Älä edes haaveile!

Ikäväkseni joudun kertomaan, että vanha koirani Donna nukkui pois muutama viikko sitten... hoitomammalla on kauhea ikävä, onneksi huushollissa on vielä 3 koiraa ja kissa pitämässä mamman arjen askareissa kiinni. Donna olisi Ystävänpäivänä täyttänyt 16 vuotta. Noihin vuosiin mahtuu todella paljon elämänvaiheita, joissa Donna oli mukana. Nuku hyvin, pikkuinen, koskaan et lähde sydämestäni...

Vauvasta vanhaksi

Bea reipastuu päivä päivältä, nyt se jopa uskaltautui ihan itse hyppäämään sohvalle, nautti täysin siemauksin maharapsuista ja piti päätään sylissäni, kyhnäsi aivan kyljessä kiinni! Ihana, pidän sitä edistysaskeleena, sillä selkeästi sen on tehnyt mieli sohvalle jo aiemmin.
Muuten elämä rullaa omalla painollaan, onhan Bealla vielä omat kommervenkkansa, jotka täytyy huomioida, mutta mennään sen ehdoilla niin pitkälle, kuin pystytään.

Näiden hoitoviikkojen aikana olen miettinyt useasti Bean tulevaa kotia, millainen sen pitäisi olla, millaiset olisivat sen uudet ihmiset. Ja ollut paha mieli siitä, että juuri kun Bea on kotiutunut ja rentoutunut, alkaa kaikki alusta. Bealla on niin tiukasti edellinen, ilmeisen huono, elämä takintaskussaan, voi olla, ettei sen psyyke kestäisi. Aina hoitokoirasta luopuminen tuntuu siltä, että pettää hoidokkinsa, kun antaa sen eteenpäin. Mutta aiemmat ovat olleet vahvempia, vaikka joku niistä on kovin arka ollutkin. Beaa voisi kuvailla sanalla hauras, henkisesti hauras.

Näinpä sitten tein päätöksen, ettei Bean tarvitse lähteä kotia etsimään, sillä on koti täällä meidän luona, meidän sydämissä. Olisin tehnyt tämän päätöksen todennäköisesti, vaikkei Donna olisi meitä jättänytkään. Onhan minulla ennenkin ollut 4 koiraa ja vielä hoitokoiriakin lisänä!
Ja päätös ei todellakaan syntynyt säälistä, vaan ihan puhtaasti siitä, että olen niin korviani myöten ihastunut tyttöseen! Jo siitä hetkestä, kun näin sen videon Villenan tarhalta, silloin tiesin, että tuo tyttö on saatava pois tarhalta, se kärsii siellä niin ja vaikuttaa äärettömän suloiselta, ja sellainenhan se sitten olikin!  Päätöksen sinetöiminen tuntui niin hirvittävän hyvältä! Muka mietin sitä vakavasti monen monta päivää, vaikka sydämessäni tiesin, etten voi sitä kenellekään antaa... :) Järki ja tunteet... niillä ei ole mitään tekemistä keskenään, minä toimin yleensä sen sydämen ehdoilla, järki jää kauas taakse..! :))

Nyt ei teistä kenenkään tarvitse enää haaveilla Beasta! Vesalaa lainaten; hän on minun!

Eli tällä erää päätän blogini tähän, jatketaan sitten taas, kun luokseni pelmahtaa joku toinen apua tarvitseva koiruus! Kiitos, kun olit mukana Bean ensimetreiltä tähän hienoon hetkeen!

Vai... pitäisikö silloin tällöin laittaa jotain päivitystä Beasta ja kuvia??

Awwwww.....

Pää sylissä

Tyylillä

"Kiinalaiset ne sipsuttaa..." :D

Koko jengi kasassa!

Bean valitsema ikioma tyyny, isompiakin petipaikkoja olisi kyllä tarjolla...

Ehei, älähän edes haaveile, mullahan on jo koti!
Mamman oma nuppunen, ikioma!

Reipas ulkoilija

Alun pihapanikoinnista on vain harmaa muisto jäljellä. Bea on todella reipas ja innokas ulkoilija, jonka kanssa voi nykyään mennä ihan  mitä reittiä tahansa! Se nuuskuttaa pitkään ja hartaasti, kulkee reippaasti ja nätisti remmissä. Enää se ei seilaa edes takas, ympäri ämpäri, vaan pääasiassa remmit pysyy suht nätisti eikä ole letillä! Se on utelias jos toisia koiria sattuu tulemaan vastaan, ei rähjää eikä myöskään pelkää, ujostelee kylläkin, on varovainen. Bea ei välitä sataako lunta, räntää tai vettä, se lähtee mielellään ulos. Ainoastaan niillä kovilla pakkasilla se teki stopin jo rappukäytävän ulko-ovella, sen tassuihin sattui tuo kova pakkanen. Onneksi pakkasia ei kestänyt montaa päivää!

Bealla on aamut kaikkein vaikeimmat, se arastelee minua silloin. Mutta selkeästi ajan myötä vähemmän ja vähemmän. Mustat takit jännittää, ja arvatkaapas onko ihan tavallisella suomalaisella juurikaan muita värejä takissaan... no eipä ainakaan minulla. Mutta ollaan harjoiteltu takki päällä paijaamista, kyllä se alkaa luonnistumaan! Tuo ei sitten päde ulkona, ainoastaan sisällä.

Kun Bea jokin aika sitten oppi juomaan vettä, on sisäsiisteys satunnaisesti ottanut takapakkia. Se ei välttämättä jaksa pidättää työpäivän mittaista aikaa, mutta jos hätä yllättää, niin se menee nätisti lehden päälle pissalle. Mutta näin tapahtuu melko harvoin, joskus kuitenkin.

Bea ymmärtää jo Denta Stixsienkin päälle ja napostelee niitä mielellään, mutta kaikkein mieluisin on ihan peruspuruluu, niistä Bea tykkää todella paljon!

Mukavasti meillä täällä arki rullaa eteenpäin, Bea on osa porukkaa jo omasta mielestäänkin.
Kivasti se on hoksannut muiden esimerkkiä noudatellen valjaskuviomme, kun ollaan tultu ulkoa sisään, meillä koirat istuu automaattisesti eteiseen odottelemaan riisumisvuoroaan, näin tekee myös Bea, se todellakin useimmiten jopa istahtaa odottelemaan. Nauratti yhtenä iltana, kun tultiin iltalenkiltä sisään, ulkona oli satanut ja Bean turkki oli märkä niiltä osin joita vaatteet eivät peittäneet, Irina kissa tuli eteiseen, nuuski hetken Bean poskea ja alkoi nuolla sitä kuivaksi, eikä Bea ollut moksiskaan :))

Bea on hirmuisen suloinen ja pehmeä tyttönen, se tarvitsee vaan aikaa oppia luottamaan siihen, että elämä kohtelee sitä kauniisti jatkossa, sen ei tarvitse pelätä tai olla ilman ruokaa tai vettä. Sillä on lämmin koti, pehmeä peti ja säännölliset ulkoilut.
Näin ei ole mm sen siskolla, Damariksella, joka ihan yhtä arkana ja pelokkaana on yhä tarhalla odottamassa parempaa... sellainen ihme ei ehkä osu sen kohdalle, sillä arat koirat eivät oikein kelpaa edes ulkomaisille yhdistyksille, jotka koiria tarhalta varaavat... Itse toivoisin, että voisin Damariksen ottaa sieltä pois, mutta ehkä kaksi arkaa koiraa yhtaikaa saattaa olla liian suuri haaste... :(

Jin ja jang?

Pakkaspäivänä piti hetkeksi lainata Elviksen t-paitaa ulkoilun jälkeen

Niin pehmeä ja suloinen!

Tässä on Bean sisko, Damaris, joka on tarhalla, yhtä arkana ja peloissaan kuin Bea oli..
Voi kun senkin saisi sieltä pois!

VIDEOlla Bea kurluttaa
TÄSSÄ Bea ja Elvis treenaa yhdessä kävelyä
Bea löysi aarteen!
Bea söpöilee ja vähän Hanikin
ja vielä ILTAKÄVELYLLÄ Elviksen kanssa, treenit kannatti!

Ja näissä kahdessa videossa pieni Damaris...

Eli, Bea edistyy pikkuhiljaa, hitaasti mutta varmasti!