Bea

Yhdistyksen oli aika varata koiria Suomeen tulevaksi. Katselin tarhojen sivuja huolella, kyselin koirista ja mietin, kuka tarvitsee todellista apua. Eksyin Villenan tarhan vapaaehtoistyöntekijän YouTube tilille ja näin siellä koiran, joka iski heti, ja kovaa. Koira ei ollut tarhan sivuilla ollenkaan, juuri ehkä siksi, että se oli niin hirvittävän arka ja peloissaan. Useinhan koirat ovat aluksi peloissaan uudessa, rauhattomassa ympäristössä, mutta reipastuvat ja tottuvat.

Bea on arviolta alle 2v ikäinen (3/15), steriloitu narttu, kokoarviosta ei ole nyt tietoa, sillä tarhalta sanottiin sen olevan noin 40cm, mutta kuvista voisi päätellä sen olevan jopa pienempi. Mutta se jää nähtäväksi sitten, kun saadaan tyttö Suomeen!

Bea on poliisin toimesta otettu huostaan usean muun huonosti hoidetun koiran lailla, tarhoille turvaan. Villenan tarhalle sieltä otettiin 8 koiraa.

Tässä olikin oikeastaan kaikki, mitä Beasta tiedän. Videot kertovat sitten sitäkin enemmän. Odotan sitä jo kovasti tulevaksi, haluan sen pääsevän pois tarhalta rauhoittumaan, tottumaan... nauttimaan elämästä. Onneksi se on vielä nuori koira ja varmasti tottuminen tulee olemaan nopeampaa ja helpompaa, kuin vanhemmalla koiralla olisi! Mulla on täysi luottamus siihen, että Beasta kehkeytyy nopeassa tahdissa ihan normaali, iloinen ja luottavainen kotikoira!
Bea sai ennätysnopeasti lentokummin itselleen ja pääsee matkustamaan Suomeen jo 4.12.2016!!! Ihan mahtavaa, että se pääsee näin pian pois tarhalta!

Kunhan tyttö saapuu Suomeen, alkaa blogi taas päivittymään kuulumisista ja kuvista!

Videot ja kuvat
VIDEO 1
VIDEO 2

Kotihoito päättyy, Yodalla on koti!

Niinhän siinä sitten tietenkin kävi, aikaisemmin kuin aluksi ajattelin. Yoda on nyt löytänyt itselleen kodin!

Haikein mielin taas annan tuon pienen rakkauspakkauksen pois käsistäni. Kuinka paljon sydän kestää näitä luopumisia? Toisaalta, autoin pienen parempaan elämään, siitä saa taas voimia jatkaa eteenpäin. Ja varsinkin kun tietää, että Yodaa rakastetaan uudessa kodissaan paljon. Siitä tulee varmastikin perheen Prinsessa!

Ikävähän tuota riiwiölasta tulee. Kuka sitten puree mun varpaita ja sormia? Kuka tuhnuttaa sylissä ja suukottaa korviani? Avaa kengännauhat, vaikka ne on tuplasolmussa? Herää joka aamu täynnä energiaa, nauttien uuden päivän sarastuksesta, elämä on ihanaa -asenteella tai pyörähtää pyörremyrskyn lailla eteisestä olkkariin? :)) Jälleen olisin mielelläni pitänyt pikkuisen itselläni, energiapommina ja vaavina mutta kun perheessäni on jo yksi vanhuskoira (pian 16v), yksi on sairas ja tutkimuksetkin vielä kesken ja kolmas myöskin omalla tavallaan vammainen koira (ranskanbulldoggi), selkäranka spiraalina, kaikki mahdolliset luupiikit ja rustottumat... eihän mulla ihan oikeasti rahkeet riitä ja se vaan on tosiasia.

Mutta Yoda löysi itselleen ikioman, loppuelämänsä perheen ja siitähän me nyt iloitaan! Hirmuisen paljon Onnea Yodalle omasta perheestä ja perheelle ihanasta pienestä riiwiölapsesta!!
Iso kiitos Yoda-Yoddis-Jonttu-Nappula, kun tulit vieraaksemme, piristit päivämme!

Vihoviimeiset kuvat kotihoitopaikasta + 1 video jossa neiti nautiskelee sohvalla olemisen riemusta!
TÄSSÄ video

Ai söpö vai?? EI! Vaan ylisöpö!!!

Neiti Aurinkoinen

Kyllä, Elvis on oikein kiva päikkärikaveri!

Pääasia

Tämmönen jengi ja tietty mä, jäädään Yodaa kaipailemaan. Menee taas huusholli melko hiljaiseksi tehosekoittimen lähtiessä kohti uusia seikkailuita!

Ensimmäisen viikon jälkeen

Mitä kaikkea on tapahtunut ensimmäisen viikon jälkeen??
Hurjasti kaikkea! Yoda edistyy suurin askelin :)
Eka viikko meni varmaankin hiukan himmaillessa ja ihmetellessä mitä tapahtui. Sitten alkoikin kotiutuminen hurjaa vauhtia. Mitäs kaikkea... no Yoda ei harrasta pummaamista ollenkaan. Se osaa odottaa ulko-ovella lupaa rynnistää rappuun, samoin se odottaa nätisti lupaa hyökätä ruokakipolle. Sitä vielä hiotaan, kunhan tässä opetellaan ensin se istuminen, treenit alkoi eilen :)) Nyt Yoda on tehnyt melkein kaikki asiansa pihalle. Ja siitä on tullutkin kova tyttö merkkailemaan ja kuittailemaan Donnan ja Hanin jättämät hajut, niin ja muidenkin! Eipä ole hesareita ollut lattialla moniin päiviin enää! Ulkona se on täysin vapautunut, lentää ja juoksee minkä remmi myöten antaa. Juu, yritetään harjoitella, mutta kun maailma on ihan täynnä kaikkea ihanaa, mikä pitäisi äkkiä nähdä, haistaa ja kokea!! Ei pysty pieni koira malttamaan mieltään :) Haukkuu se muille koirille edelleenkin, minua se ei haittaa.
Yksin olot alkaa sujumaan mallikkaasti. Aamulla lähden 7 aikoihin töihin, heitän ennen lähtöä kourallisen pieniä kissan nappuloita pitkin eteisen lattiaa ja laitan oven kiinni. Ei ole tallenteesta kuulunut kiukuttelua. Tulen kotiin noin klo 11 ja lähtiessäni teen saman. Koirat käy pihapissalla lounastauollani. Työpäivän jälkeen olen kotosalla noin 15.30 ja lähdetään tietenkin hetimiten pihalle. Tallenteelta on yleensä kuulunut ihan muutamia haukahduksia mutta pääasiassa täällä ei tapahdu mitään. Yoda ei ainakaan vielä ole keksinyt alkaa pureksimaan mitään mitä nyt ei niin välttämättä tarttis pureksia... 

Viime viikolla Yoda oli mukana Raittikarnevaaleilla, jossa oli tosi paljon ihmisiä ja hälinää. Varauduin kantamaan sitä sylissä, jos sitä liikaa jännittäisi. Mutta mitä vielä! Katin kontit, Yoda nautti puikkehtiessaan ihmisten jaloissa! Häntä oli tötteröllä selän päällä ja tyttö näytti niin kovin tärkeältä! :)) Lauantai-sunnuntain välisenä yönä kävimme Hki-Vantaan lentoasemalla vastaanottamassa pientä Simon-koiruutta Espanjasta. Eikä se tosiaankaan ollut moksiskaan myöskään siellä, ihmisten, matkalaukkujen ja kärryjen seassa! Mutta kummallista kyllä, tämä maailmanmatkaaja sitten saattaa saada pienimuotoiset räpärit yksinäiselle ihmiselle kävelytiellä... :D Ja hienosti Yoda saatteli pikku-Simonin meille kotiin, antoi sen olla rauhassa, muisti varmaan itse, miten oli pallo hukassa kentältä tultuaan ihan uuteen ympäristöön. No ei tietenkään muistanut, mutta minusta on hauska ajatella asiat näin!! :))

Niin on huomenna pari viikkoinen vierähtänyt Yodan saapumisesta. Jotenkin tuntuu, että se olisi ollut jo kauemminkin täällä, on kotiutunut niin hienosti! 
Täällä siis homma hanskassa, eikä ne ole edes hukassa!

Terassikoira

Elviksen kanssa jotain tärkeitä uutisia lukemassa!

Potretti!

Yoda oli muutaman tunnin työpaikallani, erittäin hyvä toimistokoira!

Huipulla?

Puheenjohtaja avasi kokouksen. Pahoittelut huonosta kuvanlaadusta...

Ensimmäinen viikko

Nyt on Yodan ensimmäinen viikko mennyt suomalaisena kotikoirana.
Ei voi muuta kuin kehua tyttöstä! Niin hienosti se on sopeutunut kaikkeen uuteen, mitä Suomi sille tarjoili ensimmäisellä viikolla!

Maanantaina mamma meni sitten töihin, laittoi läppärin tallentamaan päivän pöhinöitä. Ja olihan niitä. Tasaisesti se haukkui työpäivän ajan. Ei taukoamatta vaan sykleissä eikä haukku ollut ahdistunutta vaan kuullosti lähinnä kimakalta kiukuttelulta. Tiistaina tallenteesta ei kuulunut kuin ihan satunnaisia haukkuja. Aamulla se sai ruoan mukana vuohenjuuri-valerianaa, auttoikohan se vai maanantain kokemus josta se tiesi, että tulen kyllä takaisin. Kävin lounastauoilla kotona n klo 11-12. Tai sitten se oli muuten vaan veto veks, kun se alkoi yskimään  tiistaina.

Keskiviikkona tallenteesta ei kuulunut enää kuin 2-3 muutaman kerran haukkua, muuten oli hipihiljaista, tosi hienoa!!

Kävimme eläinlääkärillä tässä keskiviikkoillan iloksi, Yodan yskimisen vuoksi. Vaihtoehtoja voi olla montakin, se voi olla kennelyskää, vilustumista tai ihan bakteerikannan muuttumisesta johtuva reaktio. Keuhkot, imusolmukkeet ja pumppu, kaikki kunnossa. Ja on tuo yskiminen rauhoittunut eilisen jälkeen, ei tule enää limaa yskän mukana. Jäämme seuraamaan tilannetta, Yoda sai muutamaksi päiväksi särkylääkettä olon helpottamiseksi.

Ulkona se kyllä on aika kova tyttö nyt menemään. Vauhtia riittää. Mutta onneksi kyseessä on tuollainen pikkuinen kirppu, niin ei tule käsivarsi kipeäksi. Harjoitellaan silti nätisti kävelemistä. Ja se haukkuu ulkona mielellään, ihan itsekseen ja sitten tietty muille koirille ja joskus jopa vastaan tuleville ihmisille. Sillä on selkeästi vielä stressiä, eiköhän nämä jutut rauhoitu ajan mittaan ja kivojen kokemusten myötä.

Muuten täällä on aika tasaista koiraperheen elämää, tuo pikku riiwiö tuo kyllä vipinää taas taloon, ihanasti herättää meitä vanhuksia :) Se roikkuu kengännauhoissa, lahkeissa ja käsissä varsinkin silloin, kun puen muille valjaita. Kokoajan se tohottaa jotakin, häärää ja pyörii! Ihan täysin pentumainen, ihana tyttö! Mutta osaa oikeasti heittäytyä petille pötköttämään, kun kukaan ei mihinkään liiku.

Sunnuntaina ulos tuli tosi monta pissaosumaa! Kyllä se siitä, hieman hitaastihan treenit etenee, kun joutuu olemaan töissä.

Sunnuntaina käytiin myös moikkaamassa kaveria, chihuahuapoika Manua. Hyvin niillä synkkasi yhteen ja ne leikkivät keskenään kivasti, lähinnä nuhjausta ja hepulijuoksua. Manun vieressä oikeasti tajusi, miten hirvittävän pieni Yoda on, ei paljon Manua isompi!

Yoda tykkää Irina-kissasta. Jos Irina on ihan lähellä, saattaa Yoda käydä antamassa sille poskisuukkoja, eikä Irina ole siitä millänsäkään, katsoo vaan hitaasti, että ootko, hei, ihan tosissas... :))

Jälleen setti kuvia muutamalta päivältä, sekä videota Manun kanssa leikeistä

VIDEO Manu ja Yoda leikkii (sorry, se on vinksin vonksin, mutta otetaan se niskavenytyksenä!)

VIDEO Manu ja Yoda juoksee hitaasti kovaa

Yoda ja lempilelu

Yoda tykkää Irina-kissasta

Onni on Ystävä, jonka kanssa voi pötkötellä

Vinttaria vailla koko jengi aamutuimaan

Auringonlapsi

Yoda ja Manu

Kokeiltiin takki päällä ulkoilua, joo, no problem, sujuu!
Jos yskä vaikka johtuikin vilustumisesta, otetaan varman pääälle!!

Aika ihana likka!

Yoda on sopeutunut todella hyvin suomalaiseen elämään. Hiukan se on ollut ymmällään kaikesta vihreästä ympärillään. Lenkillä sillä on hauska tapa haukkailla puskista vihreää suuhunsa :)
Olemme tehneet yksinoloharjoituksia, hyvin sujuu 3h tunnin yksin oleminen. Jatkamme harjoituksia pidentäen yksin olemisen aikoja. Kotiin kun sitten poissaolon jälkeen kun tulen, Yoda pureksii innoissan mun varpaita, hassu tyttö! Yoda on tosi pentumainen. Liekö tuo edes sitä yhtä vuottakaan?
Vessa-asiat sujuu pääasiassa kylppärin suihkunurkkaukseen tai sitten hesareille, pari hienoa pissaa on myös suoritettu ulos, toinen omalle pihalle, nurmikolle ja toinen lenkillä parkkipaikalle! Huikeeta, mitkä tuuletukset siitä saatiinkaan aikaiseksi, hyvä Yoda!!
Yoda jännittää uusia tilanteita vielä jonkin verran. Ulkona se jännittää toisten koirien kohtaamisia, haukkuu niille. Sillä on aika kiva haukkuääni, ei ollenkaan sellainen pikkukoiramainen kimakka haukku, vaan vähän käheä ääni. Meillä täällä kehä III:n rajapinnassa tulee aika harvoin lenkillä koiria vastaan, eli ei päästä treenaamaan kohtaamisia positiivisessa hengessä.. tylsää. Mutta nythän pitää muistaa, että likka on ollut Suomessa, täysin uudenlaisessa ympäristössä, vasta muutaman päivän. Yleensä menee muutamia viikkoja, ennenkuin nämä tarhakoirat pystyvät ihan täysin relaamaan ja luottamaan siihen, että elämä on oikeasti ihan kivaa :)
Tarha-aikahan on ihan hirveätä niille, se hirveä stressin määrä, tappeluita tarhalla, pelkoa,  likaa, ruoasta taistelu, kauhea meteli jatkuvasti ja pakon sanelema pärjääminen... ihan käsittämätöntä, että koirat niistä olosuhteista selviää vähänkään täyspäisinä elämässään eteenpäin! Surullista ajatella, että keskikokoiset ja suuret koirat tarhalla eivät koskaan pääse nauttimaan kotielämästä, lämpimästä kodista, pehmeistä pedeistä ja rakkaudesta... ne viettävät tarhalla vuosikausia, kunnes pääsevät Sateenkaarisillalle. Hehän eivät valinneet syntyvänsä tähän maailmaan. Sen päätöksen teki joku muu, ihminen.

Yodan ruokahalu on ennallaan, ensin annoin sen syödä niitä miehen annoksia, nyt olen pikkuhiljaa vähentämässä ruoan määrää. Ja nyt se ei enää syö edes kuppiaan tyhjäksi, vaan melkein joka ruoasta se jättää kippoon. Taitaa olla nyt masu täys ja Yoda ymmärtää, ettei tartte ahtaa kaikkea ruokaa mahaansa, kun sitä tarjotaan säännöllisesti! Vatsa sillä on ollut kokoajan kunnossa.

Mitäs vielä... juu, nyt se on alkanut riepottelemaan pehmoleluja! Ja saa välillä villihepuleita! Juoksee eteisestä olkkariin monen monta kertaa ihan täysillä! Ihana katsoa sellaista elämästä nauttimista! Sillä on hyvä ja kiva olla!

Ei tuon kakaran kanssa ainakaan kotitöitä voi tehdä! Se touhuaa niin vimmatusti mukana, pureksii käsiä (hyvin hellästi, ei satu!), varpaita tai lahkeita :) Se on hyvin pentumainen käytökseltään, aivan ihana ja hurrrmaava! Ja on muuten kova likka pussaamaan, kerroinko sen jo!?

Muutamia kuvatuksia taas ihailtavaksenne + pari ihan lyhyttä videota!

Kumpi suurempi, kissa vai koira?? :)

Yoda osaa kyllä rauhoittua ja relata!

Nukkumatti kävi...

Oltiin yhdessä päikkäreillä

Keittiön tuoleista voi kehitellä melkein jo taidetta...

Päiväunilla mamman kanssa lauantaina!

Ja tässä muutama VIDEO päiväkävelystä, Yodalla kaula venyy aina muutaman sentin ulkona! Niin tarkkana pitää olla... :)
Lenkiltä kotiovelle 
Reipastelua ja puskanapsimista
Lelulle kyytiä!

Nerean ensimmäinen päivä

Yö sujui todella rauhallisesti. Nerea löysi petinsä makuuhuoneen pienen pöydän alle laitetun patjan päältä. Nukkui (kai) koko yön rauhallisesti.
Se olikin tosi väsynyt illalla, tarha-aika on tosi rankkaa aikaa koirille, Villenan tarhalla on jatkuvasti lähemmäs 300 koiraa, siellä haukkuminen on yhtäjaksoista. Häkeissä on 6-12 koiraa yhtaikaa, koirat pääsevät vain satunnaisesti häkeistään ulkoilemaan... vapaaehtoistyöntekijöitä on ihan liian vähän, he tekevät sitten sitä ns. tarpeellisempaa työtä - kuten häkkien siivoamista, koirien ruokkimista ja lääkitsemistä. Ei riitä aika enää ulkoiluttaa koiria. Tarhalla on hirveä stressi, kun on pakko sopeutua laumaan. Ja mitä Nerea on kokenut ennen tarhalle joutumistaan? Sitä me emme kukaan voi tietää...

Ruoka maistuu edelleen hyvin, se on hyvä asia se! Lenkkeily muun lauman (Donna, Hani ja Elvis) kanssa sujuu ongelmitta. Sisäsiisti tyttö ei taida vielä olla, mutta aamulla se oli hoitanut molemmat asiansa suihkunurkkaukseen ja eilen etutassut Hesarilla mutta pissa siinä lattialla :)) Yritystä on kuitenkin siis ollut!

Kissaan Nerea suhtautuu varovasti. Ei mene isottelemaan. Irina-kissa eilen varovasti yritti nuuskia, mutta Nerea vetäytyi äkkiä pois. Samoin illalla Nerea meni itse nuuskimaan Irinan nenua mutta sitten iski iso jänskä, ja kipin kapin karkuun. Mutta ainakaan se ei suhtaudu kissaan vihamielisesti!

Nimestä. Nerea ei istu minun suuhuni sitten mitenkään. Ja minulle tulee mieleen Dagobahissa nykyään asustelevan Yodan sukulainen. Melko kaukainen sukulainen. Sen verran sukulainen, että geeniperimässä on säilynyt nuo ihanat ja valloittavat korvat :)
Niinpä Nereasta on ihan luontevasti tullut Yoda! Yoda on mielestäni kaunis ja pehmeä nimi ja sopii tytölle paremmin kuin Nerea. Yoda. Kaunis ja pehmeä se on itsekin!

Yodan löytää helposti olohuoneen pöydältä tai jos keittiön tuolit on unohtuneet levälleen, löytää Yodan pöydältä. Keittiön tuoleilla se viettää mielellään aikaa pötkötellen, vaikka tuolit olisivatkin pöydän alla.
Yoda on todellakin pieni tyttönen. Tänään puolen päivän aikaan punnittu 5,2 kg. Hieman sille saa tulla painoa lisää, muttei kovin paljon. Korkeutta sillä on (voi hitsin vitsi miten vaikea mitata elohopeaa!!) ehkä hiukan alle 30 cm, natiainen...
Donna tuntuu valtavan suurelta koiralta (50cm), Elviskin tuntuu isolta (35cm tanakka) ja Hani (65cm) on ihan jättiläinen Yodaan verrattuna!

Tänään Yoda on hieman kokeillut leluja. Yhden pehmonallen niskat meni nurin. Narulelua se lähinnä natusteli. Voi olla, että se jossain välissä ymmärtää, mitä kaikkea kivaa voi leluilla tehdä! Nyt se mieluummin pureksii (hyvin nätisti kylläkin) käsiä ja tykkäisi sen tyyppisestä actionista.

Kävimme 2x vartin autoreissulla, Yoda matkusti takakontissa kangasboxissa. Ensimmäiset pari minuuttia se kaivoi ja kitisi, kuulin ensimmäisen kimeähkön haukahduksenkin, kun likka protestoi. Sen jälkeen hiljaisuus. Rauhallisesti se odotti, että boxin vetskarit avataan. Ihan ok siis autossa, näin pienen kokemuksen jälkeen!

Iltasöpöliini

Yoda ja Elvis. Huomaa meidän Hurttavaljas-jengi, valjaat ja remmit sävy-sävyyn, kuinkas muutenkaan!

Donna ja Yoda

Narulelu. Ihan OK

Yodan lempparipaikka, keittiön tuolit! Vasemmassa kuvassa tuoli on pöydän alla...

Hän on täällä!

Siinä se nyt sitten on! Odotus on päättynyt
Nerea oli lentokentällä tosi reipas, ei pelännyt mitään. Kulki reippaasti ihmisten ja matkalaukkujen seassa, tyylikkäästi liukuovista ja ulkona haisteli tarkkaan kivenmurikat ja tolpat! Autossa se oli myös tosi reipas! Katseli hetken ikkunoista ja kävi takapenkille pitkäkseen, ihan rauhallisesti.
Kotiin päästyämme Nerea odotteli parkkipaikalla, kun oma lauma haettiin ulos. Ensin sitä jännitti, häntä hävisi koipien väliin. Sitä kesti noin minuutin! :D Sitten se jo tepastili reippaasti muiden koirien läheisyydessä. Kotona kaikki sujui kuin vettä vaan. Oma lauma ei kiinnittänyt enää mitään huomiota siihen joten Nerea sai tutustua rauhassa kotiin.
Ruokailu sujui hienosti myös, tytöllä oli kova nälkä, laitoin sille miehen annoksen ja kaikki meni! Muut vielä söivät ja Nerea kuljeksi ympärillä, sopivalla etäisyydellä eikä yrittänyt muiden kipoille.
Käytiin yhteiskävelylläkin, ihan pikku lenkki, jotta Nerea tutustuisi uuteen ympäristöönsä. Kivasti se käveli remmissä, kaula pitkänä, katseli ympärilleen. Niin söötti!
Hyvin se antoi pestä itsensä, voi hyvänen aika, miten likainen... ja iho on todella kuiva.. toivottavasti hyvä ruoka ja lisärasvat auttavat! Nyt on puhdas ja kiva olla!

Lisää hoitokoirajuttua luvassa ihan varmasti ja ihan piankin jo!!
Mä luulen, että me ollaan täällä nyt ihan valmiita nukkumaan... Nerealla on ollut piiitkä ja jännittävä päivä!
Nerea etsii kotia Espoosta käsin 

Hitsi, miten söpö!

Alicanten kentällä, ihanan lentokummin kanssa

Voihan sitä pienet matkustaa näinkin! Alicanten kentällä

Hki-Vantaan kentällä

Sovitellaan valjaita ja muita vermeitä

Neiti Punainen

Valmiina seikkailuihin!

Uusi navigaattorini!

Utelias katsoo, miten vihreä uusi maailma voikaan olla!

Jep, meistä tuli heti kaverit!

Masu täynnä ruokaa... nyt on hyvä

Suihkun jälkeen. Kittana villapaita päällänsä, ettei ala pieni palelemaan!