keskiviikko 14. lokakuuta 2015
Aron on kotona!
No tännehän on unohtunut päivittää, että ihanainen Aron löysi oman kodin elo-syyskuun vaihteessa! Hirmusti paljon onnea koko perheelle!
sunnuntai 23. elokuuta 2015
Reilut 2kk Suomessa
Tuona aikana Aronista on kasvanut nuori mies. Sen vauvamaiset piirteet on vaihtuneet aikuisemmiksi, käytös on vielä ihan pentumaista, mutta silloin tällöin nousee jo takakinttu ulkona! Puolivuotiaan pennun tavoin Aron kaipaa rakkautta ja rajoja. Uudelleen ja uudelleen, ainakin niitä rajoja :))
Aron oli muutaman päivän hoidossa perheessä, jossa on koiriin tottunut kissa. Hyvin Aron sen kanssa tuli juttuun, se olisi halunnut varmaan leikkiä kissan kanssa tai tutustua tarkemmin, mutta kissa oli toista mieltä. Mutta Aronilla ei ollut sen suuntaisia elkeitä, että kissalta nirri pois :D
Mitään kovin ihmeellistä ei Aronin elämässä ole tapahtunut kesän aikana, joten tässä pläjäys valokuvaa ja videota!
Videot
Aron koirapuistossa
Aron omalla pihalla, niin suloinen!
Aron hoitopaikassa leikkimässä
 |
| Tällaisella kokoonpanolla hoitopaikassa, Aron oli kuin kala vedessä! |
 |
| Hoitopaikassa |
 |
| Aron osasi rentoutua myös hoitopaikassaan! |
 |
| Poseerausta |
 |
| Lapsi nukkuu rankan päivän jälkeen... |
 |
| Koirapuistoilua |
 |
| Koirapuistossa tuli hiki! |
 |
| Voi ei, katsokaa noita hellyyttäviä korvia!!! |
 |
| Oravanmetsästäjä |
perjantai 10. heinäkuuta 2015
Hevosia ja mökkielämää
Aron on ollut kolmisen viikkoa Suomessa ja on nyt konsanaan kuin kuka tahansa pieni pentunen!
Hampaat vaihtuu pikkuhiljaa rautahampaiksi ja Aron on edelleen sisäsiisti. Poika suhtautuu melkolailla fiksusti uusiin asioihin ja tilanteisiin.
Saimme Aronin kanssa kutsun kaverini mökille muutamaksi päiväksi. Ennen kuin hyväksyin heidän tarjouksensa, piti varmistaa moneen otteeseen, että he jaksavat katsella pienen pennun riiviöintiä. Vastaus oli onneksi monta kertaa myös kyllä, jotenka mökkeilemään päästiin.
Ysäväni haki Aronin ja minut tien varresta pienen hevoskuljetusauton kyytiin, joka näyttää pieneltä kuorma-autolta. Itseäni vähän jänskätti, koska en tiennyt miten Aron reagoisi moiseen kuljetusvälineeseen. Onneksi Aron oli hyvin rauhassa, ainoastaan hieman jännittynyt. Autossa Aron nukahti pitkälle takapenkille hyvin ilmastoidussa autossa sekä tasaisessa kyydissä.
Pitkän ajomatkan jälkeen saavuttiin Lohjalle esteratsastuskilpailuihin. Täällä koitti retken toinen jännittävä osuus, hevoset. Aron kummasteli ympäristön ihmismäärää ja koiria, muttei huomannut heti hevosia. Vasta kun hevonen autostamme lastattiin alas, pienen espanjalaisen koiran aivot rekisteröivät nuo suuret eläimet. Nähtävästi Aron luetteli hevoset päässään harmittomiksi, koska jatkoi tyytyväisenä ympäristön tutkailua.
Pitkän kisapäivän Aron käyttäytyi hyvin mallikkaasti. Matkalla takaisin kotitallille se nukkui sikeästi. Tallissa olikin sitten vähän jännempää. Heti ovilta tervehtivät monet hevoset olivat aika paljonkin jännittävempiä, kuin kisapaikalla kauempana liikkuneet hevoset. Onneksi poika on vielä aika pieni ja sain otettua sen syliin tallinkäytävän kulkemisen ajaksi. Jonkin aikaa tallissa oleiltuaan Aron alkoi hieman tottua hevosiin ja uskalsi itse kävellä karsinoiden välissä kulkevan käytävän.
Vihdoin mökille saapuessamme piti Aronin kohdata vielä kaksi omanarvonsa tuntevaa borderterrieriä. Onneksi kohtaaminen sujui hyvin. Kaveria Aron ei kuitenkaan rouvista saanut, sillä Aron on vielä liian kakara hienojen rouvien leikkeihin. Yhdessä ulkoilu sujui kuitenkin hyvin. Aron sai ulkoiluunsa itsevarmuutta, kun muita koirakaverita oli mukana. Sitä ei häirinnyt, että metsässä toinen bordereista oli vapaana, vaan käveli hyvin remmissä eikä koettanut hyppiä sen perään.
Aronista parasta mökillä oli selvästi ympärillä olevat monet hajut ja jatkuva tekeminen. Sen kanssa oli joku aina keksimässä jotain puuhaa tai se sai olla mukana jossakin. Ulkona myös lelujen heittely oli Aronille mukavaa puuhaa. Sisällä se käyttäytyi oikein hyvin. Se oppi nopeasti ettei roskapussilla saa käydä tai tasoille ei saa hyppiä. Tosin sen piti aina kokeilla uudestaan mutta louvutti nopeasti. Kakara! :))
Ysäväni haki Aronin ja minut tien varresta pienen hevoskuljetusauton kyytiin, joka näyttää pieneltä kuorma-autolta. Itseäni vähän jänskätti, koska en tiennyt miten Aron reagoisi moiseen kuljetusvälineeseen. Onneksi Aron oli hyvin rauhassa, ainoastaan hieman jännittynyt. Autossa Aron nukahti pitkälle takapenkille hyvin ilmastoidussa autossa sekä tasaisessa kyydissä.
Pitkän ajomatkan jälkeen saavuttiin Lohjalle esteratsastuskilpailuihin. Täällä koitti retken toinen jännittävä osuus, hevoset. Aron kummasteli ympäristön ihmismäärää ja koiria, muttei huomannut heti hevosia. Vasta kun hevonen autostamme lastattiin alas, pienen espanjalaisen koiran aivot rekisteröivät nuo suuret eläimet. Nähtävästi Aron luetteli hevoset päässään harmittomiksi, koska jatkoi tyytyväisenä ympäristön tutkailua.
Pitkän kisapäivän Aron käyttäytyi hyvin mallikkaasti. Matkalla takaisin kotitallille se nukkui sikeästi. Tallissa olikin sitten vähän jännempää. Heti ovilta tervehtivät monet hevoset olivat aika paljonkin jännittävempiä, kuin kisapaikalla kauempana liikkuneet hevoset. Onneksi poika on vielä aika pieni ja sain otettua sen syliin tallinkäytävän kulkemisen ajaksi. Jonkin aikaa tallissa oleiltuaan Aron alkoi hieman tottua hevosiin ja uskalsi itse kävellä karsinoiden välissä kulkevan käytävän.
Vihdoin mökille saapuessamme piti Aronin kohdata vielä kaksi omanarvonsa tuntevaa borderterrieriä. Onneksi kohtaaminen sujui hyvin. Kaveria Aron ei kuitenkaan rouvista saanut, sillä Aron on vielä liian kakara hienojen rouvien leikkeihin. Yhdessä ulkoilu sujui kuitenkin hyvin. Aron sai ulkoiluunsa itsevarmuutta, kun muita koirakaverita oli mukana. Sitä ei häirinnyt, että metsässä toinen bordereista oli vapaana, vaan käveli hyvin remmissä eikä koettanut hyppiä sen perään.
Aronista parasta mökillä oli selvästi ympärillä olevat monet hajut ja jatkuva tekeminen. Sen kanssa oli joku aina keksimässä jotain puuhaa tai se sai olla mukana jossakin. Ulkona myös lelujen heittely oli Aronille mukavaa puuhaa. Sisällä se käyttäytyi oikein hyvin. Se oppi nopeasti ettei roskapussilla saa käydä tai tasoille ei saa hyppiä. Tosin sen piti aina kokeilla uudestaan mutta louvutti nopeasti. Kakara! :))
Aron kävi myös ensimmäistä kertaa koirapuistossa! Voi miten sitä jännitti, vaikka puistossa ei ollut kuin muutama fiksu koira! Teki niin kovin mieli leikkiä, mutta jännitys vei voiton. Kyllä Aron puistossa touhusi ja juoksenteli, sai energiaa purettua kivasti. Ehkä seuraavalla kerralla koirapuistossa Aron osaa olla jo rennommin, kun paikka on tuttu!
 |
| Hepat on ihan jees |
Ruokailu sujuu hetkessä!
 |
| Puruluut on ihania! |
 |
| Hassuttelija! |
 |
| Koirapuistossa |
 |
| Kaverikin löytyi! |
 |
| Lääh puuh...! |
 |
| Oliko meillä sitä vettä täällä jossain? |
maanantai 29. kesäkuuta 2015
Hymypoika
Aron on ollut luonani nyt parisen viikkoa. Tänä aikana pikku mies on näyttänyt eri puolia itsestään. Aron on hyvin fiksu koira, se oppi istumaan ennen ruokakupin saamista jo parissa päivässä. Kuitenkaan Aron ei aina käytä sille annettua älliään, johtuunee tietenkin siitä, että se on vielä niin nuori ja malttamaton!
Aronilla on voimakas metsästysvietti, tosin aina ei kovin tehokas. Metsäkävelyllä puskassa saattaa liikkua jänis, jonka itse näen mutta suuri metsästäjä ei sitä huomaa. Vanhoja hajujälkiä saatetaan taas haistella useita minuutteja. Ulkoillessa Aronia hieman jännittää mutta herkuilla ja kehuilla jännityksestä pääsee yli. Remmissä se kävelee todella nätisti.
Sisällä Aron käyttäytyy oikein mallikkaasti, niin mallikkaasti kuin pennut vain voivat. Se nimittäin on sisäsiisti, jos poika pääsee säännöllisesti ulos. Yhtenä aamuna tämä kotihoitaja oli liian hidas nousemaan sängystä, vaikka Aron kovasti yritti ilmaista, että nyt tarvis mennä ulkona käymään. Aron leikkii palloilla mielellään ja pitää myös erilaisten kartonkipurkkien tuhoamisesta. Puruluut ovat myös herran suosikkiviihdettä!
Aron osaa olla yksin useampia tunteja. Olen jättänyt sille tuhottavaksi tyhjiä maitotölkkejä viihdykkeeksi, jottei tylsä yllättäisi. Vielä Aron ei ole keksinyt hyllyjen tai pöytien tavaroita tuhottavaksi. Tullessani kotiin takaisin, Aron yleensä tulee venytellen vastaan.
Ihmisistä Aron pitää, vaikka jännittää hieman uusien tapaamista. Lapset kiinnostavat Aronia mutta se ei ole kunnolla päässyt tutustumaan lapsiin, mutta hyvältä näyttäisi.
Aron on hyvin iloinen pieni poika ja näyttää hymyilevän miltei aina. Aron ei hymypojan titteliä ansaitse kuitenkaan hymyilemällä vaan luomalla hymyjä. Vastaan tulevat ulkoilijat, koiran kanssa tai ilman, usein alkavat hymyillä tai nauramaan Aronin nähdessään. Miksipä ei, kun honkkelokoipinen koiran pentu pomppii ja heiluttaa häntää niin vimmatusti vastaantulijalle. Parhaat naurut syntyvät, kun Aron istahtaa alas, tuijottaa ja eikä ota maanittelujani eteenpäin liikkumisesta kuuleviin korviinsa vaan välttämättä haluaa moikata vastaan tulijan tai muuten vaan tutkailla maailmaa!
 |
| Metsäpolkujen valloittaja |
 |
| Kukkaiskoira |
 |
| Kaunis poika! |
 |
| Lisää kuvateksti |
Aron ruokailee:
torstai 18. kesäkuuta 2015
Vauva-Aron
Blogia aletaan taas päivittämään, kotihoitaja on luvannut kirjoittaa Aron-pojasta kuulumisia ja lähettää kuvaa ja videota teille katseltavaksi ja luettavaksi!
Aron ei siis ole minun luonani kotihoidossa, Espoossa kuitenkin!
Aloitan nyt tämän blogin niillä eväillä jotka minulla tällä hetkellä on!
Aron saapui Espanjasta 17.6.2015 kotihoitoon Espoon Mankkaalle.
Aron on noin 6kk:n ikäinen ihana pojannassikka, ulkomuodosta päätellen voisi kuvitella siinä olevan ripaus podencoa. Kokoa pojalla on tällähetkellä n. 40 cm.
Ulkoiselta olemukseltaan tuo pieni riiwiökoira on honkkelo, tassut kertoisivat sen vielä kasvavan, hiukan on liian laiha vielä.
Saapuessaan lentoboxista Aron otti tilan välittömästi haltuun ja häntä viuhtoi puolelta toiselle, jokapaikkaan olisi pitänyt ehtiä tutustumaan. Välitön, vilkas, utelias ja äärettömän hyvän tuulinen pieni mies! Kerrassaan...no sanoisinko että valloittava!
Aron söi hyvällä ruokahalulla, häntä kokoajan heiluen :))
Illalla pissat tuli ulos, samoin aamulla. Voisiko muka olla niin hyvä tuuri, että noin pentunen olisi jo sisäsiisti...? Aika näyttää :))
Laitan muutaman kuvan kentältä ja kotihoitopaikastaan, olkaa hyvä, ja ihailkaa tuota vauvamaista söpistystä!
Aron ei siis ole minun luonani kotihoidossa, Espoossa kuitenkin!
Aloitan nyt tämän blogin niillä eväillä jotka minulla tällä hetkellä on!
Aron saapui Espanjasta 17.6.2015 kotihoitoon Espoon Mankkaalle.
Aron on noin 6kk:n ikäinen ihana pojannassikka, ulkomuodosta päätellen voisi kuvitella siinä olevan ripaus podencoa. Kokoa pojalla on tällähetkellä n. 40 cm.
Ulkoiselta olemukseltaan tuo pieni riiwiökoira on honkkelo, tassut kertoisivat sen vielä kasvavan, hiukan on liian laiha vielä.
Saapuessaan lentoboxista Aron otti tilan välittömästi haltuun ja häntä viuhtoi puolelta toiselle, jokapaikkaan olisi pitänyt ehtiä tutustumaan. Välitön, vilkas, utelias ja äärettömän hyvän tuulinen pieni mies! Kerrassaan...no sanoisinko että valloittava!
Aron söi hyvällä ruokahalulla, häntä kokoajan heiluen :))
Illalla pissat tuli ulos, samoin aamulla. Voisiko muka olla niin hyvä tuuri, että noin pentunen olisi jo sisäsiisti...? Aika näyttää :))
Laitan muutaman kuvan kentältä ja kotihoitopaikastaan, olkaa hyvä, ja ihailkaa tuota vauvamaista söpistystä!
 |
| Kotihoitopaikassa, ensimmäinen ilta |
 |
| Lentokentällä |
 |
| Ensimmäinen ilta, jo leikityttää |
torstai 2. huhtikuuta 2015
Brisalla on oma koti!
Näin se menee, kaikki loppuu aikanaan. Brisa on löytänyt itselleen ihanan ikioman kodin! Ihanaa ja kamalaa!
9 viikon hoitojakson jälkeen Brisa muuttaa pääsiäisenä uuteen kotiinsa. Haiku ja ikävä tulee. Meidän koti muuttuu jälleen hautaustoimistoksi, kun eläväinen ja touhukas pikku-prinsessa siirtyy elämässään askeleen eteenpäin, kotiin.
Brisaa tulee tosiaan ikävä. Se kolautti mun sydämen ihan tolaltaan tarhalla tammikuussa. Kosketti sydäntä ja sinne jäi. Onneksi Brisa ei muuta kauas, vaan jää Espooseen! Voin välillä käydä sitä moikkaamassa :))
Onnea siis Brisalle tulevaan ja onnittelut myös perheelle, sillä saitte kerrassaan ihanan Keiju-prinsessan luoksenne!!
Tässä sitten otoksia Brisasta, osa on imartelevia mutta osa ei kyllä ole kovin imartelevia :D
Olkaa hyvä, minun viimeiset kuvat tyttösestä ja blogi menee nyt kiinni siiheksi, kun uusi hoidokki valtaa kotimme (syksyllä, ei ehkä aiemmin)
9 viikon hoitojakson jälkeen Brisa muuttaa pääsiäisenä uuteen kotiinsa. Haiku ja ikävä tulee. Meidän koti muuttuu jälleen hautaustoimistoksi, kun eläväinen ja touhukas pikku-prinsessa siirtyy elämässään askeleen eteenpäin, kotiin.
Brisaa tulee tosiaan ikävä. Se kolautti mun sydämen ihan tolaltaan tarhalla tammikuussa. Kosketti sydäntä ja sinne jäi. Onneksi Brisa ei muuta kauas, vaan jää Espooseen! Voin välillä käydä sitä moikkaamassa :))
Onnea siis Brisalle tulevaan ja onnittelut myös perheelle, sillä saitte kerrassaan ihanan Keiju-prinsessan luoksenne!!
Tässä sitten otoksia Brisasta, osa on imartelevia mutta osa ei kyllä ole kovin imartelevia :D
Olkaa hyvä, minun viimeiset kuvat tyttösestä ja blogi menee nyt kiinni siiheksi, kun uusi hoidokki valtaa kotimme (syksyllä, ei ehkä aiemmin)
 |
| Poski silmällä |
 |
| Lötkis |
 |
| Läheisyys ja aurinko... |
 |
| Pummi |
 |
| Ystävät |
 |
| Ihana tyyny! |
 |
| Iltaväsy. Voi hyvänen aika mikä honkkelokoipeliini! |
 |
| Uusia ulottovuuksia sohvalla |
sunnuntai 8. maaliskuuta 2015
4 viikkoa Suomessa
Brisa on ollut nyt 4 viikkoa suomalaisena kotikoirana. Ja on osannut sen homman todella hienosti!!
Kuinka voikaan koira olla niin kotikoira kuin Brisa on?! Varsinkin kun miettii sen menneisyyttä. Todennäköisesti se ei ole ollut mikään rakkauspentunen vaan tehty metsästämään metsästäjälle. Eli olosuhteet joissa kaikki espanjalaiset metsästyskoirat elävät, ovat karut ja ankeat. Niitä pidetään useimmiten pihan perällä vajassa viikot, nälässä, jotta sitten viikonloppuna päästessään vankiloistaan, metsästäisivät paremmin. Epäinhimillistä.
Ja joutuihan Brisakin olemaan muutaman kuukauden tarhalla, laihtui siellä lähes olemattomiin. Ja nyt se on näin lyhyessä ajassa tuollainen Neiti Täydellinen! Uskomaton kyky luottaa ja uskoa parempaan!
Brisa söi ensimmäiset viikot häntä tiukasti koipien välissä. Siitä päättelen, että tarhalla se on todellakin joutunut antamaan periksi ruokailutilanteissa vahvemmilleen. Brisahan on hirmuisen herkkä koira, jos jostain syystä joudun korottamaan ääntäni, Brisa lähtee kiireesti ja hämillisenä pois. Vaikken sille mitään sanoisi, vaan todennäköisesti Elvikselle... :))
Viimeaikoina häntä on kivasti rentoutunut ruokailutilanteessa, harvemmin se enää koipien välissä on! Ja ruokahan taas maistuu Brisalle, se syö kyllä nykyään kipponsa ihan viimeistä tippaa myöten tyhjäksi.
Kilojakaan tyttöselle ei tarvitse paljoa tulla, ehkä kilon verran lisää. Uskoisin, että se tulee painamaan n. 13-14kg eikä yhtään sen enempää. Keijukainen!
Muuten täällä elellään normiarkea, kissat on tosi OK Brisalle, samoin yksin oleminen työpäivien ajan. Brisa ei rähise remmissä, päin vastoin, se saattaa piipata, jos ei pääse moikkaamaan. Brisa ei reagoi kerrostalon ääniin, tykkää autoilusta ja lenkkeilystä, bongailee pupuja ja lintuja innoissaan. Kävelee kivasti remmissä ja on kaikin puolin todella helppo ja hurrrrmaava neito!!
Ensimmäinen kuukausi siis menestyksekkäästi takana, tervetuloa seuraavat!!
Kuinka voikaan koira olla niin kotikoira kuin Brisa on?! Varsinkin kun miettii sen menneisyyttä. Todennäköisesti se ei ole ollut mikään rakkauspentunen vaan tehty metsästämään metsästäjälle. Eli olosuhteet joissa kaikki espanjalaiset metsästyskoirat elävät, ovat karut ja ankeat. Niitä pidetään useimmiten pihan perällä vajassa viikot, nälässä, jotta sitten viikonloppuna päästessään vankiloistaan, metsästäisivät paremmin. Epäinhimillistä.
Ja joutuihan Brisakin olemaan muutaman kuukauden tarhalla, laihtui siellä lähes olemattomiin. Ja nyt se on näin lyhyessä ajassa tuollainen Neiti Täydellinen! Uskomaton kyky luottaa ja uskoa parempaan!
Brisa söi ensimmäiset viikot häntä tiukasti koipien välissä. Siitä päättelen, että tarhalla se on todellakin joutunut antamaan periksi ruokailutilanteissa vahvemmilleen. Brisahan on hirmuisen herkkä koira, jos jostain syystä joudun korottamaan ääntäni, Brisa lähtee kiireesti ja hämillisenä pois. Vaikken sille mitään sanoisi, vaan todennäköisesti Elvikselle... :))
Viimeaikoina häntä on kivasti rentoutunut ruokailutilanteessa, harvemmin se enää koipien välissä on! Ja ruokahan taas maistuu Brisalle, se syö kyllä nykyään kipponsa ihan viimeistä tippaa myöten tyhjäksi.
Kilojakaan tyttöselle ei tarvitse paljoa tulla, ehkä kilon verran lisää. Uskoisin, että se tulee painamaan n. 13-14kg eikä yhtään sen enempää. Keijukainen!
Muuten täällä elellään normiarkea, kissat on tosi OK Brisalle, samoin yksin oleminen työpäivien ajan. Brisa ei rähise remmissä, päin vastoin, se saattaa piipata, jos ei pääse moikkaamaan. Brisa ei reagoi kerrostalon ääniin, tykkää autoilusta ja lenkkeilystä, bongailee pupuja ja lintuja innoissaan. Kävelee kivasti remmissä ja on kaikin puolin todella helppo ja hurrrrmaava neito!!
Ensimmäinen kuukausi siis menestyksekkäästi takana, tervetuloa seuraavat!!
 |
| Kolmen koiran rintamassa liikkuminen sujuu varsin hienosti! |
 |
| Viimeaikoina ilmat ei ole suosineet pitkiä lenkkejä, joten olemme joutuneet tyytymään sohvaperunointiin! |
 |
| Brisa toivottaa kaikille naisille HYVÄÄ NAISTENPÄIVÄÄ! |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)