Vaivaiset 2 viikkoa ja se on kehittynyt ihan hurjasti! En olisi ikinä uskonut, että siitä pelosta tärisevästä pienestä tytöstä kehittyisi näin nopeasti ihan peruskotikoira!
Vasta kuluneella viikolla Bea on alkanut käymään vesikipolla. Aiemmin se ei juurikaan juonut. Lie tottunut siihen, ettei vettä ole ollut saatavilla...
Ja juuri kun kirjoitin, ettei se ymmärrä leikistä eikä puruluista mitään, se lauantaina alkoi rouskuttamaan puruluita! Ja sitten vaan odotellaan, milloin ne leikit laitetaan pystyyn! :))
Bea on oikeastaan aika täydellinen kotikoira. Sillä ei ole eroahdistusta, on itsenäinen mutta seurallinen - ei siis jatkuvasti roiku kantapäillä, Ei hauku turhia, ainoastaan haukahtelee ja kurlaa, kun toivoo rapsutuksia ja silloin, kun on veskihätä. Siis on tästä päätellen sisäsiistikin :D
On oppinut kivasti jo ulkoilun salat, ja jos se tätä vauhtia kehittyy, siitä voi tulla vaikka millainen lenkkimestari! Bea antaa pukea nätisti vaatteet ja valjaat.
Kissa on Bean mielestä jännittävä otus, ei käy härkkimässä eikä kiusaamassa, kunnioittaa ja antaa olla, vaikka se kiinnostaakin.
Kuten olenkin jo useaan otteeseen kirjoittanut, niin Bean mielestä läheisyys ja rapsutukset on maailman parasta! Niistä ei voi saada tarpeekseen..
On ollut ihanaa seurata, miten se on muuttunut hyvään suuntaan. Nyt se jo iloisesti heiluttelee häntäänsä tyytyväisen näköisenä ja iloisena. Jonkin verran se vielä saattaa välillä väistää esim kättä, mutta se ei siltikään pelkää, väistäminen taitaa olla sillä vaan niin tiukassa muistissa? Se on onneksi nuori koira vielä ja kaikki edellisen elämän kurjuudet tulevat painumaan unholaan.
Bean turkista.... näyttää siltä, että ovat joutuneet tarhalla leikkaamaan turkkia, se on ehkä ollut pahasti huopaantunut ja varmasti myös likainen. Eli jännityksellä jäämme odottelemaan, miten pitkä tuosta kiharaisesta karvasta tuleekaan vai kasvaako kuitenkaan pituutta ollenkaan??!!
Tietenkin mietin, millainen koti olisi Bealle ihanteellisin. Bean uudessa kodissa voi olla toinen koira, mikäli kemiat kohtaavat. Voi olla myöskin koiriin tottunut kissa. Lapsista en osaa sanoa, miten Bea niihin suhtautuu. Mutta ennenkaikkea Bean uuden kodin tulee oikeasti rakastua Beaan. Haluta auttaa Beaa reipastumaan ja luottamaan, että maailma tarjoaa sille jatkossa vain parasta! Ja kun oikeasti rakastaa, niin se voittaa kaikki esteet ja vaikeudet. Sitä Bea tarvitsee. Se ei ole rakkautta saanut aikaisemmin, nythän me sitten tarjoillaan sille ihan sylikaupalla rakkautta! Olisi varmasti hyvä, jos uusi koti sijaitsisi hieman hiljaisemmalla alueella, rivi- tai omakotitalo olisi käytännön kannalta varmasti aika hyvä ratkaisu.
Ehdottomasti uuden kodin tulee ymmärtää herkkää ja kultaista Beaa, antaa sille aikaansa, mennä sen ehdoilla kunnes yhteinen sävel löytyy. Bea on sen ansainnut!
 |
| Pömppömasu ruokalevolla! |
 |
| Puruluu, mikä uusi ja eksoottinen herkku, nam! |
 |
| Bean mielestä tyyny on ihan paras nukkumapaikka! Siinä se yönsä nukkuu, vaikka oikeita petejä olisi kyllä tarjolla! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti