Täydellinen epäonnistuminen

Kokonainen, vaivainen kuukausi on kulunut siitä, kun Dorita laskeutui Suomeen, kotihoitoon.
Se on kehittynyt todella paljon noin lyhyessä ajassa. Muutama esimerkki;
Osaa olla yksin kotona, pureskelee vain pahveja, joita sille jätetään. Muutamana päivänä se ei ole jaksanut edes pureksia kaikkea, vaan on lounastauolla tullut unisena minua vastaan. Se ei myöskään kokoajan halua tietää, missä minä olen, vaan voi hyvinkin pötkötellä vaikkapa sänkyni päällä vaikka minä olen olohuoneessa. Eli rentoutumista on tapahtunut paljonkin

Ulkoilu tutuilla reiteillä sujuu jo paljon paremmin, toki sitä vielä jännittää, mutta olemme päässeet kiertämään nuo reitit paljon aikaisempaa reippaammin.

Rappukäytävästä kuuluvat äänet se ilmoittaa entistä laiskemmin ja kylään tulevat ihmiset eivät enää jännitä kuin hetken, ja sitten se jo meneekin moikkaamaan häntä vispaten.

Ja vain 5 viikossa! Ihan loistavaa kehittymistä, olen kovasti ylpeä siitä!

Mutta minä itse olen epäonnistunut jo toistamiseen tänä vuonna. Ja annan itselleni anteeksi.
Kotihoitajan tarkoitus on ottaa tarhakoira kotiinsa, tutkailla millainen se on ja millaiseen kotiin se parhaiten sopisi. Ja tietenkin aloittaa sen kanssa kotikoirana olemisen aakkoset, valmistaa sitä loppuelämänsä kotiin. Tässä kohtaa meni pieleen. Ensin Bea ja nyt Dorita. Kotihoito epäonnistui täysin, sillä olen korviani myöten hullaantunut Doritaan, enkä aio sitä kenellekään muulle antaa. Se jää tänne. Se on jo kotona.
Olen niin onnellinen että sain tuon rakkauspakkauksen luokseni! Se on niin ihana tyttö, hellä, leikkisä, läheinen... ihan meidän näköinen tyyppi! Saa onnitella! :))

Kyllähän tänne vielä sopii kotihoitolaisiakin, kunhan Dorita on ensin reipastunut. Vai uskallanko ollenkaan enää kotihoitolaisia ottaa edes...!!
Dorita, Rita, Riitta, Riitta-Liisa, Rimpula, Möhkis, Torttu... niin, näitä lempinimiä silloin kyselin, ennenkuin se tuli. Doritaksi jäi mutta vino pino toinen toistaan älyttömämpiä lempinimiä sille on jo siunaantunut, joku niistä ehkä jää pysyväksi!

Blogin päivittäminen ei nyt ihan kokonaan lopu, vaan kirjoittelen aina välillä Doritan kuulumisia, kuten myös Bean ja siinä sivussa Elviksenkin! Irina-kissakin voi vilahdella tekstissä ja kuvissa :)

Liivijengi iltakävelyllä

Bea ja Dorita, ystävät

Omituisia asentoja vol. XXI
Kuvassa se ottaa lääkkeensä pikkukiposta

Silppuri tehnyt työtään, mutta vain pahveja on rikottu. No, ehkä hiukan
myös maton reunaa tuunattu...  Bea on kuitenkin syytön ainakin suurimpaan sotkuun

Näin meillä yleensä järjestäydytään nukkumaan...

...ja näin herätään. Ihan on silmukat sikkuralla unesta! 

Turvassa. Kotona. Rakas.