Kesä!

Meillä on nyt Hanin kanssa kesäloma!!

Uutisia edistymisistä ei ole, mutta kaikkea muuta sitten onkin. Hiukan tässä ihmetyttää Hanin ruokailut, se saattaa syödä kuin hevonen 3 viikkoa ja sitten toiset 3 viikkoa syö todella huonosti. Ja tuon mallisessa koirassa kolmen viikon huonosti syöminen näkyy heti, likasta tulee luuranko... no, kaipa se itse tietää mitä tekee? :)

Nyt kesällä ollaan nautittu mukavista paikoista Hanin kanssa.

Kävimme mm Oittaan rannalla ja Hani käveli perässäni järveen ihan helposti, no kuitenkin vain sen verran syvälle ettei masu kastunut :) Vaan eipä haitannut, en minäkään olisi voinut pitemmälle mennä, sillä housunlahkeet olisivat kastuneet.

Rövaren saareen mentiin yhteysaluksella, Hania jännitti mutta hienosti tyttö pärjäsi ja saaressa nautti kaikin aistein rauhasta ja meren kohinasta.

Kuvasatoa siis tähänastisesta kesänvietostamme!

Oittaalla

Oittaalla

Saaressa

Rövaren saaressa

Se on niin kaunis, reipas ja ihana!

Pikku-Allie hoidossa

Böö... anna pusu?

tätä galgot tekee parhaiten!

Hyvää Juhannusta!

Aurinkomme alla ei mitään suuria ole tapahtunut.

Hani käy töissä, valitettavasti se on ihan intopinkeä heti aamusta, kun huomaa minun tekevän lähtöä. Sinne se rymistelee eteiseen häntäänsä heilutellen ja odottaa, että kaivan valjaansa ja puen myös sen.
Kuluneella viikolla oli havaittavissa yhden kerran hitautta kömpiä lämpimästä sängystä eteiseen, no, otan sen hyvänä merkknä :)

Pupuja täällä uudessa kotimetsässä on paljonkin. Mutta Suuri Metsästäjä käyttää vain pitkää nenäänsä eikä silmiään. Itse näen useinkin kun pupu säntää karkuun meidät nähdessään, mutta Hani kulkee innoissaan nenä maata pitkin viistäen eikä pupua useinkaan bongaa. Miten ihmeessä se on ikinänsä itselleen tuolla tekniikalla ruokaa Espanjassa saalistanut...! :))

Rappukäytävästä on tullut Hanille kammotus. Se ei ensimmäisten viikkojen aikana ollut niistä millänsäkään, sitten ylöstultaessa pari viimeisintä rappusta tuotti sille ongelmia. Siitä ongelmasta päästyään se keksi, että kun tulemme kotiovesta rappuun, se kohta on liukas. Nyt en tiedä milloin mikäkin kohta on Hanskin mielestä liukas, mutta aina jokin kuitenkin. Reipas se on ja tulee rohkeasti rappuun, ja yrittää kovasti... Rohkelikko!

Hani viettää tänään elämänsä ensimmäistä Juhannusta. Njaa, ei kait se sen kummoisempi päivä sille ole, mutta itsellä tämmöiset ajatukset pyörii päässä, ensimmäinen joulu, pääsiäinen... jne.

Muutamia kuvia iloksenne!

Hani on oppinut siistimään purkit ja purnukatkin!

Juhannuksena sitten vesilinjalla!

Ihan vähän jo irroitellen

Lähtöruudussa ollaan

Edelleen lähtöruudussa. En ole vielä kokeillut, kuinka kauan Hani pystyy olemaan yksin.
Se on valppaana joka ikinen aamu kun teen lähtöä töihin, ja tulee eteiseen. Se on sen merkki, ettei likka ole valmis jäämään kotiin yhtään. Kun muistelee aiempia aikoja, Hanihan ilmaisi kykynsä olla  yksin kotona juurikin sillä, ettei sitä kiinnostanut lähtöni laisinkaan. Annetaan siis tytölle vielä aikaa, ettei se ala panikoimaan. Huoh.

Ja koska mitään uutta kerrottavaa ei oikein ole, niin muutama kuva Hanista ja sen omituisista jutuista... :D

Rouva Yläleuka

Jep, rankan työpäivän jälkeen ei jaksa seisaaltaan syödä? Juo muuten duunissakin vetensä makuulteen... Laiska vai fiksu?

Ou Jee..!

Kinttukoira

Muutama kuva ja juoksuvideo

Mitään uutta ei ole kerrottavana.
Hani on kulkenut mukanani töissä ja on todella tylsistynyt oloonsa siellä. No ihmekös tuo, onhan sen duunipatja paljon kehnompi kuin sohva tai mun sänky! Mutta itsepähän on nukkumapaikkansa valinnut ;)

Duunimatka taittuu mennessä jo vartissa, takaisin kotiin menee 20 minuuttia, kun silloin täytyy haistella päivän hajut tosi tarkasti.

Kävimme sunnuntaina kokeilemassa jälleen koirapuistoilua Hanin kanssa. Ei se vieläkään hiffaa mitä siellä pitäisi tehdä! Kulkea jolkottaa perässä hymyillen, nuuskuttaa jonkun verran itsekseen. Yhden hepulin Hani siellä sai, videokuvaaja ei ihan kerennyt virittämään kameraa kuntoon joten saatiin vain 10 sek pätkä purkkiin. Juosta se kyllä siis osaa.
Täytyy tehdä jonkunmoiset vinttaritreffit, jos Hani sitten näkisi kuinka kivaa se on päästellä menemään tuhatta ja sataa. Kyllä suunnitelmissa on mennä uudelleen samaiseen koirapuistoon joko la tai su. Tulee paikka tutuksi, niin ei tarvitse jännittää.

Mutta tässä muutamia kuvatuksia ja se todella lyhyt videopätkä... :))
VIDEO (älä varaa hyvää istuma-asentoa tai popcornia viereesi...)

Tää EI voi olla hyvä asento!

Jolkottelua puistossa

Kevätjuhlaliikkeistä huolimatta Hani ei juokse...

...vaan tahtoo olla lähellä halittavana

Shake before run! Ja sitten se juoksi!

Hani ja Irina, lähekkäin

"Palaa takaisin lähtöruutuun"

Ihan pikainen päivitys muuttorumban keskeltä.
Hani palasi muuton myötä takaisin lähtöruutuun yksinolemisensa kanssa...

Muutimme wappua edeltävänä lauantaina, seuraavan viikon olin lomalla laittelemassa kotia kuntoon. Hani vaikutti olevan ihan rentona, söi, ulkoili ja jopa leikkikin. Lomaviikon torstaina kävin viemässä roskat ja koirat jäi kotiin, laitoin nauhoituksen päälle. Se kertoi, että 3 minuutin yksin olemisen jälkeen alkoi kiihkeä piippaaminen joka olisi tuotapikaa yltynyt mahdollisesti haukkumiseksi. Olin roskamatkalla vain 5 minuuttia... huoh. Oli kuin joku olisi läsäyttänyt märällä rätillä kasvoihin!

Tiesinhän, että takapakkia muuton myötä tulisi, mutta että ihan noin paljon! Eikä siinä vielä kaikki, paineita nostatti tuleva maanantai jolloin joutuisin ottamaan Hanin töihin heti aamusta, uusi pomo aloittaisi juurikin maanantaina työnsä... ei minkäänlaista kuvaa millainen tyyppi olisi, inhoaisiko se koiria, olisiko hyperallerginen vai eikö koira vaan yksinkertaisesti sopisi hänen mielestään toimistohommiin... Apua!
Näillä visioilla sitten maanantaina lompsittiin Hanin kanssa duuniin. Matka töihin taittui kävellen, hitaasti mutta varmasti, kaikki oli taas uutta Hanille joten koira oli liikkeissään tahmainen ja "perässä vedettävä".

Työpäivä sujui tietenkin hyvin, sillä siellähän ei tapahdu mitään uutta :) Paitsi nyt se pomo. Joka tuumasi Hanin nähdessään, että oli vastikään lukenut jutun lehdestä, jossa sanottiin, että koira työpaikalla on terapeutti ja niitä pitäisi käyttää enemmänkin, jes! Hyvältä vaikuttaa siis pomon osalta.

Suunnitelma...? hmmmm. Ei ole. Kuluvan viikon Hani saa tulla töihin heti aamusta, näin kuluu myös aikaa jota Hani tarvitsee tajutakseen, että uusi asuntomme on se paikka jonne aina palaamme. Koti. Viikonloppuna kokeillaan kuinka kauan se pystyy olemaan yksin, ja siitä sitten jatketaan samaan malliin kuin tähänkin saakka. Toivottavasti ei kuitenkaan mene puolta vuotta enää...

Auts, kirpaisee, kun ajattelen, että lähelle 5 tuntia päästiin yksinolemisessa ja nyt ollaan takaisin 5 minuutissa... Muttan minkäs teet?! Tästä siis jatketaan reippain mielin eteenpäin :)

Muutama kuvatuskin uusilta kulmilta

Sivuprofiili, eikö olekin kaunis!!

Uudet maisemat

Missä laatikko, siellä kissat... Irina ja Elli ihan tohkuna muuttopuuhissa mukana!

Neljä neljä viis

Jaahas, laiska bloggaaja ilmoittautuu tauon jälkeen!!

Ihan pelkästään hyvää kerrottavaa, Hani on edistynyt taas valtavasti!

Kuten otsikostakin varmasti jo huomasit (!!) Hanin yksin olemisen aika senkun pitenee, nyt se on ollut jo muutaman viikon peräti 4 tuntia ja 45 minuuttia ihan hipisen hiljaa kotosalla. Ovelle tulee täysin kyllästyneen näköinen galgotin kysymään "onks pakko jos ei haluu?" kun tulen sitä töihin sinnikkäästi hakemaan :) Mutta kyllä on, olen niin huolissani siitä, ettei tulisi takapakkia. Lähellähän tavoite jo on, melkein käsin kosketeltavissa, vain parin askeleen päässä!

Tyttäreni minulle sanoi päivänä eräänä; äiti, oletko ihan varma, ettei sinulla ole eroahdistus?
Nauroin, tietenkin, mutta asiaa mietittyäni, hymy hyytyi. Pakko tunnustaa, että kyllä, minulla on eroahdistuksen poikainen. Hani on kuulunut työelämääni nyt reilusti yli 6 kuukautta. Pian mun olisi pärjättävä työpaikalla ilman sitä?!! A-pu-va, voiko ihmiset syödä Clomicalmia?!! No, leikki leikkinä, vaan totta toinen puoli kuitenkin. Onhan se niinkin, että rutiineista luopuminen on vaikeaa. Mutta ehkä mä sitten toivun myös :)

Hani on myös alkanut "kranttuilemaan" ruoan kanssa, ei aina jaksa syödä, tai sitten keräilee herkut ensin ja väkisin syö muunkin evään kiposta pois. Painoa tytöllä on lähemmäs 26 kiloa, sanoin aiemmin, kun Hani painoi 23-24kg, että muutama kilo lisää, nyt sanon edelleen samaa. Mihin tuo tyttö sen painon jakaa kun ei se meinaa näkyä kehossa?! Hassua, mutta kroppatuntumalla mennään, ei me vaakaan tuijoteta (näin tekee myös bloggaaja itse :D ).

Takkia Hani ei enää tarvitse säännöllisesti, riippuu tietenkin ilmoista. Hepuleita alkaa tulla ulkona useammin ja kestää kauemmin, tytöllä alkaa olla juoksemisen tarvetta. Puput sotkee Hanin ajatuksia, se on kyllä erittäin metsästävä koira... en tiedä uskaltaako sitä koskaan pitää vapaana aitaamattomalla alueella...

Jännittäviä aikoja elelemme kaikkiaan, viikon päästä olisi Hanilla "näytön paikka" sillä revohkamme muuttaa. Clomicalmit on lopetettu hiljalleen jokin aika sitten, ostin apteekista täsmälääkityksen eli Calmexia muuttopäivää varten ja ehkä muutaman päivän yli, riippuu miten koville muutto Hanille ottaa. Harjoitellaan sitten yksin olemista uudessa kodissa viikon verran muuton jälkeen, olen lomalla ja toivon, että Hanin hermorakenteella muuttokin sujuu hyvin. Tyttöhän on sujahtanut paikkaan kuin paikkaan lungisti, hiukan jännittäen mutta uteliaana, kuten esimerkiksi juniorini rippijuhlissa. Se vain on niin hämmästyttävän hieno tyttö...!

Tällainen pitempi mietelmä tällä kertaa, kuvia oheen, ja pari lyhyttä Hani leikkii -videota.
Bloggaaja palaa astialle joskus muuton jälkeen ja wappu jää siihen väliin, toivottelen siis kaikille Railakasta Wappua!!

Rippijuhlissa, jännää mutta kivaa!

Kyllä tähän mahtuu, missä Hanin pitkät koivet oikein on??

Täällä koivet oikosenaan, ruokalevolla...!

Ensimmäinen kerta meren jäällä, luuli kaukana hiihtäviä visiin riistaksi... Niin tohkeissaan katseli korvat tötteröllä!

Donna, Irina ja Hani, tämä kolmikko on todella usein kiskomassa sikeitä yhdessä. Irina yleensä aina välissä, hassut tytöt!

HANI LEIKKII

HANI LEIKKII TAAS :) 

50 eteen ja 1 taakse

Helmikuusta lähtien Hani on ollut tasaisen varmasti hiljaa noin 3 tuntia ja 20-30 minuuttia päälle!!
Ja se on mahtavaa, en voi sanoin kuvailla miten hyvältä tuntuu tulla kotiin hakemaan sitä töihin, kun likka näyttää pyyhkivän unihiekkoja silmistään.

Takapakkia mentiin eilen, kun lähdinkin täysin epätavalliseen aikaan pois kotoota.
Tallenne kertoo, että Hani oli reilun tunnin ollut hiljakseen ja sitten aloittanut konsertin. Ihan reilua, vahvaa galgo-haukkua 45 minuuttia, sen jälkeen tulikin nuoriso kotiin. Eli tämä on niin herkkä laji, eroahdistuksen selättäminen, että kiirehtiä ei kannata!

Kävi Hani hampilääkärissäkin jokin aika sitten. Yhtä hammasta köyhempänä sieltä takaisin tultiin, mutta nyt on hammaskivet poistettu ja luut maistuu entistäkin paremmin!!

Muutama kuvatus ja lyhyt Hani leikkii -video ihailtaviksenne!!

Kyllä luu maistuu ja pysyy hampaat kunnossa!

Hani leikkii