Kotihoidokkien kuulumisia: Hevosia ja mökkielämää

Aron on ollut kolmisen viikkoa Suomessa ja on nyt konsanaan kuin kuka tahansa pieni pentunen!

Hampaat vaihtuu pikkuhiljaa rautahampaiksi ja Aron on edelleen sisäsiisti. Poika suhtautuu melkolailla fiksusti uusiin asioihin ja tilanteisiin.

Saimme Aronin kanssa kutsun kaverini mökille muutamaksi päiväksi. Ennen kuin hyväksyin heidän tarjouksensa, piti varmistaa moneen otteeseen, että he jaksavat katsella pienen pennun riiviöintiä. Vastaus oli onneksi monta kertaa myös kyllä, jotenka mökkeilemään päästiin.

Ysäväni haki Aronin ja minut tien varresta pienen hevoskuljetusauton kyytiin, joka näyttää pieneltä kuorma-autolta. Itseäni vähän jänskätti, koska en tiennyt miten Aron reagoisi moiseen kuljetusvälineeseen. Onneksi Aron oli hyvin rauhassa, ainoastaan hieman jännittynyt. Autossa Aron nukahti pitkälle takapenkille hyvin ilmastoidussa autossa sekä tasaisessa kyydissä.

Pitkän ajomatkan jälkeen saavuttiin Lohjalle esteratsastuskilpailuihin. Täällä koitti retken toinen jännittävä osuus, hevoset. Aron kummasteli ympäristön ihmismäärää ja koiria, muttei huomannut heti hevosia. Vasta kun hevonen autostamme lastattiin alas, pienen espanjalaisen koiran aivot rekisteröivät nuo suuret eläimet. Nähtävästi Aron luetteli hevoset päässään harmittomiksi, koska jatkoi tyytyväisenä ympäristön tutkailua.

Pitkän kisapäivän Aron käyttäytyi hyvin mallikkaasti. Matkalla takaisin kotitallille se nukkui sikeästi. Tallissa olikin sitten vähän jännempää. Heti ovilta tervehtivät monet hevoset olivat aika paljonkin jännittävempiä, kuin kisapaikalla kauempana liikkuneet hevoset. Onneksi poika on vielä aika pieni ja sain otettua sen syliin tallinkäytävän kulkemisen ajaksi. Jonkin aikaa tallissa oleiltuaan Aron alkoi hieman tottua hevosiin ja uskalsi itse kävellä karsinoiden välissä kulkevan käytävän.

Vihdoin mökille saapuessamme piti Aronin kohdata vielä kaksi omanarvonsa tuntevaa borderterrieriä. Onneksi kohtaaminen sujui hyvin. Kaveria Aron ei kuitenkaan rouvista saanut, sillä Aron on vielä liian kakara hienojen rouvien leikkeihin. Yhdessä ulkoilu sujui kuitenkin hyvin. Aron sai ulkoiluunsa itsevarmuutta, kun muita koirakaverita oli mukana. Sitä ei häirinnyt, että metsässä toinen bordereista oli vapaana, vaan käveli hyvin remmissä eikä koettanut hyppiä sen perään.

Aronista parasta mökillä oli selvästi ympärillä olevat monet hajut ja jatkuva tekeminen. Sen kanssa oli joku aina keksimässä jotain puuhaa tai se sai olla mukana jossakin. Ulkona myös lelujen heittely oli Aronille mukavaa puuhaa. Sisällä se käyttäytyi oikein hyvin. Se oppi nopeasti ettei roskapussilla saa käydä tai tasoille ei saa hyppiä. Tosin sen piti aina kokeilla uudestaan mutta louvutti nopeasti. Kakara! :))

Aron kävi myös ensimmäistä kertaa koirapuistossa! Voi miten sitä jännitti, vaikka puistossa ei ollut kuin muutama fiksu koira! Teki niin kovin mieli leikkiä, mutta jännitys vei voiton. Kyllä Aron puistossa touhusi ja juoksenteli, sai energiaa purettua kivasti. Ehkä seuraavalla kerralla koirapuistossa Aron osaa olla jo rennommin, kun paikka on tuttu!