perjantai 27. helmikuuta 2015

Ihana Brisa!

Juttelin tuossa heti aamutuimaan Brisan kanssa siitä, mitä blogiin nyt päivitettäisiin. Ei se sanonut mitään, söpösteli vain!

Viime viikko sujui hienosti Brisan kanssa. En tiedä mikä auttoi, edellisviikolla aloitettu Clomicalm (pitäisi antaa vasteen vasta muutaman vkon kuluttua aloituksesta!) vai minun rauhaton viikonloppuni. Jouduin ramppaamaan sekä lauantain että sunnuntain siellä sun täällä, käväisin vain kotosalla. Mutta maanantai-aamuna töihin lähtiessäni ei Brisa tullut edes portin taakse katsomaan lähtöäni eikä siis itkenyt laisinkaan perääni. Ja näin jatkui koko päivän! Ei itkun itkua. Ja itseasiassa, näin jatkui koko viikon! Brisa meni sohvalle pötköttelemään ja taisi siinä olla siiheksi, kun ensimmäinen meistä tuli kotiin! Ihan kerrassaan mahtava juttu, helpottaa kovasti sekä minua henkisesti että tietenkin naapureita! Hieno tyttö!

Sisäsiisteydestä sen verran, että nyt ulos tulee enemmän osumia kuin ennen, eli kyllä sekin siitä pikkuhiljaa, viimeistään, kun ilmat lämpiävät, eikä minun tarvitse tuhlata aikaa kenkien ja takkien pukemiseen, vaan voi mennä vähissäkin vaatteissa pihalle juuri oikeaan aikaan! :))

Olimme torstaina Brisan ja Hanin kanssa tutussa koirapuistossa, Hanihan ei juokse, se on juoksunsa vissiin juossut, mutta Brisa sen sijaan otti muutamankin irrottelukierroksen ihan omaksi ilokseen! Ja ihan keskenämme saimme puistossa olla, oli muuten tosi liukasta, että ihan hyvä, etteivät kumpikaan ottaneet mitään riehuhepuleita!

Kissojen kanssa sujuu tosi hienosti, ainoa miinusmerkki on nyt tullut siitä, että Brisa on keksinyt kissojen kakkelit, yök... Jotkut koirathan rakastavat tätä ihanan tuoksuista tuotetta ja käyvät aina tilaisuuden tullen tyhjentämässä hiekkalaatikot tästä suuresta herkusta... voi okse...

Yhden vinkin menneisyydestään Brisa on ilmaissut. Sehän on periaatteessa metsästyskoira, mutta yhtenä iltana paukuttelimme popcorneja mikrossa ja Brisa pelkäsi pauketta! Vaikkei popparinpauke nyt niin kummoisen kova edes ole.  Juoksi levottomana ympäri huushollia.. Liekö se siksi lempattu kadulle, kun on paukkuarka eikä siis sovellu metsälle? 

Elämä muuten sujuu mallillaan, Brisa on todellinen kotikoira, se rakastaa istua ihmisen vieressä iltaisin, tulee mielellään kyhnäämään kylkeen. Jos nappaat sen kokonaan syliisi, se rentoutuu välittömästi ja nukahtaa. Brisa on oikeasti todella hellyyttävä ja ihana koira, kuvat eivät tee sille oikeutta, tämä on sellainen likka joka pitää nähdä livenä, sen kevyet liikkeet, ihanat ilmeet ja alati heiluvan hännän... Meidän koko perhe on ihan lööv Brisaan! Herkkä ja suloinen pieni Keijukainen

Pari kuvaakin olisi taas tarjolla :))
Brisa viihtyy jengissä kuin kotonaan, mutta osaa olla myös ihan itsekseenkin!

Elvis ja Brisa

Koko koirajengi kasassa

Sopuisasti ahtaassa!
Ihana pieni keräkoira!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti