Suuria harppauksia

Hani on siis ollut duunikaverinani tiistaista lähtien.

Tyttö on tehnyt valtavia itsensä voittamisia joka ikinen päivä.
Tiistai tökki joka kohdassa, autoon ja  hissiin menemiset, autosta pois tulo sekä ylipäätään liikkuminen sille vieraalla alueella.

Keskiviikkona se ylitti itsensä ja käveli omaehtoisesti hissiin, oli kuulkaas vaikea pidätellä tuuletuksia :)  Wau...!
Tänä aamuna likka hyppäsi auton takapenkille ihan tuost noin vain. Helppoa kuin heinänteko :)
Ihan mahtavan upea tyttö!

Töissä ollessaan se jo hieman itsekseen kiertelee käytävillä ja varovasti kurkistelee huoneisiin. Sillä on jo muutama ihan Tosi Ystäväkin töissä, joille varmasti aikanaan tulee myös Hania kovasti ikävä, kun tyttö on valmis jäämään kotiin työpäivän ajaksi.
Vielä sillä on aika lailla stressi päällä, mutta nyt tasataan stressitasoja vielä ensiviikon ajan ja sen jälkeen aloitamme harjoittelun ihan nollasta jos se on siihen valmis.

Töissähän tulee sille kevyttä harjoittelua päivittäin kun liikun pois huoneestani, hyvin on mennyt. Samoin iltasella se ei enää vingu perääni, vaan jää sohvalle pötköttelemään. Yksin sitä ei vielä ole jätetty vaan lapset, enimmäkseen Henna, on ollut sille etäisenä tukena kotona, lähinnä henkisenä turvana. Eli joku on paikalla, se tietenkin vaatii omanlaisensa järjestelyjä.

Perjantaina aloitamme Clomicalm -lääkityksen tukemaan harjoittelua. Sen vaikutus alkanee muutaman viikon kuluttua, mikäli se Haniin tehoaa. Se jää nähtäväksi. En odota liikoja.

Kaikenkaikkiaan nämä 3 viimeisintä päivää on mennyt todella hienosti, takapakkia siis odotellessa, sillä kyllä se sieltä varmasti on tulossa. Mutta ei mennä asioiden edelle :)

Muutamia kuvia parilta viime päivältä, työpaikalta otettu, sillä iltaisin on jo niin pimeää ulkona, ettei mitään ideaa ottaa pikkupokkaria mukaan :))

Söpistelyä

Tästä kuvasta mamma tykkää!!