannoin sen. Nyt on jo toisin, se tulee mielellään ulos, mutta sisälle tulemisen kanssa on satunnaisesti paniikki, mutta sen saa sillä selätettyä, että menen kyykkyyn ja houkuttelen Bean luokseni ja nätisti nappaan sen syliin. Useimmiten se kyllä tulee ihan itse. Sillä taitaa olla takaraivossa pelkääminen ja jännittäminen, mutta niistä pääsee kyllä yli kärsivällisyydellä! Kuten on jo tässä muutaman päivän aikana nähtykin!

Meillä kävi itsenäisyyspäivänä vieraitakin eikä Beaa jännittänyt kummemmin. Hetken se katseli ja mietti mikä on homman nimi, mutta meni kyllä käden luo rapsuteltavaksi!

Nyt on kaikki huushollin koirapaikat, sohvaa ja sänkyä lukuunottamatta, käyty läpi! Viime yönä se aloitti nukkumisen ekaa kertaa makkarin lattialla olevalla fleecepeitolla ja aamulla se löytyi makkarin lipaston alta, jossa on myös koirien pehmeä peti. Tähän mennessä se on nukkunut ainoastaan olohuoneessa tai eteisessä, nyt se halusi sinne, missä me muutkin ollaan :)

Bea on todella hellyyttävä koira, joka janoaa rakkautta ja hyväksyntää. Beaa on helppo rakastaa, mutta Bea vaatii kärsivällisyyttä, pitkäjänteisyyttä ja ymmärrystä. Ja tietenkin Beanlaisia järjestelyitä!
Jotenkin se on niin suloinen kun sitä paijaa ja rapsuttelee, se ikään kuin ei uskoisi todeksi, että se kaikki tapahtuu sille, ilme on epäuskoinen; voiko joku rakastaa minua - se kysyy! Voi kyllä voi! Bea on äärettömän kultainen ja ihana pieni koiruus!
Ihan vielä ei ole Bean aika lähteä ulos suureen maailmaan, siihen totutellaan pienissä erissä alkaen tuolta omalta pihalta ja ihan lähimetsiköstä. Näin se huomaa, ettei ole mitään pelättävää ja jossain vaiheessa voidaan pikkuhiljaa siirtyä hieman pitemmälle ja pitemmälle, hitaasti mutta varmasti :)

Keskiviikkona onkin tehty urakalla yksinoloharjoituksia niin, että kaikki koirat + kissa jäävät kotiin ja vain minä lähden pois. Tähän mennessä kaikki on sujunut oikein mallikkaasti, kotona ei ole tuhottu mitään eikä pihaustakaan ole kuulunut! Loistavaa! :))

Kissa herättää Beassa hieman pelonsekaista kummastusta, se ei millään muotoa käyttäydy agressiivisesti kissaa kohtaan, päin vastoin, sitä kiinnostaa kovin, mikä ihme otus tuo oikein on. Bea varovasti nuuskii kissaa salaa, silloin kun siihen tarjoutuu tilaisuus.  Sille lienee joka tapauksessa parasta antaa tilaa silloin kun se liikkuu... :)

Tästä on taas hyvä jatkaa yhtä suurin harppauksin eteenpäin kuin tähänkin saakka! Tyttö edistyy niin hurjalla vauhdilla, että päätä huimaa!

Muutama kuvakin on tullut napsastua
Tää olkkarin peti on niin ihana! Saa olla muitten seurassa, Bea tykkää! 

Ihan kiva kun kävi vieraita! 

Rakkautta... sitä Bea janoaa - ja saa! Ensin varovasti syliin, hieman rentoutuu, vähän enemmän...ja sitten täysi rentous!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti