maanantai 3. huhtikuuta 2017

Mitä kuuluu Bealle?

No Bealle kuuluu ihan pelkästään hyvää!

Eihän meidän lauman alkanut vuosi ole mennyt kovin ruusuisesti, tammikuussa Donna nukkui pois ja helmikuun lopulla Hani (galgo) lähti Donnan perään... isoja menetyksiä, ja meinasin jo ihan hulluksi tulla surusta. Lauma on kutistunut joulukuun jälkeen 4 koirasta kahteen. Niin järjettömän surullista :(

Mutta Bea porskuttaa menemään. Onhan sillä toki vielä aika kasa jännityksiä ja pelkoja, mutta me pärjätään sen kanssa hyvin. Alkuvaikeuksien jälkeen ulkona meni hyvin, Bea oli reipas ja innokas ulkoilija. Sitten tapahtui jotain, jota minä en pysty selvittämään ja Bea kieltäytyi täysin tulemasta eteiseen valjastettavaksi. Se lähti silmät lautasina karkuun, pöydän alle. Enhän minä ala sitä jahtaamaan, sehän vaan pahentaisi asiaa. Lähes 2 viikkoa Bea oli sisäkoirana ja käytti takapihaa vessana. Olin aivan helisemässä sen kanssa! Juttelin kokeneen koirakouluttajakaverini kanssa, mitä sille voisi tehdä, ostin Zylkeneä... Kaverilta sain bongattua pari hyvää juttua joita aloitettiin. Ihan niinkin pienestä asiasta, että heittelen nameja Bealle. Ensin se ei uskaltanut ottaa, sitten otti varovasti namin, myöhemmässä vaiheessa parikin namia. Yritin liittää toimintoon sanan, juu ei, paniikki. Eli jatketaan edelleen vain namin hakemisen jaloa taitoa. 5 enempää se ei käy hakemassa, sen jälkeen se alkaa kelaamaan, että tässä on jotain mätää ja alkaa vain tuijottamaan mua epäilevästi. Mutta tässä on alku. Sitten kävi niin onnekkaasti, että päätin vaihtaa olohuoneessa järjestystä. Siirtelin ruokapöytää ja sohvaa eri paikkoihin. Ruokapöytä meni pienempään nurkkaan, jolloin se oli pidennettynä versiona liian iso, pienensin sen. Ja siinä se ratkaisu. Tai ainakin jonkunlainen. Bea ei mahtunut enää pöydän alle piiloon, vaan kun nousin ylös ja aloin tekemään lähtöä ulos, Bea kipitti eteiseen. Siitähän saa tietenkin makkarapalkan, valjaista saa makkarapalkan... näin lähdettiin etenemään, ihan pari viikkoa sitten. Bealla olisi mahdollisuus mennä makkariin lipaston alle piiloon, mutta se ei mene. Bea rakastaa ulkoilua, nyt on eteiseen menoon liitetty sana ulos, joka sekin alkaa toimimaan yksinäänkin! Ette usko miten onnellinen olen näistä pienistä edistysaskelista!
Ja Bea rakastaa ulkoilua, se on harras nuuskuttelija, joten sen kanssa ei juurikaan mennä reippailulenkille!

Ulkona olen välillä aika kauhuissani. Viime viikolla kävi niin, että kävelytiellä tuli vastaan äiti ja lapsensa. Lapsi pysähtyi ja me mentiin mahdollisimman kaukaa ohi, mutta lapsi sai jonkun räpärin, lähti juoksemaan kohti ja kiljui innoissaan. No, voitte uskoa, että se oli Bealle kauhun paikka ja ihan järkkypaniikkihan siitä sitten tuli. Luulin, että se pääsee valjaistaan...

Rappukäytävä on Beasta nyt yllättäen pelottava paikka, sillä kerran hämärässä käytävässä rappusilla istui pari nuorta ihmistä.. nehän voi koska vaan tupsahtaa siihen uudelleen?? Ulkona myös 21 jälkeen pimeä tuntuu hieman pelottavan Beaa.

Turkkinsa on kasvanut, Bea on kasvattanut hienon leijonanharjaksen, joka lähtee korvista päättyen etujalkojen väliin hienona kolmion mallisena! Turkkia voin harjata, ja harjaankin joka ilta, kun Bea makoilee vieressäni sohvalla. Bea tykkää. Ja sohvasta on muuten tullut Bean lempparipaikka!

Bea rakastaa puruluita, se tulee kyllä kurlaten kertomaan, milloin tekee mieli jäystää, ja komentelee se minua muutoinkin, en vain aina tiedä, mitä se milloinkin haluaa! Näin me pikkuhiljaa tutustutaan toisiimme paremmin.

Meillä menee täällä siis kaikkiaan hienosti, mä tykkään ihan hillittömän paljon Beasta kaikkinensa! Se ei anna mitään ilmaiseksi... kaikki on ansaittava! :)) Olen ansainnut nyt ehkä 40% luottamusta, vielä on matkaa sinne sataan saakka, mutta ei haittaa, mulla on aikaa ja kärsivällisyyttä odotella! Hitaasti mutta varmasti!

Sain kuulla, että Bealla oli tarhalle tullessaan vauvoja, 4 pentua, jotka jäivät tarhalle Bean matkustaessa Suomeen. Ne olivat kyllä jo reippaasti yli 4 kuisia silloin ja kaikille oli koditkin jo varattuina. Pentukuvia lopussa :)

Huomenna me juhlistetaan Bean 4. kuukautta suomalaisena kotikoirana! Nopeasti on aika mennyt, vastahan se tuli. Tai toisaalta, must tuntuu, että se on ollut tossa jo iät ajat!

Bea on mamman pieni pellavapää, hömpsöttelijä, ihanuus!

Bea, Elvis, Irina ja määä toivotaan teille kaikille ihanaa kevättä, tulkoon lämmin ja kuiva kesä, kiitos!

Ja sitten kauhee lataus kuvia, olkaa hyvä! :))

Bea löysi mamman villasukan, mutta ei tiennyt oikein, mitä sillä pitäisi tehdä.
Siinä se sitten istui sukka suussa tovin...

Melko rentona!

Mamman ihanat haukkuset

Rouva Leijonanharjas!

Bea söpöstelee
Kevätauringossa

Utelias!

Rentona sohvalla
Possunkorva maistuu

Bea, Irina ja Elvis
Bean vauvat


Niin on kuin äitinsä!
Pentujen isä, todennäköisesti Bean veli...?!

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Älä edes haaveile!

Ikäväkseni joudun kertomaan, että vanha koirani Donna nukkui pois muutama viikko sitten... hoitomammalla on kauhea ikävä, onneksi huushollissa on vielä 3 koiraa ja kissa pitämässä mamman arjen askareissa kiinni. Donna olisi Ystävänpäivänä täyttänyt 16 vuotta. Noihin vuosiin mahtuu todella paljon elämänvaiheita, joissa Donna oli mukana. Nuku hyvin, pikkuinen, koskaan et lähde sydämestäni...

Vauvasta vanhaksi

Bea reipastuu päivä päivältä, nyt se jopa uskaltautui ihan itse hyppäämään sohvalle, nautti täysin siemauksin maharapsuista ja piti päätään sylissäni, kyhnäsi aivan kyljessä kiinni! Ihana, pidän sitä edistysaskeleena, sillä selkeästi sen on tehnyt mieli sohvalle jo aiemmin.
Muuten elämä rullaa omalla painollaan, onhan Bealla vielä omat kommervenkkansa, jotka täytyy huomioida, mutta mennään sen ehdoilla niin pitkälle, kuin pystytään.

Näiden hoitoviikkojen aikana olen miettinyt useasti Bean tulevaa kotia, millainen sen pitäisi olla, millaiset olisivat sen uudet ihmiset. Ja ollut paha mieli siitä, että juuri kun Bea on kotiutunut ja rentoutunut, alkaa kaikki alusta. Bealla on niin tiukasti edellinen, ilmeisen huono, elämä takintaskussaan, voi olla, ettei sen psyyke kestäisi. Aina hoitokoirasta luopuminen tuntuu siltä, että pettää hoidokkinsa, kun antaa sen eteenpäin. Mutta aiemmat ovat olleet vahvempia, vaikka joku niistä on kovin arka ollutkin. Beaa voisi kuvailla sanalla hauras, henkisesti hauras.

Näinpä sitten tein päätöksen, ettei Bean tarvitse lähteä kotia etsimään, sillä on koti täällä meidän luona, meidän sydämissä. Olisin tehnyt tämän päätöksen todennäköisesti, vaikkei Donna olisi meitä jättänytkään. Onhan minulla ennenkin ollut 4 koiraa ja vielä hoitokoiriakin lisänä!
Ja päätös ei todellakaan syntynyt säälistä, vaan ihan puhtaasti siitä, että olen niin korviani myöten ihastunut tyttöseen! Jo siitä hetkestä, kun näin sen videon Villenan tarhalta, silloin tiesin, että tuo tyttö on saatava pois tarhalta, se kärsii siellä niin ja vaikuttaa äärettömän suloiselta, ja sellainenhan se sitten olikin!  Päätöksen sinetöiminen tuntui niin hirvittävän hyvältä! Muka mietin sitä vakavasti monen monta päivää, vaikka sydämessäni tiesin, etten voi sitä kenellekään antaa... :) Järki ja tunteet... niillä ei ole mitään tekemistä keskenään, minä toimin yleensä sen sydämen ehdoilla, järki jää kauas taakse..! :))

Nyt ei teistä kenenkään tarvitse enää haaveilla Beasta! Vesalaa lainaten; hän on minun!

Eli tällä erää päätän blogini tähän, jatketaan sitten taas, kun luokseni pelmahtaa joku toinen apua tarvitseva koiruus! Kiitos, kun olit mukana Bean ensimetreiltä tähän hienoon hetkeen!

Vai... pitäisikö silloin tällöin laittaa jotain päivitystä Beasta ja kuvia??


Awwwww.....


Pää sylissä


Tyylillä


"Kiinalaiset ne sipsuttaa..." :D


Koko jengi kasassa!

Bean valitsema ikioma tyyny, isompiakin petipaikkoja olisi kyllä tarjolla...


Ehei, älähän edes haaveile, mullahan on jo koti!
Mamman oma nuppunen, ikioma!

perjantai 13. tammikuuta 2017

Reipas ulkoilija

Alun pihapanikoinnista on vain harmaa muisto jäljellä. Bea on todella reipas ja innokas ulkoilija, jonka kanssa voi nykyään mennä ihan  mitä reittiä tahansa! Se nuuskuttaa pitkään ja hartaasti, kulkee reippaasti ja nätisti remmissä. Enää se ei seilaa edes takas, ympäri ämpäri, vaan pääasiassa remmit pysyy suht nätisti eikä ole letillä! Se on utelias jos toisia koiria sattuu tulemaan vastaan, ei rähjää eikä myöskään pelkää, ujostelee kylläkin, on varovainen. Bea ei välitä sataako lunta, räntää tai vettä, se lähtee mielellään ulos. Ainoastaan niillä kovilla pakkasilla se teki stopin jo rappukäytävän ulko-ovella, sen tassuihin sattui tuo kova pakkanen. Onneksi pakkasia ei kestänyt montaa päivää!

Bealla on aamut kaikkein vaikeimmat, se arastelee minua silloin. Mutta selkeästi ajan myötä vähemmän ja vähemmän. Mustat takit jännittää, ja arvatkaapas onko ihan tavallisella suomalaisella juurikaan muita värejä takissaan... no eipä ainakaan minulla. Mutta ollaan harjoiteltu takki päällä paijaamista, kyllä se alkaa luonnistumaan! Tuo ei sitten päde ulkona, ainoastaan sisällä.

Kun Bea jokin aika sitten oppi juomaan vettä, on sisäsiisteys satunnaisesti ottanut takapakkia. Se ei välttämättä jaksa pidättää työpäivän mittaista aikaa, mutta jos hätä yllättää, niin se menee nätisti lehden päälle pissalle. Mutta näin tapahtuu melko harvoin, joskus kuitenkin.

Bea ymmärtää jo Denta Stixsienkin päälle ja napostelee niitä mielellään, mutta kaikkein mieluisin on ihan peruspuruluu, niistä Bea tykkää todella paljon!

Mukavasti meillä täällä arki rullaa eteenpäin, Bea on osa porukkaa jo omasta mielestäänkin.
Kivasti se on hoksannut muiden esimerkkiä noudatellen valjaskuviomme, kun ollaan tultu ulkoa sisään, meillä koirat istuu automaattisesti eteiseen odottelemaan riisumisvuoroaan, näin tekee myös Bea, se todellakin useimmiten jopa istahtaa odottelemaan. Nauratti yhtenä iltana, kun tultiin iltalenkiltä sisään, ulkona oli satanut ja Bean turkki oli märkä niiltä osin joita vaatteet eivät peittäneet, Irina kissa tuli eteiseen, nuuski hetken Bean poskea ja alkoi nuolla sitä kuivaksi, eikä Bea ollut moksiskaan :))

Bea on hirmuisen suloinen ja pehmeä tyttönen, se tarvitsee vaan aikaa oppia luottamaan siihen, että elämä kohtelee sitä kauniisti jatkossa, sen ei tarvitse pelätä tai olla ilman ruokaa tai vettä. Sillä on lämmin koti, pehmeä peti ja säännölliset ulkoilut.
Näin ei ole mm sen siskolla, Damariksella, joka ihan yhtä arkana ja pelokkaana on yhä tarhalla odottamassa parempaa... sellainen ihme ei ehkä osu sen kohdalle, sillä arat koirat eivät oikein kelpaa edes ulkomaisille yhdistyksille, jotka koiria tarhalta varaavat... Itse toivoisin, että voisin Damariksen ottaa sieltä pois, mutta ehkä kaksi arkaa koiraa yhtaikaa saattaa olla liian suuri haaste... :(


Jin ja jang?

Pakkaspäivänä piti hetkeksi lainata Elviksen t-paitaa ulkoilun jälkeen

Niin pehmeä ja suloinen!

Tässä on Bean sisko, Damaris, joka on tarhalla, yhtä arkana ja peloissaan kuin Bea oli..
Voi kun senkin saisi sieltä pois!



VIDEOlla Bea kurluttaa
TÄSSÄ Bea ja Elvis treenaa yhdessä kävelyä
Bea löysi aarteen!
Bea söpöilee ja vähän Hanikin
ja vielä ILTAKÄVELYLLÄ Elviksen kanssa, treenit kannatti!

Ja näissä kahdessa videossa pieni Damaris...

Eli, Bea edistyy pikkuhiljaa, hitaasti mutta varmasti!

perjantai 30. joulukuuta 2016

Elämä jatkuu

...takapakeista huolimatta!

Nyt olemme päässeet jo suurinpiirtein samanlaiseen luottamukseen, kuin ennen takapakkia. Onneksi saimme keskinäisen luottamuksen niinkin hyväksi, ennen tuota ikävää episodia, joten palautuminenkin kävi nopeammin kuin ajattelin! Hieman huomaan sen vielä väistelevän minua, etenkin silloin kun seison. Mutta kun menee Bean tasolle, eli lattialle, se tulee ihan syliin saakka hakemaan rapsutuksia.

Ulkoilut alkaa sujumaan jo niin kivasti, että voimme alkaa miettimään jotain uutta reittiä. Remmit vaan on melko solmussa, kun Bea seilaa Donnan ja Elviksen välistä ja takaa ja sivuilta... :)) Ja kyllä tuo Elviskin osaa seilaamisen jalon taidon aika kivasti!
Bea kävelee tosi nätisti remmissä, se on reipas eikä kisko yhtään. Se on myös erittäin huolellinen haistelija, haluaa tosiaankin haistella riittävän pitkään ja huolella. Tarkka likka!

Perjantaina 30.12.-16 kävimme pikaisesti eläinlääkärin luona, halusin hakea varmuuden vuoksi Bealle Sileo-valmistetta tulevaa vuoden vaihdetta varten. Bea on selkeästi reagoinut pelokkaasti jo kauempana kuuluviin pamauksiin. Näin ajattelin, että sen ei tarvitse stressata ulkona riehuvaa maailmansotaa ja pelätä. En halua ottaa riskiä, että menemme sen seurauksena 10 kilometriä takapakkia... Varmuus ennen kaikkea! Ihan niinkun valjaidenkin kanssa, hätävarjelun liioittelua ehkä jonkun mielestä, mutta mun mielestä ei. Ihan tässä lähiaikoina on ollut muutamakin tapaus, että vasta Suomeen tullut koira on ollut esim vain valjaissa (ohjeistuksen vastaisesti!) ja kiemurrellut niistä irti. Toinen saatiin kiinni mutta toinen juoksi kehä I:llä auton alle. Sen "parempi elämä Suomessa" päättyi siihen... niin surullista ja niin väärin. Pieni koira parka, olisin niin toivonut sille ihanaa elämää, kaiken sen lähtömaan kurjan jälkeen :(
Bealla on (voi olla, että olen tän jo sepustanutkin, mutta Uudestaan!) 2 turvaremmiä. Toinen on kaulapannasta valjaisiin ja se toinen on valjaista/pannasta taluttimeen. Niin tain näin, niin Bea ei ihan heti pääse vapaaksi, vaan saan toivottavasti riittävät lisäsekunnit toimia, jos se pääsee jostain vermeestään kiemurreltua itsensä irti!

Hieman oli haasteellista saada Bea autoon. Ulkona minä olen edelleen pelottava ihminen, jos yritän siihen koskea. Hetki pyörittiin parkkipaikalla, en saanut koskettua Beaan. Sitten käveltiin rappukäytävään jossa otin likan syliin ja kannoin autoon.. Eläinlääkärissä Bea oli kiltisti, antoi tätien paijata ja eläinlääkärin kuunnella sydän! Kaikki kunnossa!

Painoa oli tullut muutamia satoja grammoja lisää ja aloitimmekin pari päivää sitten kevyen dieetin, sillä Bea on hiukan pyöreä, kylkiluut tuntuvat jos oikein herkillä sormilla tunnustelee! :))
Luulen, että Bean ihannepaino voisi olla n 7-7,5 kg ja nyt se oli sen reilun 8kg.

Kuvassa Bealla on uudenkarheat valjaat, olisin jotkut muut kuin lilat halunnut, mutta eipä ollut värivalikoimaa. Ja koska Bealla on hyvin erikoinen ruumiinrakenne, en ole löytänyt sille sopivia valjaita, nämä olivat ainoat! Bealla on kapea kaula ja leveä rintakehä. Valjaat, jotka on sopivat kaulasta, on liian pienet rinnan ympäriltä. Ja toisin päin myös, jos löytyy sopivat rinnan kohdalta, ne on kuin pelastusrenkaat kaulalta. Myöskin nämä molemmista remmeistä säädettävät! Olen niin monta iltaa istunut ja etsinyt netistä ja nyt nämä Puppian huppuvaljaat (huppu ihan turhake, on vaan tiellä ja edessä!) olivat sellaiset, jotka istuu Bealle tosi hyvin! Kuvassa näkyy myös aika hyvin nuo turvavaljaat.

Ja Bea on alkanut hiukan keppostelemaan :)
Eräänä päivänä kenkäni löytyi olohuoneessa olevasta koirien pedistä, ehjänä ja perjantai-iltana sillä aikaa, kun kävin näöntarkastuksessa, JOKU oli napannut korkeahkon laatikoston päältä monta viikkoa olleen lahjapaketin.. ja ollut kovin utelias, mitä sieltä löytyy! Siellä oli suklaarasia, jota ei oltu purtu sekä vauvelin lelu, joka oli täysin ehjä, mutta lahjapaperit olivat olleet ihan parasta tekemistä!

Bea toivottaa kaikille oikein onnellista Uutta Vuotta 2017 ja toivoo, ettei kukaan koira joudu karkuteille vuoden vaihtuessa... Bealle itselleen koittaa tuhat kertaa parempi uusi vuosi, kuin vanha oli...!

VIDEOlla ollaan kävelyllä Elviksen kanssa :)


Bea tykkää ulkoilusta

Uudet valjaat ja turvaremmihässäkkä! 

Bea edelleen tykkää keittiön tuoleista! 

Maharapsut on ihan parhaita! 
Meillä on Irinan kanssa hyvät välit, kuten huomaatte! 
Jännittävä paketti! Syyllinen reilusti paikalla ihailemassa hampaittensa jälkiä! :)

maanantai 26. joulukuuta 2016

Takapakkia

No niin, aika vetää takaisin aiemmat ajatukseni siitä, että Bea olisi jo kotiutuskelpoinen!
Takapakkia tuli että heilahti. Ja kaikki sai alkunsa suurinpiirtein näin:

Tiistaina aloitin Axilur-kuurin, keskiviikkona annoin siis toisen tablettisatsin. Keskiviikon-torstain välisenä yönä oli Bean masu reagoinut matolääkkeeseen niin kovin, että sillä oli yöllä ollut todella kova ripuli. Aamulla heräsin, totesin tilanteen ja aloin mitään sanomatta siivoamaan. Mutta Bean käytös oli täysin muuttunut! Se meni pitkin seiniä, katsoi minua kauhu silmissään... Yritin saada sille kaulapantaa, eihän siitä meinannut tulla mitään... Yritin ymmärtää, mitä yön aikana on tapahtunut, että Bean käytös muuttui niin täysin. Ehkä ne menneisyyden peikot tulivat vahvasti esille, mahdollisesti se on saanut huutia edellisessä elämässään lattian sotkemisesta? Lisäksi sen masu on varmastikin ollut kipeä. Ja ehkä se tämän kaiken sitten liitti minuun? En tiedä, mutta ihan kamalan kurjaltahan tämä tietenkin minusta tuntuu, mutta varmastikin myös Beasta! Kun meillä oli jo hyvin läheiset välit! Aloitamme siis alusta.
Nyt olemme päässeet jo siihen pisteeseen, että Bea tulee eteiseen ja antaa nätisti pukea valjaat ja takin, tulee jopa reiden päälle, ihan lähelle siis. Ja on taas muutaman yön nukkunut jo makkarissa meidän kanssamme.
Ulkona tuli eilen täysi paniikki, se ryntäili ja säntäili ympäriinsä, pelkäsin niin kovasti, että turvavermeet pettää ja se pääsee vapaaksi.. Näitä paniikkejakaan ei ole tapahtunut enää pitkään aikaan ennen eilistä. Ja se paniikki johtui siitä, että sanoin Donnalle hieman napakammin, että ei saa syödä niitä jäniksenpipanoita, joita se jatkuvasti ja intohimoisesti ulkoota etsii ja löytää... eli suu kiinni Marjo, kun olet koirien kanssa ulkona...!

Jouluhan tuli ja meni, koirat ja Irina saivat myös herkkupaketteja, hyvältä tuntui katsoa Bean askartelua oman pakettinsa kimpussa. Mahtoikohan tämä olla Bean ensimmäinen, oikea Joulu, jolloin sai ihan ikioman paketinkin?

VIDEOon on kuvattu koko koiralauman askartelut pakettiensa kimpussa :)

Aloimme kuuntelemaan läppäriltä jo vuoden vaihteen pauketta ja rytinää, vielä ei ainakaan Bea ole siihen reagoinut, mutta läppäriltä kuuluvat äänethän eivät vastaa sitä todellisuutta, jossa talon seinistä lähtee kaikuja ja tuuletusräppänästä puskee hajuja sisään ja pimeydessä välkkyy... mutta kyllä me kuitenkin jatketaan harjoituksia, ei siitä nyt haittaakaan voi olla!
Jos haluat harjoitella oman lemmikkisi kanssa, niin TÄÄLTÄ löytyy

Lisäksi muutama peruskuvakin on ympätty postaukseen!


Oma paketti!

Venyy, venyy...

Ai miten niin suloinen!?!

Niin sielukas katse..


perjantai 23. joulukuuta 2016

Hyvää Joulua!

Tämä lienee Bean ihka ensimmäinen oikea Joulu. Pukki tuo varmasti Bealle monta pakettia, sillä Bea on ollut niin hirmuisen kiltti, varmaan koko elämänsä.. :) Luulen, että myös maisitiaisia on tarjolla, kinkkua ainakin, tietty!

Mitään erityisen uuttahan täällä ei ole tapahtunut, normisettiä vaan :D Josko Joulun jälkeen olisi muutama uusi kuvakin tarjolla?

Video on ollutkin jo yhdistyksen face-sivuilla, mutta tässä se vielä uudelleen. Kotihoitopaikan vanha neiti Donna, helmikuussa 16v jaksaa näitten hoitolasten kanssa temuta, on se vaan niin suloista!

Ja Bea rakastaa puruluita, mutta Dental Stickseistä se ei ymmärtänyt sitten yhtikäs mitään :))

Täh? Mikä tämä muka on??! 
Ja edelleen.. Bea rakastaa rapsutuksia  < 3





BEA & HOITOMAMMA + KAVERIKOIRAT + KISULI toivottavat kaikille Rauhallista ja Hyvää Joulua! 
Kuvassa Donna joulufiiliksissä, toivottelee meidän kaikkien puolesta Hyvät Joulut!



sunnuntai 18. joulukuuta 2016

2 viikkoa Suomessa

Bea on ollut nyt 2 viikkoa Suomessa.
Vaivaiset 2 viikkoa ja se on kehittynyt ihan hurjasti! En olisi ikinä uskonut, että siitä pelosta tärisevästä pienestä tytöstä kehittyisi näin nopeasti ihan peruskotikoira!

Vasta kuluneella viikolla Bea on alkanut käymään vesikipolla. Aiemmin se ei juurikaan juonut. Lie tottunut siihen, ettei vettä ole ollut saatavilla...
Ja juuri kun kirjoitin, ettei se ymmärrä leikistä eikä puruluista mitään, se lauantaina alkoi rouskuttamaan puruluita! Ja sitten vaan odotellaan, milloin ne leikit laitetaan pystyyn! :))

Bea on oikeastaan aika täydellinen kotikoira. Sillä ei ole eroahdistusta, on itsenäinen mutta seurallinen - ei siis jatkuvasti roiku kantapäillä, Ei hauku turhia, ainoastaan haukahtelee ja kurlaa, kun toivoo rapsutuksia ja silloin, kun on veskihätä. Siis on tästä päätellen sisäsiistikin :D
On oppinut kivasti jo ulkoilun salat, ja jos se tätä vauhtia kehittyy, siitä voi tulla vaikka millainen lenkkimestari! Bea antaa pukea nätisti vaatteet ja valjaat.
Kissa on Bean mielestä jännittävä otus, ei käy härkkimässä eikä kiusaamassa, kunnioittaa ja antaa olla, vaikka se kiinnostaakin.
Kuten olenkin jo useaan otteeseen kirjoittanut, niin Bean mielestä läheisyys ja rapsutukset on maailman parasta! Niistä ei voi saada tarpeekseen..

On ollut ihanaa seurata, miten se on muuttunut hyvään suuntaan. Nyt se jo iloisesti heiluttelee häntäänsä tyytyväisen näköisenä ja iloisena. Jonkin verran se vielä saattaa välillä väistää esim kättä, mutta se ei siltikään pelkää, väistäminen taitaa olla sillä vaan niin tiukassa muistissa? Se on onneksi nuori koira vielä ja kaikki edellisen elämän kurjuudet tulevat painumaan unholaan.

Bean turkista.... näyttää siltä, että ovat joutuneet tarhalla leikkaamaan turkkia, se on ehkä ollut pahasti huopaantunut ja varmasti myös likainen. Eli jännityksellä jäämme odottelemaan, miten pitkä tuosta kiharaisesta karvasta tuleekaan vai kasvaako kuitenkaan pituutta ollenkaan??!!

Tietenkin mietin, millainen koti olisi Bealle ihanteellisin. Bean uudessa kodissa voi olla toinen koira, mikäli kemiat kohtaavat. Voi olla myöskin koiriin tottunut kissa. Lapsista en osaa sanoa, miten Bea niihin suhtautuu. Mutta ennenkaikkea Bean uuden kodin tulee oikeasti rakastua Beaan. Haluta auttaa Beaa reipastumaan ja luottamaan, että maailma tarjoaa sille jatkossa vain parasta! Ja kun oikeasti rakastaa, niin se voittaa kaikki esteet ja vaikeudet. Sitä Bea tarvitsee. Se ei ole rakkautta saanut aikaisemmin, nythän me sitten tarjoillaan sille ihan sylikaupalla rakkautta! Olisi varmasti hyvä, jos uusi koti sijaitsisi hieman hiljaisemmalla alueella, rivi- tai omakotitalo olisi käytännön kannalta varmasti aika hyvä ratkaisu.
Ehdottomasti uuden kodin tulee ymmärtää herkkää ja kultaista Beaa, antaa sille aikaansa, mennä sen ehdoilla kunnes yhteinen sävel löytyy. Bea on sen ansainnut!



Pömppömasu ruokalevolla! 

Puruluu, mikä uusi ja eksoottinen herkku, nam! 
Bean mielestä tyyny on ihan paras nukkumapaikka! Siinä se yönsä nukkuu, vaikka oikeita petejä olisi kyllä tarjolla!