keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Viimeisimmät saavutukset

No hups, johan pääsi vierähtämään aikaa edellisestä päivityksestä!! :D

Mistäs sitten aloittaisin... hmmmm... No, Clomicalmin aloituksesta on kulunut kolmisen viikkoa, joten olen pikkuhiljaa kiristellyt yksinoloharjoituksen tahtia. Töissähän Hani viettää suuren osan päiväajastaan, kuten minäkin, joten olen tehnyt harjoituksia siellä mahdollisuuksien mukaan.
Nyt Hani pystyy odottamaan työhuoneessani vartin verran yksin kun käyn kaupassa, kahdesti päivässä.
Ennen otin sen mukaan kun lähdin ulos sauhuille, nyt se jää huoneeseeni odottamaan. Hienosti sujuu siellä rintamalla siis.

Kotona yksinjäämisharjoitukset ovat vielä alkutekijöissään. Strategia puuttuu, sitä on vaikea tehdä johdonmukaiseksi... Liikaa liikkuvia osia, kuten nuorison autolla viemiset ja tuomiset yms.
Nyt se ei kuitenkaan ole kokoajan valppaana mihin kukakin menee, vaan nautiskelee sohvan lämmöstä mieluummin, eli pientä valoa ja toivoa tunnelin päässä näkyy. Jos sitten kuitenkin jonain päivänä se pystyisi jäämään yksin kotiin turvallisin ja luottavaisin mielin?
Hankin Hanille ns. sporttipaidan, joka kietoutuu tiukasti tytön kehon ympärille, turvaksi ja rauhoittamaan sitä, josko siitä olisi lisäapuja yksinoloharjoituksissa... kaikki keinot lienee sallittuja? :)

Duunikaverien keskuudessa se on herättänyt suuria tunteita. Nekin, jotka niin eivät koirista välitä, ovat selkeästi sulaneet Hanin vaatimattoman olemuksen edessä. Varovasti likka hiipii jonkun lähelle (kahvi- ja ruokatauoilla) ja sitten vielä pari askelta lähemmäksi pyytääkseen rapsutuksia. Ja kuin automaatit, käsiä ojentuu ja Hani saa rapsutuksensa :)

Muutaman työkaverin askeleet se jo tunnistaa hyvin, ne kuullessaan alkaa piippaamaan ilmoittaakseen, että täällä ollaan taas! Häntäkin jo heiluu heille iloisesti, vaikkakin pidättyväisesti, onhan Hani sentään virkatehtävissä... ;)

Hanin tarina on ilmeisesti levinnyt ympäri taloa, sillä ihan tuntemattomatkin ihmiset kysyvät, miten Hani edistyy...! Hih, minusta se on aika kiva juttu huomata, että ihmiset ymmärtävät ja välittävät, myötäelävät.

Costa Blancan rescuekoirat ry:n peli-illassakin Hanitus oli viime lauantaina. Ja pärjäsi hienosti, jännitti hiukan mutta siellä se teki ihan samoin kuin töissä, hiippaili ihmisten luo ja pyysi rapsuja sekä nameja. Koirat eivät myöskään kokeneet Hania millään lailla uhkana, sellainenkin haukkuli joka ärähti toisen koiran tullessa liian lähelle Hänen Pelialuettaan, antoi Hanin seistä ihan vieressä. Hani kertoo olemuksellaan siis koirillekin, ettei tahdo kenellekään pahaa.

Onhan sillä vielä kaikenlaisia hassuja juttuja, joiden kanssa pitää tällä hetkellä vain elellä ja katsoa jääkö ne pois ajan myötä. Esimerkiksi; kukaan ei saisi kävellä Hanin takana, se aiheuttaa sille hämminkiä. Selustahan pitää turvata... Ja toisekseen se ei voi oikein millään kulkea aukealla alueella, vaan pitää päästä seinän viereen tai kulkemaan autorivin kupeessa, vaikka liikkuvia autoja kunnioittaakin kiitettävän paljon.

Sellaista meillä tällä kertaa, palailemme taas astialle, kun on jotakin kerrottavaa.
Nyt olis muutama kuvatuskin, olen ollut kyllä luvattoman laiska kuvaamaan... :D

Tytöt nukkuu näin...

...tai näin

Uudet vetimet, sporttipaita ja tiimipanta, wau.... Hani ei niinkään arvosta mallintöitä, vaikka mallinkroppa onkin!?
Peli-illassa

Zorron ja Ronjan kanssa löydetty jotain mielenkiintoista... Nami?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti