Sen reipastuminen on tapahtunut hurjan paljon aikaisemmin, kuin edes kuvittelin! Ajattelin, että se on kuukausikaupalla kotihoidossa reipastumassa, mutta ei, se alkaa olemaan jo kotiutusvalmis!
Bea on kotioloissa, tutun ihmisen kanssa, ihan peruskotikoira. Ei jännitä, ei pelkää mitään, mitä kotona tehdään, edes imuri ei sitä hätkäytä. Se on rauhallinen ja tyytyväinen, syö hyvin, on sisäsiisti eikä turhia hauku. Silloin kun se haluaa huomiota, se saattaa haukahtaa ensin pari kertaa ja päälle päätteeksi kurlata ihanalla tavalla!
Bea rakastaa olla sylissä tai kyljessä kiinni rapsuteltavana :)
Ulkona voidaan jo kulkea tuttuja reittejä ilman paniikkeja, Bea kulkee reippaasti. Toki remmin kanssa on vielä sellaista harjoittelua, että se osaisi pysytellä yhdellä puolella eikä veivaa takakautta eteen, jolloin pitää taluttajan kinttujaan nostella :)) Mutta Bea ei hätkähdä myöskään jalkojen heilahdustakaan.
Kolmesti päivässä me kuljetaan kylillä, mennään kahta reittiä vuorotellen, myöhemmässä vaiheessa voidaan laajentaa reviiriä, antaa Bean nyt ensialkuun tottua ulkoiluhommiin, tutut reitit tuo sille turvallisuuden tunnetta. Onhan meillä aikaa, kiire ei Bean kanssa saa olla!
Leikkimisestä Bea ei vielä oikein ymmärrä mitään. Hieman se saattaa innostua käsileikistä, mutta leluista tai puruluista se ei ymmärrä vielä mitään. Uskon kuitenkin, että kunhan aikaa kuluu riittävästi, Beasta tulee leikkisä tyttö, sellaisia merkkejä on ilmassa. Mutta sen aika on sitten myöhemmin :)
Otettiin tyttösestä hieman mittoja; korkeutta on muutamia senttejä yli ranskanbulldoggin eli noin 38-40 cm ja painoa aika tarkalleen 8 kg. Beahan on kovin kevytrakenteinen.
Meillä ei oikein mitään uutta auringon alla, elämä menee perusarkea pyörittäessä. Sellaista tavallista koiratalousarkea :))
Muutama kuva on tullut napattua, harmi, kun en oikein saa otettua kuvia ulkona, kun on kädet täynnä remmejä. Mutta jos jossain vaiheessa joku ystävä tulisi kuvaamaan, katsellaan! Mutta tässä muutama kotoinen kuva Beasta!
 |
| Väärinpäin!!! |
 |
| Bea tykkää olla tuolilla, se ei hamua pöydälle, vaan lepäilee rauhassa... |
 |
| ... niinku näin! |
 |
| Lähentymistä. Elviksen viereen on turvallista pötkähtää |
 |
| Bea tykkää sylittelystä todella paljon, sillä on ilmeisesti aikamoinen hellyysvaje |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti