Piti eilen jo käynnistää blogi jossa olisin jakanut tunnelmia uuden hoidokin tulosta.
Hyvin ristiriitaisin tuntein ja nopealla aikataulullahan poika saapui, mietin miten se tulee meillä toimeen kun täällä on kaikkea mistä se ns. ei tykkää; nuori pojankloppi, toisia uroksia, on kissaa ja kiirettä.
Hieman alustusta mistä se tuli ja miksi Otto nyt sitten meille muutti...
Otto on siis ollut vuoden suomessa ja on 2-3 vuotias musta kääpiövillis. Espanjan elämä sillä on ollut aika surkea, se löytyi pentutehtaasta monen muun kanssa. Liekö ensimmäisen vuotensa seissyt häkissa?
Otto sai kodin ja kaiken piti olla sen osalta hyvin. Mutta kävi ilmi, että Otto räyhää remmissä toisille koiruuksille eikä sulattanut perheen 13v poikaa vaan kävi sitä puremassa, ensin harvoin ja viimeaikoina ihan säännöllisesti. Miksi, sitähän me emme voi tietää. Nyt sitten perheeseen on tulossa koiranpentu ja perhe teki päätöksen että Oton on parempi olla muualla.
Perheessä pystyttiin olemaan Oton kanssa päivät kotona joten mahdollisesti tiedossa on myös eroahdistusta..
Näin.
Kävin siis vastaanottamassa paketin tänään Helsingin linja-autoasemalta.
Kotimatkalla autossa se oli tietenkin arka mutta erittäin uteliaasti tutki ikkunasta näkymiä. Kiipesi olkapäälleni että näkisi vieläkin paremmin :)
Reippaasti tellusteli parkkipaikaltamme ulko-ovelle, kuittasi puskat ja turautti vielä kakkosella perään, hieno poika kun ei se ole kuulemani mukaan sisäsiistiksi oppinut. Alku meni siis hienosti :)
No sitten tuli se totuuden hetki, kotiovi auki ja Otto sisään. Kyllä siinä oli pienelle turriaiselle kauhun hetket, tosin se ilmaisi heti viehkeällä äänellään ettei tarttis tulla tungeksimaan... Buddy sai suurimmat haukut ja heti hyvänä kakkosena kissat.
Tilanne rauhoittui nopeasti, sillä lapseni oli ohjeistettu ( ties monennenko kerran! ) olemaan huomioimatta Ottoa, joten heistä ei ollut Otolle stressiä.
Tätä kirjoittaessani Otto on ollut tässä kummajaisten huushollissa tunnin. Mielestäni se, että se makoilee melko rennon näköisenä eteisen portin vieressä ja omat koirani jossain täällä pitkin poikin lattioita, tarkoittaa sitä että tässä on vielä ehkä toivoa saada lauma toimimaan ja Otto rohkeammaksi ja itsenäisemmäksi pieneksi sieväksi villakoiraksi!
Blogi siis jatkuu tämän uuden hoidokin myötä, kuviakin tulee kunhan tässä tutustellaan ensin!
Ei kyllä voi kuin ihmetellä adoptioperheen toimintaa: otetaan koira, epäonnistutaan sen koulutuksessa, ratkaistaan tilanne ottamalla uusi koira ja hylkäämällä vanha. Toivottavasti Otto-koiruus löytää pian loppuelämänsä kodin ja pääsee vihdoin nauttimaan omasta perheestä!
VastaaPoistaToivoisin, ettei täällä tuomittaisi ratkaisuani; te ette tiedä koko totuutta; mikä tilanne perheessäni on ollut ja miksi ratkaisuun on päädytty. Tämä blogi antaa tilanteesta vain toisen käden tietoa ja siitäkin vain pintaraapaisun...
VastaaPoistaRemmirähjäämistä emme itse ole ongelmaksi kokeneet, joten emme ole siihen myöskään koulutuksessa puuttuneet. ( Meillä on iso piha jossa koira sai ulkoilla vapaasti kanssani, lisäksi metsä ym lenkit jossa emme montaakaan vierasta koiraa tavanneet)Poikaa kohtaan hyökkäily tapahtui (lievempänä) ihan alussa pari kertaa, oli poissa monta, monta kuukautta kunnes nyt yks kaks koira alkoi ihan jatkuvasti hyökkäämään poikaan kiinni.
Pentu oli päätetty ottaa jo kuukausia sitten, nyt tämän yllätävän agression edessä, alle viikkoa ennen pennun tuloa, päätin että kaikille osapuolille on parempi, että mieleltään jostain syystä järkkynyt laumamme jäsen on parasta luovuttaa sellaiseen perheeseen, jossa se ei koe itseään uhatuksi.
Minulla on ollut rescue koira 8joka kuoli vanhuuteen 1,5 v sitten) ja ns. tavallisia koiria) ennenkin, en pidä yhtäkään koiraa kertakäyttötavarana! Aina asiat eivät vaan mene niinkuin itse haluaisi ja on todella TYPERÄÄ esittää täällä tai muualla tuomioita toisista ihmisistä/ heidän päätöksistään asioista yhtään mitään tietämättä!
Ja Marjo; kerroinhan, että koira on lähes 100% sisäsiisti, öisin ilmaantuu pisuja lattialle.
Minusta on aika yllättävää, että täällä saa ja voi olla tuollaista tekstiä. Pitääkö tästä tulkita, että jokainen yhdistyksenne kautta koiran adoptoiva KUNNOLLINEN PERHE/ KOIRAN OMISTAJA saa kamalat ryöpytykset niskaansa, mikäli kaikki ei menekkään niinkuin elokuvissa?!
MARJO YRITÄ JAKSAA!!!
VastaaPoistaSirpa