Jackin kuulumisia

Ei ole viikkoakaa vierähtänyt Jackin muutosta omaan kotiinsa.

Ikävä on hoitomammalla helpottanut hieman, kiitos uuden kodin aktiivisesta yhteydenpidosta sekä Jakkisen uskomattoman hienosta sopeutumisesta uuteen tilanteeseen! On se mahtava otus...! <3

Laitan Jackin kirjeen hoitomammalleen teille kaikille luettavaksi, olen edelleen äärettömän onnellinen pojan puolesta, niin mahtavan kodin se sai :))

Wuf!

Terveisiä täältä uudesta kodista, tääl on ollu ihan kivaa, vaikka aluksi jänskätti aika paljon, kun kaikki hajutkin oli ihan outoja! Tääl on muuten kaks kissaaki niinku meilläki oli. Toinen on ihan jees mut toi toinen on sellanen äkäpussi… Se pisti mua tassulla kun se luuli et vien sen heinät mut enhän mä niitä olis vienyt, mä saan tarpeeksi heinää ulkonakin. Tänään mä sit istuin ihan rauhassa ihmettelemässä maailman menoo, kun se yhtäkkiä tarras käpälällä kiinni mun häntään! Vähänkö mää säikähin! Mää vaihoin äkkiä maisemaa ja tuumasin että mun häntää et kyllä vie. On me haisteltu nenätystenkin, mut mää pysyn varaksi vähän kauempana siitä kummiski. Se meinas omia mun luunkin vaikka se ei ite edes tykkää luista. Aattele! Arvaamattomia nuo naiset… 

Tääl saa paljon herkkuja ja jos menee istumaan sen kaapin eteen mistä tulee ruokaa niin saa aika usein nakkia! Mä istun siinä aika usein... Kantsii tosiaan olla paikalla kun toi uus mamma keittää aamukahvia, sillon se antaa juustosta sellasen koiraveron, joka tietty tulee mulle lyhentämättömänä. Slurps. Eilen mää sain myös suuren suuren LUUN! Uus mamma otti siitä kuviakin, kun mä niin tykkäsin siitä. Se oli aika tosi herkullinen luu.  

Uus mamma puhuu sellasesta lomarytmistä. Se tarkottaa sellasta et herätään aamulla lenkille ja syödään aamupala ja sellasta. Sit me eilenki nukuttiin yhessä päikkärit tuolla makkarin sängyllä ja mentiin pitkälle lenkille vasta yöllä. Aattele, keskellä yötä! Mut mää tykkään kyllä ulkoilla yölläkin, ei oo niin kuumakaan. 

 Me mentiin yöllä ekaa kertaa sinne isoon metsään. Siellä oli ihan huippua! Kuulu vaikka millasten elukoiden ääniä ja mä löysin ison kasan sellasia papanoita. Mä vähän maistoin niitä mut ei ne ollu kovin hyviä…. Uus mamma sano et siitä on menny hirvi. Mua vähän jänskätti ne hajut niin pistin varaksi niskavillat pystyyn et jos se sellanen hirvi tulee vastaan niin säikytän sen isona poikana pois, mut ei se onneks tullu. Mä menin sit vähän matkaa uuden mamman perässä mut melkeen koko ajan nenä halus mennä ekana ja mä menin uuden mamman kans perässä.

Nenä meni välillä aika kovaa kyytiä niitten hajujen perässä… Häntäkin ilahtu siitä mettäreissusta niin paljon et se oli tyytyväisenä kippuralla koko reissun!

Siellä oli myös ihan hyvä salaattipöytä, vaikka ehkä vähän vaatimattomampi mitä siinä uuden kodin lähellä on. Mut en mä valittanu. Tiedäthän sä mut, mä oon tällänen herrasmies tilanteessa ku tilanteessa.

Siel oli sit juotavaakin. Mä värjäsin samalla jalat ruskeeksi noin niinku vaihtelun vuoksi. Se uus mamma vaan sano et ruskeet jalat ja ilonen mieli! Se oli aikalailla oikeessa. Brunettina oli hauskempaa!

Siel mettässä oli sellanen peltokin. Sielläki oli ihan kivvaa! Mä nuuskin tarkasti niitä ruohonkorsia siellä. Uus mamma sano et saan mä sit joskus juosta siellä vapaanakin, kun oon eka vähän kotiutunu. Mulla oli niin hauskaa et olisin halunnu juosta heti ja mä tein taas niitä kenguruloikkia mut uus mamma pisti pelin poikki, kun mulla ei ollu ees valjaita. Se meinas et menee niskat jos silleen riehuu. Aika tylsä juttu. Se sano et se laittaa mut ens kerralla sellaseen pitkään juoksutusliinaan kiinni että saan vähän spurttailla. Saas nähä et mikä se sellanen juoksutusliina on…

Kotiovella se uus mamma sit sano, että noin ruskeilla jaloilla ei oo asiaa sänkyyn. Mää sit kävelin nöyränä poikana perässä pesulle ja annoin sen suihkuttaa mun jalat, mut sit se hokas et se oli unohtanut ostaa mulle omaa pesuainetta… Kaiken muun se on kyl ihan kiitettävästi laittanut valmiiks. Se sit kaivo esiin sellasen pullon, jossa oli kissan kuva. Mä vähän nikottelin et hei ei kai nyt oikeesti kissanpesuainetta…? Mut se vaan tuumas et käy sekin ihan hyvin. Mä sit sanoin et ok, tän kerran saat sillä pestä ja niin se sit pesi mut sillä kissanpesuaineella. Vähän nolo juttu kyllä… Sit ku mulla oli taas valkoset jalat niin mä pääsin makkariin. Se uus mamma oli kuivannut mun turkin ehkä vähän huolimattomasti niin mä sit hoidon sen homman loppuun. Mä kuivasin itteni loppuun omatoimisena poikana. Ja arvaappa mihin? No niihin lakanoihin tietty. Turkki kuivu tosi nopeesti kun mä pyörin siellä sängyssä! Se uus mamma vaan nauro mulle mut ei siinä mun mielestä ollu mitään hauskaa. Ihan järkiratkasu ja hyvä tuli.  

Mua rupes sit väsyttään aika paljon sen lenkin jälkeen ja mä taisin vähän kuorsatakin. Lattialla on sopivan viileetä mulle, kun tänään oli niin kuuma päiväkin. Sänky sopii mun mielestä paremmin just luun syöntiin tai siihen kuivaamisen tai sit lyhyisiin päiväuniin. 

Et tämmöstä täällä on. Välillä mulla tulee teitä vähän ikävä ja sit mä nukun pää siinä tyynyliinalla, missä on tuttuja tuoksuja niin se koti-ikävä helpottaa. Tääl on sit vähän pelottava Sami-heppukin, se on sellanen mies. Jos uus mamma on kotona niin sit mä uskallan hakee siltäkin herkkuja mut jos se ei oo siinä lähellä niin en mä sitten ota. Mää vähän mietin vielä et alkaisinko mää sen kaveriksi, mut kyllä mää taidan alkaa... Se lupas et sekin vois joskus leikkii mun kans palloilla, kun mä eilen leikin niillä ihan yksin. Ehkä kaksin olis kuiteski kivempi leikkiä, kun ei noi kissat ala mun kans millekään...  Katotaan nyt vielä kuitenki. Mä lähen nyt tsekkaan uudet tilukset, mut mä laitan taas pian postia et miten täällä menee. Terkkuja ja lipaisuja kaikille! 

 Terveisin,

Jakkis Oulun poika