sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Hyvin menee...

... mutta menköön!
Olis ihan hirmuisen kiva kirjoittaa jotakin sykähdyttävää blogiin, mutta mistäs kirjoitat?? Kun elämä rullaa tasaisesti, niin eipä mitään ihmeitäkään tapahdu.
No sen verran kiva juttu kävi tänäaamuna, että vastaamme tuli pikkuinen mitteli tai tms suloinen pieni karvapallero, Anita aloitti taas mylvimisen ja hyppelyn. Koiran omistaja ei kuitenkaan Anitaa säikähtänyt vaan jäi juttelemaan. Päästin Anitan varovasti haistelemaan koiraa, pelkäsin, että se survoo etutassulla pienen koiran muussiksi. Vaan kuinka kävikään?! Anita teki kaikki kevätjuhlaliikkeet saadakseen sen pienen koiran leikkimään kanssaan ja toinen melkein vallan innostuikin :)) Voi miten mieltäni lämmitti! Vihdoinkin löytyi joku, joka ymmärsi Anitaa! Että se sillä mylvimisellä lähinnä tahtoo tehdä tuttavuutta! Yleensä ihmiset karttavat meitä, kun tuo vanttera likka alkaa huutelemaan niille, ei siis toiveita kovin usein päästä uusiin tuttavuuksiin. Mutta nyt lykästi, ja näin, miten iloinen Anitakin oli! Siitä oli kiva aloittaa sunnuntain vietto :))

Sateista ja tuulista on ollut, Anitaa se ei haittaa, tyttö menee mielellään ulos ilmalla kuin ilmalla. Ollaan välillä laitettu Anitalle heijastinliivi hieman suojaamaan tihkusateelta, eipä tuo näytä välittävän siitäkään.

Viikonloppuna Anita löysi aarteen, hylätyn futispallon. Lyhyeen kotimatkaan meni toivottaman paljon aikaa, kun palloa piti tappaa ja ravistella, potkia ja kuljetella. Oli muuten hivenen vaikeaa saada Anita jättämään pallo ojanpohjalle, se oli kuin perässä vedettävä aasi ensimmäiset metrit... :))

Muuten täällä on oltu terveinä ja kaikki voivat hyvin. Kuten sanottu, Anita on ihan mahtava kotikoira jonka arki on asettunut uomiinsa ja rutiineista se tietää jo paljon, milloin mitäkin tapahtuu.

Muutamia kuvia taas iloksenne!

Lauantai-illan huumaa...
Anita kanssani kampaajalla, eipä tuolla mitään hätää ollut edes vieraassa paikassa!
Hullu pallokoira!!!
Espanjantytöt lenkkeilemässä
Joo, kyllä väsyttää... Voitko laittaa sen kameran jo pois, kiitos...!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti