maanantai 26. joulukuuta 2016

Takapakkia

No niin, aika vetää takaisin aiemmat ajatukseni siitä, että Bea olisi jo kotiutuskelpoinen!
Takapakkia tuli että heilahti. Ja kaikki sai alkunsa suurinpiirtein näin:

Tiistaina aloitin Axilur-kuurin, keskiviikkona annoin siis toisen tablettisatsin. Keskiviikon-torstain välisenä yönä oli Bean masu reagoinut matolääkkeeseen niin kovin, että sillä oli yöllä ollut todella kova ripuli. Aamulla heräsin, totesin tilanteen ja aloin mitään sanomatta siivoamaan. Mutta Bean käytös oli täysin muuttunut! Se meni pitkin seiniä, katsoi minua kauhu silmissään... Yritin saada sille kaulapantaa, eihän siitä meinannut tulla mitään... Yritin ymmärtää, mitä yön aikana on tapahtunut, että Bean käytös muuttui niin täysin. Ehkä ne menneisyyden peikot tulivat vahvasti esille, mahdollisesti se on saanut huutia edellisessä elämässään lattian sotkemisesta? Lisäksi sen masu on varmastikin ollut kipeä. Ja ehkä se tämän kaiken sitten liitti minuun? En tiedä, mutta ihan kamalan kurjaltahan tämä tietenkin minusta tuntuu, mutta varmastikin myös Beasta! Kun meillä oli jo hyvin läheiset välit! Aloitamme siis alusta.
Nyt olemme päässeet jo siihen pisteeseen, että Bea tulee eteiseen ja antaa nätisti pukea valjaat ja takin, tulee jopa reiden päälle, ihan lähelle siis. Ja on taas muutaman yön nukkunut jo makkarissa meidän kanssamme.
Ulkona tuli eilen täysi paniikki, se ryntäili ja säntäili ympäriinsä, pelkäsin niin kovasti, että turvavermeet pettää ja se pääsee vapaaksi.. Näitä paniikkejakaan ei ole tapahtunut enää pitkään aikaan ennen eilistä. Ja se paniikki johtui siitä, että sanoin Donnalle hieman napakammin, että ei saa syödä niitä jäniksenpipanoita, joita se jatkuvasti ja intohimoisesti ulkoota etsii ja löytää... eli suu kiinni Marjo, kun olet koirien kanssa ulkona...!

Jouluhan tuli ja meni, koirat ja Irina saivat myös herkkupaketteja, hyvältä tuntui katsoa Bean askartelua oman pakettinsa kimpussa. Mahtoikohan tämä olla Bean ensimmäinen, oikea Joulu, jolloin sai ihan ikioman paketinkin?

VIDEOon on kuvattu koko koiralauman askartelut pakettiensa kimpussa :)

Aloimme kuuntelemaan läppäriltä jo vuoden vaihteen pauketta ja rytinää, vielä ei ainakaan Bea ole siihen reagoinut, mutta läppäriltä kuuluvat äänethän eivät vastaa sitä todellisuutta, jossa talon seinistä lähtee kaikuja ja tuuletusräppänästä puskee hajuja sisään ja pimeydessä välkkyy... mutta kyllä me kuitenkin jatketaan harjoituksia, ei siitä nyt haittaakaan voi olla!
Jos haluat harjoitella oman lemmikkisi kanssa, niin TÄÄLTÄ löytyy

Lisäksi muutama peruskuvakin on ympätty postaukseen!


Oma paketti!

Venyy, venyy...

Ai miten niin suloinen!?!

Niin sielukas katse..


1 kommentti: